Mitä odotan hyvältä lomalta?

Lähestymme pian kesän parasta loma-aikaa. Suuri osa suomalaisista suunnittelee tulevia lomamatkoja. Osa on jo jäämässä kesälomalle. Paras matka on aina se, joka on edessäpäin. Mekin olemme Tainan kanssa suunnitelleet viikon lomaa Sotkamossa vuokramökissä. Sen jälkeen on tarkoitus lähteä Saariselälle ja sitten Pohjois-Norjaan, jonne myös poikamme Lauri on tulossa mukaan. Jokaisella matkalla kokee aina jotakin uutta. Se virkistää ja piristää ja antaa voimia tulevaan.

Etukäteen kaikista eniten toivoo sitä, että matka sujuisi hyvin, ilman haavereita. Ja sitähän liikenteessä olijoilta aina eniten odotetaan, että otettaisiin toiset huomioon. Matka sujuu silloin parhaiten, kun jokainen toimii maltillisesti ja järkevästi. Riskien otto ei sovi liikenteeseen. Siitä ei ole siellä mitään hyötyä.

Matkalla ollessa on aina hyvä olla joku päämäärä. On hyvä, jos on joitakin ajatuksia ja toiveita siitä, mitä matkalta odottaa. Matkalla kulkijoita yhdistää yhteinen liikkumis- ja voisiko sanoa myös yhteinen elämäntapa.

Lomanviettäjillä on usein myös hengellisiä tarpeita. Ehkäpä juuri hengellinen kesätapahtuma on yksi parhaimmista keinoista luoda suuressa yleisössä sellaisia mielikuvia, jotka voidaan liittää – ei suinkaan pahan voimiin, vaan hyviin voimiin ja tunteisiin.

Matteuksen evankeliumin 9. luvussa kerrotaan yhdenlaisesta elämäntavasta. Siinä kerrotaan Jeesuksesta, joka vietti hyvin liikkuvaa elämäntapaa. Hän kulki ihmisten keskuudessa, siirtyi paikasta ja paikkakunnalta toiselle ja hän halusi tutustua ja kohdata mahdollisimman monia ihmisiä.

Ehkäpä moni on tunnistanut jonkun saman tarpeen, joka oli myös Jeesuksella. On hienoa saada tutustua uusiin ihmisiin, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Matkan varrella tutustuu ja tulee tutuksi monet sellaiset, jotka ilman matkustamista ei tulisi tutuksi.

Mutta Jeesuksen tavassa kulkea oli vielä jotakin erityistä. Evankelista Matteus kertoo, että Jeesus halusi kohdata erityisesti syntisiä ihmisiä, sellaisia, joista niin sanotut paremmat kansalaiset pysyivät kaukana. Tarkkailijat valittivat, että tämä tunnettu opettaja viihtyi publikaanien ja syntisten seurassa, eli sellaisessa seurassa, jota ikään kuin kuului halveksua.

En tiedä oletko itse joutunut kokemaan halveksuntaa syystä tai toisesta, mutta voin hyvin kuvitella, että moni teistä on saanut kokea juuri sitä, josta evankeliumissakin kerrotaan. Tällaisiahan me ihmiset olemme. Me tuomitsemme sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka ovat meille vieraita. Tuomitsemme toisiamme, jos toinen käyttäytyy odotusten vastaisesti. Varomme ja vältämme seuraa, jonka mielipiteitä emme kaikessa jaa. Negatiiviset ajatukset ovat meissä sitkeitä. On helppoa ajatella toisesta pahaa, jos hän on erilainen kuin itse on.

Matkailu kuitenkin avartaa, kuten myös Jeesus. Hän ylitti ennakkoluulojen asettamat rajat meidän ihmisten välillä. Hän meni rohkeasti sinne, missä oli torjuttuja ja hyljeksittyjä lähimmäisiä. Jeesus ei tehnyt rajaa ihmisten välille. Hän ei asettanut kuulijoitaan paremmuusjärjestykseen.

Mutta meillä ihmisillä on tarve tuntea ylemmyyttä toisiimme nähden. Siinä saattaa kuvitella itsensä paremmaksi, kun katsoo alaspäin toista ihmistä. Näinhän kävi Jeesukselle itselleen, joka tuli leimatuksi syntisten ystävänä. Häntäkin katsottiin alaspäin ja halveksuttiin, koska hän ei toiminut kaikkien yleisimpien odotusten mukaisesti.

Ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää meille kaikille. Sitä saamme kokea  yllättäen vaikkapa matkalla tutustuessamme toisiin ihmisiin. Sitä voi kokea myös erilaisissa yhteisessä hengellisessä tapahtumassa. Saakoon Vapahtajamme Jeesus Kristus siunata tämän yhdessäolon ja antaa läsnäolonsa kaikkiin tilaisuuksiin, joita järjestetään tulevan kesän aikana Suomessa.

Chicagon matka alkaa lähestyä kohti päätöstä. Tänään kävin Teknologia- ja tiedemuseossa, joka oli varmaankin viisi kertaa niin iso kuin Heureka Tikkurilassa. Siinä olisi pitänyt käyttää koko päivä, jotta olisi voinut paneutua yksityiskohtiin. Kävin myös Chicagon Taidemuseossa. Erityisenä teemana siellä oli ranskalainen impressionismi. Tauluja katsellessa tuntui siltä, että sielu aivan kuin puhdistui. Tuntui siltä, että vaikka käytin useamman tunnin taidenäyttelyyn, niin sielläkin olisi voinut viettää koko päivän. Matkalaisen aika on kuitenkin aina hyvin rajallinen.

Chicagossa vietetty aika tuli käytettyä erittäin tehokkaasti. Tänään junassa juttelin brasilialaisen nuoren naisen kanssa, joka työskentelee kansainvälisessä pakkausalan firmassa. Opastin häntä sen verran kuin tietoni Chicagosta oli kertynyt. Kuinka kivalta tuntui tutustua aivan vierasmaalaiseen ja löytää yhteys hänen kanssaan. Tätä kristillisyyden tulisi olla. Siinä koemme yhteyttä kansallisuudesta, rodusta tai iästä riippumatta.