Olen huomenna lähdössä sukulaisia tapaamaan. Tämä kevät on siitä mukavaa aikaa, että matkustaessa ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Samalla matkalla on tarkoitus mennä tapaamaan tätiäni Hilkkaa sekä hänen perhettään Tanskassa, käydä setäni Kallen mökilla Tuiskulassa sekä osallistua poikamme Laurin kummitädin 50-vuotissyntymäpäiväjuhlille Oulunkylän kirkolla.

Matkustelu tuo vaihtelua tähän kotonaoloon. Onhan tässä tullutkin levättyä aika paljon, vaikka unirytmi ei ole ihan vielä löytynyt. Matkustaessa toki jännittää, millaiset nukkumisolosuhteet ovat. Sukulaiseni ovat hyvin informoituja terveydentilastani, joten alkusäikähdyksen jälkeen he kyllä uskaltavat ottaa minut kotiinsa.

Kävin tänään taas Kajaanin kirkossa. Siellä oli vaihteeksi mukavasti seurakuntaväkeä. Tapasin oman erikoislääkärinikin kirkossa ja hänellä oli antaa aikaa minulle keskustella kuulumisesta. Tämä on tosi kristillisyyttä, että lääkäri huomioi potilaansa, vaikka kyllä hänellekin kuuluu oma yksityisyys. Mutta uskonveljien kanssa syntyy helposti luottamus.

Odotan kovasti töihin paluuta. Kesäkuu menee hurauksessa, kun juhannuksen jälkeen on alkamassa loma. Tuli rippikoulukin pidettyä urheiluloman aikaan, joten oma vuoro on tullut hoidetuksi.

Tänä iltana on sitten se suuri finaali Le Grande Finale, tai miten ne espanialaiset sen nyt sanoisivatkaan, jääkiekon MM-kisojen finaali. Olen jo tyytyväinen tähän saakka voitettuun hopeamitaliin, mutta kyllä se tuntuisi katkeralta ottaa kahdeksas finaalitappio ruotsalaisilta vastaan. Mutta minkä sitä kohtalolleen oikein mahtaa? Tappio on nieltävä, vaikka mikä tulisi, jos se on tullakseen.

Terveydentilassani ei ole viime päivinä tapahtunut mitään dramaattista. Toivon, että tilani stabilisoituu vähitellen, niin kuin se teki kaksi ja puoli vuotta sitten. Kaikkien vaivojen kanssa ihminen oppii elämään. Samalla se myös kasvattaa kiitollisuuden tunnetta siitä terveydestä, mikä on jäljellä. Vaivojen kanssa aina pärjää, kunhan suuret elämänlinjat pysyvät kohdallaan.

Uskon ja toivon voivani olla töissä täyteen eläkeikään, eli oliko se laskettu aika nyt 64 vuotta ja 10 kuukautta. Työuraa olisi siis jäljellä 12 vuotta ja 8 kuukautta. Olkoon ne autuaita työvuosia. Rakastan työtäni ja rakastan kirkkoani. Sen tämä sairastelu on minulle jälleen opettanut.