Jokainen ei pääse testattavaksi neuropsykologisiin, työkykyä mittaaviin testeihin. Eilen kävin läpi melkoisen prässin. Tutkimukset kestivät yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Niissä testattiin aivojen toimintaa erilaisin tehtävin. Lisäksi osa testeistä oli aika stressaavia, koska kaiken täytyi tapahtua ilman apuneuvoja. Piti vain luottaa omiin aivoihinsa. No, sitä luottamusta on tullut jo testattua sairausloman aikana. Siksi ulkopuolisen tahon järjestämä testi oli paikallaan.

Aika vaativia olivat muun muassa kertomukset, jotka testaaja luki. Siinä katsottiin, kuinka yksityiskohtaisesti testattava kykenee tarkkailemaan puhetta. Kertomukset sisälsivät hyvin paljon pikku yksityiskohtia, nimiä, paikkakuntia, aikamääreitä, ammattihenkilöitä sekä erilaisia tapahtumia. Nämä kertomukset piti toistaa heti kuulemisen jälkeen ja sitten vielä tunnin jälkeen, joten koko testauksen ajan piti muistutella itseä kertomuksen yksityiskohdista.

Naureskelin sille, että muistin kymmenen asiaa/esinettä kymmenestä heti kuulemisen jälkeen. Testaaja huomasi, että minulla oli siihen systeemi. Vielä tunnin päästä muistin yhdeksän esinettä/asiaa kymmenestä, joten se yhden unohtaminen vielä tänään harmitti. Kiitettävä kai tuo tulos silti oli.

Edelleen oli hauskaa, kun vastasin matemaattisiin tehtäviin välittömästi tehtävän lukemisen jälkeen, koska ennakoin, mikä kysymys tuli olemaan. Nekin taisivat mennä aika tavalla oikein. Vai löytyisikö sinulta vastaus seuraavaan: Korissa on kahdeksan banaania, viisi omenaa ja seitsemän appelsiinia. Millä todennäköisyydellä ensiksi poimittu hedelmä on omena? Vastaus on luonnollisesti 5/20 eli 0,25. Vaati jo lukion matikan hallintaa nuo todennäköisyystehtävät.

Vaikeita olivat myös tehtävät, jossa testaaja luetteli aina vain lisää numeroita, jotka piti luetella perässä. Seitsemään numeroon pääsin, sitten loppuivat resurssit. Mutta kun sama tehtävä piti toistaa käännetyssä järjestyksessä, protestoin, ettei tällaista ole voinut koskaan harjoitella. Menihän ne viisi numeroa vielä oikein, mutta kuuden numeron kohdalla luovutin. Kokeilepa itse.

Ainut missä tunsin epäonnistuneeni, oli tehtävä, jossa piti luetella niin paljon eläimiä kuin 60 sekunnissa ehti. Siinä ajatteluni kankeus tuli esiin. Kokeilepa montako sinä saat ilman valmisteluja! Tuo tehtävä oli vaikeampi, kuin mitä luulin. Liikaa tuli miettimistaukoja.

Ihmettelin kyllä sitä, miksi nuo testit piti olla niin vaikeita. Toki alussa oli helppojakin tehtäviä, kuten kuvioitten piirtämistä. Oli myös sellainen että ensiksi sai katsella kolmea kuviota, jotka sitten piti tietyn määräajan päästä muistaa ne ja piirtää. Näiden testien tehtävänä oli tarkistaa, että havainnoissani ei ole vikaa. Protestoin kyllä sellaista kuvatehtävää, jossa piti etsiä virheitä. Minä en kerta kaikkiaan löytänyt kaikista kuvista mitään virhettä, jolloin tehtävä alkoi ärsyttää. Oli vaikka hedelmäkori, josta puuttui yksi nauha. Se oli siis epätäydellinen. Höh! Testaajakin totesi, että kaikkia ne amerikkalaiset keksivät!

Aivoja kannattaa harjoittaa ja olenkin elämässäni paljon tehnyt aivotreeniä. Vanhemmiten tuo aivotreeni osoittautuu entistä hyödyllisemmäksi. Varsinkin nyt siitä on ollut paljon hyötyä, kuten siitä, että olen harrastanut vaativaa lukemista, kuten englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta. Samoin shakin pelaaminen on hyvää aivotreeniä. Päivittäinen lukeminen pitää myös aivoja hyvin vireessä, vaikka lukeminen olisi vain uutisten lukua.

Testaajan mielestä tuloksissani ei ollut mitään aivovammaan viittavaa, mikä oli valtavan suuri helpotus itselleni. Toivottavasti seurakunta tunnustaa, että saan suorituskykyni puolesta olla töissä. Itse olen siitä ainakin vakuuttunut, kun pään oireet ovat hyvin hallinnassa. Ainut, mikä tässä vaivaa, on väsymys, mutta se kai on laitettava helteen piikkiin.