Tanska on hyvin kaunis maa, varsinkin  näin keväällä. Kevät on noin kuukauden edellä Suomeen verrattuna. Voi, kun sieluni lepäsi tanskalaisessa maalaismaisemassa. Sain taas tälle keväälle pidennetyn jakson, kun vuosi sitten vietimme kevättä Madeiralla. Luonnolla on merkillinen voima ihmisen sieluun. Tunsin saavani voimaa niin keväisestä luonnosta kuin myös upeista tanskalaisista kulttuurirakennuksista. 

Tänään torstaiaamuna istun Bel Air -hotellin kirjoituspöydän äärellä. Matka Tanskassa alkaa olla ohitse. Hilka tätini toimi oppaanani Kööpenhaminassa ja sain yöpyä hänen kodissaan 45 minuutin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Kuinka paljon hienompaa matkustaminen onkaan, kun on henkilökohtainen opas.

Tapasin myös serkkuni Tanjan, jota en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen. Lupasimme tästä eteenpäin pitää yhteyttä sähköpostitse sekä chattaillen. Meillä on paljon yhteistä. Tanja opiskelee toista tutkintoa ja aikoo valmistua opettajaksi, kun hän ei ole saanut töitä omalta kirjastonhoitajan alaltaan.

Meillä oli perheessä lukemattomia kertoja, kun harkitsimme  vierailua Tanskaan. Hanke kuitenkin jäi, ja nyt harmittaa, ettei sitä saatu aikaiseksi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tätini Hilkka asuu miehensä Bengtin kanssa, äh nyt se kaupungin nimi taas unohtui, mikä Bögö se nyt olikaan. Kaupunki sijaitsee n. 50 kilometriä Kööpenhaminasta lounaaseen ja on hyvän junamatkan päästä Kööpenhaminasta.  Tanskankieli on henkilökohtaisesti puhuttuna itselleni ylivoimaista. Tekstinä sitä kyllä ymmärtää osan ja loput arvaa - joskus myös väärin.

Ihailen Tanskalaisia pikkukaupunkeja. Ne ovat suunnattoman kauniita ja niistä näkyy Tanskan pitkä kulttuurihistoria. Suomi näyttäytyy aika nuorelta Tanskaan verrattuna, mutta tämän tosiasian kanssa meidän on vain elettävä.

Jännittää ensi viikon palaveri työterveyshuollon virkailijoiden ja työnantajan kanssa. Arvioin itse, että olen valmis palaamaan töihin, vaikka tutkimukset ovat vielä kesken. Toivottavasti pahin on jo ohitse. Yöt ovat ainakin menneet täällä levollisesti. Tuntuu siltä, että normaali uni on palaamassa ja väsymys hellittämässä.

Unitutkimus odottaa kesällä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Voi olla, että jonkinlaisia työjärjestelyjä harkitaan työnantajan kanssa. Kesäkuun 9. päivä neuropsykologin testit, jossa kartoitetaan nykyistä suorituskykyäni. Ajattelen itse, että ihmisen ei tarvitse olla 100 prosenttisessa kunnossa ollakseen työkykyinen.

Sain yhteyden myös ELCA:han eli Yhdysvaltojen evnkelis-luterilaiseen kirkkoon. Saan ensi viikolla Chicagoon oppaaan, jonka kanssa keskustelen ajankohtaisista teologisista kysymyksistä. Odotan jännityksellä ensi viikon matkaa. Sitä ennen käyn setäni Kallen mökillä Tuiskulassa sekä Lauri-poikamme kummitädin Eeva-Liisa Rantasuomelan 50-vuotissyntymäpäivillä. On kiva, että Lauri pääsee kanssani molempiin paikkoihin.