Viime aikoina otsikoissa ovat sitkeästi pysyneet Euroopan velka- ja talouskriisi. Talouselämä ei ole vielä selvinnyt kriisistä, joka käynnistyi yhdysvaltalaisen investointipankin Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen syyskuussa 2008. Euroopassa tilanne kärjistyi Kreikan valtion velkantumisen tultua ilmi. Keskeinen kriisin aiheuttaja on epätietoisuus Kreikan todellisesta velkatilanteesta.

Epätietoisuus velkakriisin syvyydestä on vaikeuttanut tilanteen hoitamista. Viime syksynä Euroopan keskuspankki (EKP) torjui uutistoimisto Bloombergin pyynnön luovuttaa Kreikan velkaongelman syntyyn liittyneitä asiakirjoja.  EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet kommentoi selvityspyyntöä uutistoimisto Bloombergille, kuinka ”asiakirjoissa olevat tiedot vaarantaisivat yleisen luottamuksen siihen, miten talouspolitiikkaa harjoitetaan.”

Asiakirjojen julkistaminen "aiheuttaisi nykyisessä erittäin haavoittuvassa markkinatilanteessa merkittävän ja kouriintuntuvan vaaran, että levottomuus ja ailahtelevaisuus lisääntyisivät", Trichet totesi. Asiantuntijat ovat pitäneet EKP:n kantaa virheellisenä.

Kreikan velkaongelma ja Euroopan talouskriisi käynnistyivät holtittomasta velkaantumisesta. Jatkuva velkaantuminen heikentää Euroopan toipumista nykyisestä kriisistä. Valtiot joutuvat kiristämään menojaan. Samalla velkakriisi kurjistaa miljoonien ihmisten elämää.

Kehitysmaiden velkaongelma

Kehitysmaiden velkaongelma on viime aikoina jäänyt Euroopan velkaongelman varjoon. Kehitysyhteistyön palvelukeskus (KEPA) raportoi tästä ongelmasta. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin talousneuvonantaja Charles Gore muistuttaa, että kehitysmaiden velkaongelma on kohdattava. Köyhimmät maat ovat jälleen kasvattaneet velkaansa.

Miten velkaongelmaan löytyisi kestävä ratkaisu? Köyhyyskierteelle on tyypillistä, että köyhillä mailla ei ole varoja kehittää teknologiaa, rakentaa infrastruktuuria tai kohentaa väestönsä terveyttä.

Köyhyyden vähentäminen on ainut tie ihmisarvoiseen elämään. Kun kehitykseen on liian vähän varoja, talous jää heikoille kantimille: suuri osa väestöstä elää köyhyysrajan tuntumassa. Velkakierteen katkaisemiseksi Goren mielestä tarvittaisiin aktiivisia toimenpiteitä.

Kaikille sopii yli kaksi vuosituhatta vanha Siirakin kirjan ohje: ”Älä ylen määrin hae iloasi nautinnoista – niistä joutuu maksamaan kalliin hinnan. Älä köyhdytä itseäsi juhlimalla velkarahalla, kun kukkarosi on tyhjää täynnä. Siinä virität itse itsellesi ansan.”(Siirak 18: 32–33)