Kesän alkaessa

Kevät on siitä hyvää aikaa, että ajatukset alkavat luonnostaan siirtyä kohti tulevaa. Luonnossa muutokset ovat huomattavia. Paljon on kevään aikana syntynyt villieläimillekin poikasia, jotka syksyn tullen joutuvat opettelemaan elämää ilman emon turvaa. Tällaista elämä on. Me päätämme yhden elämänvaiheen ja alamme suuntautua ja tehdä suunnitelmia tulevaisuudesta.

Nuoruutta on joskus verrattu elämän kevääseen. Nuorena monet asiat ovat kasvunsa alussa. Monesta kasvista näkee, kuinka alullaan oleva kasvu antaa merkkejä tulevaisuudesta. Nuoruus on kevätaikaa myös sen vuoksi, että silloin kasvu on hyvin voimakasta. Sen vuoksi ei ole yhden tekevää, miten juuri tämän ajan elää. Näillä nuoruusvuosilla on hyvin todennäköisesti varsin pitkälle menevä vaikutus tulevaisuuteen.

Kirjailija Johannes Linnankoski kirjoittaa ajatuksia nuoruudesta. ”Ihana, ihana on elämä, kun jokainen suoni on terveyden hehkua tulvillaan! Kun koko maailma on edessä avoinna – kun uni ei vaadi velkaansa – kun ruualla ei ole väliä – kun vastukset murtuvat kuin palaneet langat.” Tässä näkyy vanhemman, elämää nähneen ja kokeneen ajatus nuoruudesta.

Nuorena pitäisi elää täysipainoisesti ja aika tavalla myös huolettomasti. Linnankosken vuodatuksessa kuvastuu myös haikeutta kauas taakse jääneestä ja siksi myös menetetystä elämänvaiheesta. Elettyjä vuosia ei koskaan saa takaisin. Jokainen vuosi elämästämme on ainutkertainen.

 

Toisaalta nuoruus ole joka suhteessa ihanteellista elämänvaihetta. On monenlaista kasvukipua. On epävarmuutta omien suunnitelmien sekä myös ihmissuhteiden kanssa. Siksi tarvitaan levollista mieltä ajateltaessa tulevaisuutta. Miten siihen voisikaan päästä?

Jeesus käytti opetuksessaan varsin paljon vertauskuvia luonnosta. Kaikesta päätellen hän oli varsinainen luonnonystävä. Jeesus otti vertauskuvan kasvutapahtumasta ja sovelsi sitä hengelliseen elämään, ihmisen ja Jumalan suhteeseen.

Jeesus kertoo, kuinka Jumala, taivaallinen Isä on kuin hyvä puutarhuri. Hän kasvattaa puutarhansa kasvustoa taitavasti ja rakkaudella. Tässä Jumalan puutarhassa on paikka myös sinulla ja minulla. Jumala on istuttanut meidät kautta omaan puutarhaansa, jossa hän hoitaa ja huolehtii meidän kasvustamme. Kasvu on aina Jumalan suuri salaisuus ja ihme.

Jeesus puhuu vielä erityisesti viiniköynnöksestä erityisenä Jumalan viljelyksenä. Raamatussa puhutaan usein viinipuusta elämän ja kasvun vertauskuvana. Viini oli Jeesuksen aikana hyvin tärkeä elintarvike, sillä lämpimissä olosuhteissa ravinnon piti olla hyvin säilyvää, kuten viini oli.

Viiniköynnös on siitä myös poikkeuksellinen, että viiniköynnöksen kokoon nähden, se tuottaa hämmästyttävän suuren hedelmämäärän. Mutta rypäleet eivät kasva, jollei ne saa ravinteita, auringonvaloa ja vettä. Muutoin se kuihtuu ja kuolee pois. Näin Jeesuksen vertauskertomuksen mukaan mekin tarvitsemme oikeanlaista maaperää juurtuaksemme ja kasvaaksemme hyvää kasvua.

Luonnossa kasvu tapahtuu kahta asiaa varten. Puutarha ilmentää Jumalan luomistyön kauneutta, mutta toisalta sitä päämäärää, jonka luoja on luoduilleen tarkoittanut. Kasvussa on ajatus tulla joksikin, saavuttaa päämäärä. Sakari Topelius kirjoittaa: ”Nuoruus on elämän vastustamaton liikevoima. ei kaikki suuri ole nuorison luomaa, mutta kaikki suuri on alkanut nuorison unelmissa ja vakaantunut sen uhrautuvassa innostuksessa.”

Toisaalta, kun lukee nuorten kirjoituksia, vaikkapa Kainuun Sanomista, niin niistä saattaa usein kuvastuu yleinen kyllästyminen, väsyminen. Kukaan ei jaksa olla jatkuvasti innostunut. Sen vuoksi kasvutapahtuma luonnossa on usein hidasta, mutta vakaata. Kun tietää, mikä on kasvun päämäärä, se auttaa näkemään tulevaisuuden, jossa odottaa palkinto. Se on se hedelmä, josta Jeesus puhuu.

Luonto kulkee kohti päämäärää. Me olemme osa Jumalan luomakuntaa ja olemme hänen eritystä puutarhaansa. Taivaallinen Isä kantaa huolta meidän kasvustamme ja hyvinvoinnistamme.

Jeesus sanoo: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Yhteys on elämän yksi perustekijä. Yksin ei kukaan meistä kulje pitkälle. J.V. Snellman on kirjoittanut: ”Ainoastaan harvat erinomaisen lahjakkaat yksilöt kykenevät ympäristönsä vaikutuksesta riippumatta kulkemaan ratansa loppuun; useimmat ihmiset tarvitsevat kehotusta, suhteita samoin ajatteleviin ja tilaisuutta ajatusten vaihtoon heidän kanssaan.

Me ihmiset tarvitsemme toisiamme, myös omassa vapauden kaipuussamme. Me tarvitsemme luottavaa mieltä taivaalliseen Isäämme, joka tahtoo hoitaa ja varjella elämäämme ja kasvuamme kaikissa elämäntilanteissamme.