Tänä talvena on uutisissa ollut jälleen tuttu otsikko: lumi yllätti liikenteessä kulkijat. Pitkästä aikaa talvi tuli myös  eteläisimpään Suomeen jo ennen joulua. Lumen kanssa on aina Suomessa opittu elämään ja tulemaan toimeen. Tarvittaessa täällä kyllä tiedetään, mitä tehdä, jos lunta tulee paljon. Mutta monessa Euroopan maassa lumen tulo on sotkenut jokapäiväistä elämää vieläkin enemmän. Liikenne on pysähtynyt kokonaan lumen tulon vuoksi. Luonto muistuttaa meitä jälleen, kuinka ihminen ei voi hallita elinympäristöään.


Vuoden vaihtuminen merkitsee aina taakse jääneen elämän arviointia. Tällaisia katsauksia varsinkin uutismaailmasta on tapana lähettää. Aina kun tapahtuu jotakin mullistavaa, samalla pohditaan, miten se tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme. Mutta meidän, jotka emme näe muuta kuin oman ja yhteisen menneisyyden on aina vaikeaa arvioida tulevaisuutta. Meillä on mahdollisuus varustautua tulevaisuuteen Jumalan antamista näkökulmista.


Tämän toisen vuosikerran uudenvuodenaaton evankeliumissa Jeesus muistuttaa meille aikojen merkkien arvioinnin tärkeydestä. On kyettävä näkemään, mitä aikaa me elämme.


Evankeliumin sanomaa voimme etsiä ja kaivata vielä jouluajan sanomasta. Jumalan antama erityinen vastaus kaikkien aikojen ihmisille on joulun sanoma, jossa Valo koittaa pimeään ja kirkkaus kuoleman varjoon. Valo näyttää sen, mitä on ympärillämme. Ilman valoa ja ilman Jeesusta emme näe maailmaa, jossa elämme. Mutta hänen avullaan me näemme myös Jumalan tahdon.


Evankelista Luukas katsoi Jesajan ” jouluprofetian”( Jes. 9:1) toteutuneen Jeesuksessa. Kansa, joka tulee näkemään suuren valon, on nyt kansa, joka näkee ja kokee lupaukset todeksi. Jumala on pitänyt sanansa.


Pimeys ja kuolema ovat kenelle tahansa meistä pelottavia ja lamauttavia asioita. Millaisia näkymiä meille uusi vuosi tuo eteen. Tuovatko alkava vuosi meille mieleen pelon aiheita? Jos näin on, niin kaikki elämää lamauttavat tekijät kannattaa tiedostaa, etteivät pelot saisi meitä hallintaansa.

Moni askartelee elämässään hyvin käytännöllisten ongelmien parissa. Monella huoli jokapäiväisestä toimeentulosta täyttää arjen, niin ei pysty suunnittelemaan tulevaisuuttansa. Meidän jokapäiväiseen elämäämme liittyy monenlaisia hankaluuksia ja epävarmuuksia. Olisi hyvä, jos ihmisten arkisiin kysymyksiin voitaisiin paneutua kunnolla? Epävarmuutta luovat myös ikävät uutiset maailmalta, jotka kertovat meille epätoivosta.


Kristillistä elämää on usein verrattu vaellukseen. On jätettävä taakse vanhoja asioita ja suuntauduttava uuteen. Se voi usein tuntua suurelta vaatimukselta. On helpompaa kulkea tuttuja ja totuttuja polkuja kuin etsiä uusia, ennalta kulkemattomia teitä. Joskus elämään kuitenkin tulee kriisejä, jotka pakottavat meitä etsimään uudenlaisia ratkaisuja. Vanhat ratkaisut eivät enää toimi.


Uudenvuoden vaihtuminen merkitsee taakse jääneen elämän arvioimista ja uuteen suuntautumista myös siinä merkityksestä, että elämä vaatii meiltä myös uudistumista ja uusiin asioihin suuntautumista. Vanhat totutut tavat ja tottumukset saattavat tuntua menettäneen merkitystään. On jo omasta sisäisestä vaatimuksesta etsittävä uutta ja toivottavasti myös löydettävä uutta sisältöä elämään.


Kriisit ovat haasteita, mutta samalla ne myös luovat mahdollisuuksia uuteen. Kriiseihin valmistautumista voidaan aina parantaa, vaikka aina onnettomuudet lopulta yllättävät.

Uudenvuoden aaton evankeliumitekstissä Jeesus moittii kuulijoitaan siitä, että he kyllä pyrkivät arvioimaan tulevia säätapahtumia, mutta sellaisia aikojen merkkejä, jotka suoraan vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, he eivät kykene arvioimaan. Kohtaamme Jeesuksen, joka on suorastaan harmistunut kuulijoittensa kovakorvaisuuteen.


Nykypäivän maailmassa tulevan arviointi kuuluu kaikkeen inhimilliseen toimintaan. On tärkeää suunnitella tulevaa ja arvioida, miten tulevaisuudessa olisi elettävä.


Tulevan arviointi on myös seurakunnan työntekijöitten, vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden tehtävä. Millaista seurakuntaa olemme rakentamassa. Vastaako seurakunta ihmisten todellisiin vai muualta luotuihin tarpeisiin? Näitäkin kysymyksiä pohditaan suunniteltaessa tulevaa vuotta ja arvioitaessa päättynyttä vuotta.


Suuntautuminen uuteen merkitsee monenlaisia keskusteluja ja jopa väittelyitä siitä, kuinka asioita tulisi hoitaa. Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan – ei vain oman maamme päättäjien – vaan myös koko maailman päättäjien puolesta. Kristuksen kirkko toimii kaikkialla maailmassa. Kaikille ihmisille on tarkoitettu toivo ja toivon sanoma, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä pimeyteen. Tämä on uudenvuodenaaton ilosanoma. Jeesus on tuonut meille odotuksen ja toivon paremmasta huomisesta. Ja toivon sanomaa voimme viedä eteenpäin kantamalla toinen toistemme taakkoja ja osallistumalla hädänalaisten auttamiseen.