Tuleeko Kajaaniin tornitaloja?

Kajaanissa on pohdittu, tuleeko Prisman viereen joko 8- tai peräti 12-kerroksiset tornitalot. Itseni kannalta tuo Prisman edusta kiinnosti kovastikin, kun siitä on mahtava maisema Kajaanijoelle. Suomessa ei perinteisesti ole rakennettu tornitaloja. Jotenkin tuntuu, että tornitalot eivät oikein istu suomalaiseen maisemaan. Onhan monessakin kaupungissa 8 kerroksisia taloja, joista monet on rakennettu 1970-luvulla. Itse olen aina jostakin syystä inhonnut niitä. Suurin osa niistä on sellaisia betonimöhkäleitä, että mieluummin purkaisin ne kun katselisin niitä.

Sen sijaan täällä Chicagossa tornitalot istuvat hyvin miljööseen. Ihailin niitä tänään suunnattomasti. Arkkitehtuuriltaan ne ovat futuristisia ja ulkorakenteeltaan ne ovat lasisia. Ilmeisesti Suomen olosuhteisiin nämä eivät kävisi. Hinta saattaisi olla liian kova tai sitten ilmasto-olomme eivät olisi talojen kannalta soveliaat. Suuria betonirakennelmia sen sijaan inhoan. Ne muistuttavat liikaa sosialistista realismia. Venäjällä sellaisia rakennuksia on runsaasti. En mahda itselleni mitään, mutta niiden katseleminen herättää minussa vastenmielisyyttä.

Kajaanijoen rantaan rakennettuna lasiset, 12-kerroksiset tornit saattaisivat sitä paitsi näyttää ympäristöönsä kuulumattomilta. Ehkä tietokoneanimaatio saattaisi auttaa hahmottamaan asiaa. Täällä Chicagossa kirkolla oli omistuksessaan 11-kerroksinen toimistotalo. Kirkko omisti kerrokset 5-11 ja loput olivat vuokrattu. Kirkon rakennus oli osa laajempaa kerrostalokompleksia, jolloin kokonaisuus tuntui ihan toimivalta.

Ehkä Kajaanijoen rantaan sopisi uudentyyppiset, futuristiset tornirakennukset, mutta tuskin kajaanilaisilla on rohkeutta toteuttaa sellaista hanketta. Uimakeskuksen toteutus osoitti, miten näkemykset jakautuvat Kajaanin keskustarakentamisessa. Rakentaminen herättää kajaanilaisissa voimakkaita tunteita, joita en täysin ole ymmärtänyt. .

Olen kyllä sitä mieltä, että Kajaanin kaupunkisuunnittelu on vähän epäonnistunut. Välikatu, johon ensi syksynä muutamme, on esimerkki siitä, miten hajanaisen kokonaisuuden Kajaanin keskusta muodostaa. Ehkä ei ole ajan kanssa syntynyt kokonaisnäkemystä Kajaanin keskustasta. Pelkäänpä, että lisärakennusten myötä kokonaisuus tulee vain entistä rikkonaisemmaksi. Rakennuskokonaisuudet luovat kaupunkiin eheyden tunnetta, joka on osa myös ihmisten sisäistä eheyttä. Rakennuspolitiikalla vaikutetaan hyvin paljon myös ihmisten mieliin, siksi kaupunkiarkkitehtuuri on äärimmäisen tärkeää.

Tänään kävelin Chicagon keskusta-aluetta Michigan järven puolelta, ja ihailin sekä suorastaan ihastelin Chicagon keskustaa. Tunsin jollakin tavalla kaupunkiin yhteenkuuluvuuden tunnetta. En tiedä, onko se syntynyt katsomani Teho-osasto TV-sarjan myötä vai mistä, mutta hieno kaupunki tämä joka tapauksessa on. Se täytyy todeta. Ihailen modernia toimivaa ja modernia kaupunkirakennetta!

Jotkut sanovat, että ovat syntyneet väärään maahan. Itselläni tuntuu, että asuisin mieluummin etelämpänä kuin Pohjois-Suomessa. Pimeys rasittaa minua henkisesti. Toki pimeyttä pehmentää kaupungin valot, siksi onkin tuntunut hyvältä muuttaa kaupungin keskustaan. Tarvitsen enemmän valoa pimeän aikaan. Syksy on rankkaa aikaa varsinkin, jos lumi ei tule ajoissa. Näinhän kävi lukuisina vuosituhantemme ensimmäisenä vuosikymmenenä.

Erityinen valopilkku Kajaanin keskustassa pimeänä aikana ovat Kirsi Pääkkösen suunnittelemat joen rantavalot. Ne antavat pimeän keskellä paljon voimia ja lohtua. Valot ovat esimerkki siitä, miten vähäiselläkin onnistuneella suunnittelutyöllä kaupungin kokonaisilmettä saadaan muutettua paljon edullisemmaksi.

Itku ei tullut Chicagossa ja hyvä niin. Tuntuu, että tämä matka on todistanut itseni päässeen henkisesti vaikeimman vaiheen yli. Odotan, että tilastani saataisiin oikea diagnoosi. Toivottavasti se selviää tulevissa tutkimuksissa. Epävarmuus terveydentilassa on kuluttavaa. Tunnen silti nyt jo olevan täysin työkykyinen.

Tämä aikaero on testannut nukkumisrytmiäni. Tuntuu siltä, että aika nopeasti olen tottunut uuteen aikaeroon. Myös henkisen puolen paraneminen on auttanut toipumista. Tarvitsen itselleni uusia virikkeitä ja uusia näkökulmia, joita olen nyt matkoiltani saavuttanut. Ne auttavat selviytymään ja katsomaan elämässäni eteenpäin. Kiitos jälleen kaikille esirukoilijoilleni. Rukoukset on kuultu!