Oman sairauteni keskellä en ole oikein jaksanut keskittyä jääkiekkoon, mutta onneksi tuli eilinen Suomen ottelu katsottua. Ottelun lopun ratkaisuvaiheissa piti mennä toiseen huoneeseen piiloon, kun en kestänyt jännitystä. Mutta lopulta kaikki menikin hyvin: Siitä kiitos ja kunnia Suomen Leijonille.

Olen varmaankin Kajaanin yksi fanaattisimmista jääkiekon ystävistä. Olen nimittäin seurannut vuosikymmeniä ensisijaisesti NHL:n, eli Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigan otteluja, joita on esitetty kaapeliverkossa. Toki olen seurannut myös Suomenkin kiekkoliigoja, muta en aivan samalla intensiteetillä.

Jääkiekko symboloi minulle taitoa, joukkuehenkeä, valmennuksen taitoa, taisteluhenkeä, peliälyä, pelaajien välistä kemiaa sekä huippupelaajien karismaa. Seuraan otteluita ja kuuntelen Pohjois-Amerikan kommentaattoreiden analyysejä otteluista. Jäljellä on vielä semifinaalit San Jose Sharksin ja Vancouver Canouksin välillä sekä Boston Bruinsin ja Tampa Bay Lightningin välillä. Taikauskoiset ennustavat, että Vancouver vie mestaruuden, Koska Pohjois-Amerikassa luetaan tilastoja kuin taikakirjoja. Sellainen taika liittyy Vancouveriin, että viimeiset olympialaisten kultamitalit voitettiin Vancouverissa, joten se puolta Canuksien mestaruutta.

Suomen Leijonien tähänastinen peli-ilme on ollut hieman vaikea. Ei ole juurikaan ollut helppoja pelejä. Eilinen oli poikkeus. Nyt löytyi vihdoinkin se kauan kaivattu peli-ilo, joka näkyi pelaajien itseluottamuksessa. Minulle Suomen leijonien peli muodostaa kaksinaisen tunnetilan. En muista, kuka jo peliuran lopettanut jääkiekkoilija sanoikaan, taisi olla Pasi Nurminen, että suomalaisessa jääkiekkoilussa taivas ja helvetti ovat hyvin lähellä toisiaan. Tappion hetkellä tuntuu siltä, että kaikki on menetetty, mutta hienojen voittojen jälkeen on kuin olisi taivas maan päällä. Tapa, jolla Suomen Leijonat kaatoivat eilen Venäjän karhun oli täydellinen.

Eilinen pelisuoritus suomen leijoneilta oli uskomattoman hienoa nähtävää. Mikael Granlundin ilmaveivi toi epäuskon: voiko tämä olla totta. Granlundin ensimmäisessa maalissa olivat niin itku kuin naurukin lähellä toisiaan. Mikael tullaan varmasti muistamaan kansainvälisesti tästä suorituksestaan. On hauskaa nähdä mitä NHL-kommentattorit sanovat Mikaelista tämän päivän kommenteissaan.

Granlundin siirto Kärpistä HIFK:on avasi Mikaelin kehitykselle uuden uran. Ylen äänestyksissä Mikael on lähes poikkeuksetta voittanut parhaan pelaajan tittelin. Toki maalivahti Venanenkin pelasti loistokkaasti ja ansaitsi parhaan pelaajan palkinnon. Mutta ilman maalintekijöitä ei tule voittoja.

Muutoinkin Mikael Granlundin ja Jarkko Immosen välillä on sellaista maagista kemiaa, jota harvoin näkee. Tämä pari pelaa äärimmäisen karismaattisesti. Sitä on upeaa seurata. Myös Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun peli on kulkenut. Odotan silti heiltä finaalissa vielä enemmän. Mikko ei ole vielä päässyt loistamaan, niin kuin hän usein Minnesota Wildin peleissä loistaa.

Tämänhetkisestä Suomen joukkueesta puuttuu tähtipelaajia. NHL-pelaajilla ei ole nykyään motivaatiota lähteä raskaan kauden jälkeen pelaamaan MM-turnakseen. Toisaalta se saattoi olla Suomen pelastuskin eilen. Nyt pääsivät loistamaan suomalaiset, jotka pelaavat Venäjän KHL-liigassa. He pitivät Venäjän tähdet herran kurissa ja nuhteessa.

Finaalin katsominen on itselleni täyttä tuskaa. En tiedä, pystynkö sitä katsomaan, varsinkin jos ratkaisu siirtyy jatkoajalle. Olen silti sitä mieltä, etttä tilastojen valossa Suomen peli ei ole ollut kultamitalin arvoista. NHL:ssä seurataan tarkaan tilastoja ja niiden valossa Leijonat ovat taas kerran ylittäneet itsensä. Edelleen Suomlta puuttuu maalintekijöitä. Perusraatajia kyllä löytyy, mutta tähtipelaajia pitäisi olla enemmän. Onneksi meillä on Jarkko Immonen, Mikael Granlund, Mikko Koivu sekä Tuomo Ruutu.

Edellisen kultamitaliottelun edellä Tukholman Globenissa, minulla oli vahva intuitio Ville Peltosesta. Niinhn siinä sitten kävi, että Ville teki hattutempun ja varmisti Suomelle kultamitalit. Sunnuntain finaalista ei ole minulle syntynyt vielä intuitiota. Ajatukseni on, että jos Mikko Koivu loistaa ottelussa, niin sitten Suomi voi voittaa. Katsotaan, miten käy ja ollaan tyytyväisiä jo tähänastiseen menestykseen. Katkeraa olisi silti hävitä jo kahdeksas finaaliottelu. Siinä olisi jotakin historiallisesti väärää. Olisi Suomen vuoro voittaa kultamitalit.

Ja sitten huudettaisiin: Ihanaa leijonat, ihanaa, Tämä on ihanaa!

PS: Voittaako Suomi tänään myös euroviisut. Se olisi hienoa myös. Siitä minulla on hyvä tunne, että ei ainakaan jäädä hännille.