Lauri (poikani - ei siis kirkkoherra Oikarinen) kommentoi blogiani, että kirjoitan liian pitkiä kirjoituksia, niin ettei kukaan jaksa niitä lukea. Lupasin hänelle parantaa tapojani, mutta nyt heti rikon lupaustani. Tässä on nimittäin ensi sunnuntain Kajaanin kirkon saarna, jonka käsikirjoituksen julkaisen blogissani. Voit vaikuttaa saarnan sisältöön. Otan huomioon kaiken palautteen, jonka lukijana teet tähän blogiin

 

Joh. 14: 15-21 Jeesus sanoi:
    "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

Tänään helluntaina haluan onnitella sinua kastettua kirkon jäsentä. Tänään on sinunkin syntymäpäiväsi. Pyhässä kasteessa synnyit iankaikkiseen elämään ja sait kaikki Jumalan kallisarvoiset lahjat. Hyvää syntymäpäivää sinulle yhdessä kirkkomme kanssa!

Helluntai on ilon ja kiitoksen päivä. Tänään Jumala aivan erityisellä tavalla muistuttaa meitä kaikista ihmeellisistä ja erityisistä lahjoistaan. Jos et vielä ole avannut lahjaasi, niin tule Jumalan eteen ja pyydä häneltä, että hän kirkastaisi, minkä lahjan hän on sinulle tänään tarkoittanut.

Tärkein ja suurin lahja on itse elämä. Olemme saaneet syntyä tähän maailmaan. Mutta siihen rinnalle tulee yhtä tärkeänä kasteen lahja, jossa olemme saaneet ikuisen elämän. Kasteen lahja antaa jo pienelle ihmisen alulle turvan, joka kulkee hänen mukanaan läpi elämän. Jos joudumme eroon Jumalsta, niin Hän alkaa uudestaan kutsua meitä. Pyhä Henki toimii kirkossaan etsien, kutsuen ja auttaen kaikissa vaikeuksissa.

Tänään helluntaina meitä muistutetaan siis kaikista Pyhän Hengen lahjoista. Meillä on valtavan rikas kirkko, jonka omaisuutta ei pystytä rahassa mittaamaan. Se on mittaamattoman rikas, sillä kuka voisi laittaa hinnan ikuiselle elämälle tai rakkaudelle. Jo vanha testamentti muistuttaa meitä siitä, että vain järjetön laskisi hinnan rakkaudelle. Sitä arvon määritystä ei ole, koska me olemme mittaamattoman arvokkaita. Ihmisarvo on jokaisella ihmisellä luovuttamaton, mutta ilman Jumalaa me turmelemme Jumala arvokkaat lahjat ja Jumalan kuva meissä turmeltuu.

Meidän oma maamme, Suomi ei koskaan ole luonnonvaroiltaan ollut kovin rikas maa, kuten kaikki naapurimaamme Ruotsi, Norja tai Venäjä. Sen sijaan olemme saaneet luonnonarvoiltaan rikkaan maan omaksemme. Tänä vuonna helluntai sijoittuu alkukesään, joka kukoistuksellaan ilmaisee meidän Luojamme lahjojen runsautta. Henkisessä ja hengellisessä merkityksessä maamme sen sijaan on ollut melko rikas. Tämä suomalainen maaperä on tuottanut runsaasti hengen liikkeitä ja merkittäviä hengen jättiläisiä. Kirkko on ollut mukana tässä rakennustyössä. Nykyaikana saamme kiittää esivanhempiamme siitä, että ovat meille jättäneet henkisesti rikkaan maan perinnöksi.

Päivän evankeliumissa Jeesus kysyy meiltä, rakastammeko me häntä sekä hänen sanaansa. Hän ei kysy, miten olemme ymmärtäneet Raamatun sanaa, vaan hän kysyy rakastammeko hänen sanaansa. Ja jokainen tietää kyllä omassa sydämessään, onko Herran sana itselle rakas. Se ei tarkoita todellakaan, että osaisimme selittää tai ymmärtää kaiken mitä Raamatussa on. Mutta eihän rakkauttakaan ymmärretä sanatarkasti tai kirjaimellisesti.

Millainen perhe olisi sellainen, jossa kiisteltäisiin rakkauden määritelmästä tai siitä, miten rakkautta tulisi tulkita kussakin tilanteessa. Jos vaikka aviomies sanoisi vaimolleen äitienpäivänä, että miten olet tulkinnut rakkauttamme tänään, niin sellainen puhe olisi aivan järjetöntä. Joko rakastaa tai ainakin tahtoo rakastaa, tai sitten rakkaus rakoilee. Ei ole välimuotoa rakkaudessa.

Parhaiten rakkaus syntyy ja pysyy voimassa, kun vietämme aikaamme rakkaittemme parissa. Ja jos tulee erimielisyyttä, niin asiat selvitetään rakentavan keskustelun avulla. Tällöin löytyy uusi tie säröttömään rakkauteen. Sama totuus pätee myös Raamattuun. Kun me sen äärellä viivymme, opimme sitä arvostamaan ja kunnioittamaan, kirjaan syntyy vähitellen rakkaussuhde. Alamme rakastamaan niitä sanoja, joita Jumala on sanonut sanansaattajiensa välityksellä. Vähitellen Pyhä Henki ilmaisee itsensä meille myös suoraan sydämeen. Raamattuun sidotussa uskossa, kuulemme Pyhän Hengen äänen myös sisimmässämme. Se on valtava Jumalan ihme ja rakkaus meitä kohtaan.

Mutta jos me vain arvostelemme Raamattua ja löydämme siitä ensi sijaisesti vain virheitä, niin ei ole ihme, että rakkaus kirkossamme Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan säröilee. Rakkaus on kaiken kattava voima, kuten on Raamatun sanakin. Ilman sanan voimaa, emme myöskään voi rakastaa kolmiyhteistä Jumalaamme, Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Olen omassa papin työssäni iloinnut erityisesti siitä, että saan ammatikseni lukea, tutkia sekä selittää Raamattua. Jo lapsena aloin kiinnostua Raamatusta. Nuoruudestani, oman rippikouluni jälkeen aloin tutkia Raamattua. Silloin opin rakastamaan kaikkia pyhän kirjamme kirjoituksia. Olen kuunnellut sanan selitystä ja sitä kautta kokenut, kuinka hyvä ja armollinen Jumala meillä on. Esimerkiksi jo Mooseksen kirjat ovat kirjallisia aarteita. Sen lisäksi niihin on kätketty mittaamattomasti hengen aarteita.

Raamattua lukeneena voin sanoa, että en ymmärrä läheskään kaikkea, mitä Jumala esimerkiksi Vanhan testamentin kirjoituksilla on tarkoittanut, mutta pidän niitäkin kirjoituksia pyhinä, koska Jumala on ilmaissut selkeän tahtonsa Israelin kansalle.

Meillä on apuna Pyhä Henki, joka kirkastaa Raamatusta meille Jumalan tahdon. Monet Vanhan testamentin säädökset ovat meille uuden liiton ihmisille tulleet tarpeettomiksi, mutta suuri osa Vanhastakin testamentista kirkastaa meille meidän Jumalaamme ja hänen tahtoaan.

Tuntuu siltä, että meidän kristillisyydessämme on menty liian älylliseen ja selittelevään suuntaan. Ja kuitenkin Raamattu täytyy kokea, elää todeksi sen sanoma ja iloita siitä.

Jos Raamattua alkaa selittämään ilman Pyhän Hengen lahjaa, seuraukset ovat tuhoisat. Siihen Jeesuskin viittaa puheessaan: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua.” Jos emme ota Jeesusta vastaan sydämeemme, kun hän meitä kutsuu, emme myöskään ymmärrä häntä, emmekä elä Jumalan tahdossa.

Jos te rakastatte, sanoo siis Jeesus. Tämä on tärkeä sana ja muistutus meille tämän ajan kristityille. Milloin rakkaus sitten sammuu? Tätä voi verrata jälleen perheen jäsenten rakkauteen. Jos arvostelun mieli voittaa alaa ja alkaa nähdä perheen jäsenissään vain kielteisiä puolia, ei ole ihme, jos rakkaus kylmenee. Aikuisuuteen kuuluu, että kestää kuulla itsestäänkin kielteistä palautetta. Sitä voivat antaa meille perheen jäsenet, mutta myös työtoverit, ystävät tai sukulaiset. Meidän on otettava vastaan kielteistäkin palautetta, jotta rakkaudelle syntyisi jälleen tilaa ja saisimme korjata sen, mikä on rikki mennyt.

Mutta kun me joudumme Herramme edessä sille paikalle, että omatuntomme muistuttaa meitä rakkaudettomuudesta, niin se on meille kasvun paikka. Jokainen meistä tekee joka päivä syntiä ja osoittaa rakkaudettomuutta. Sen vuoksi meidän tuleekin päivittäin mennä Jumalan kasvojen eteen ja kysyä ja etsiä hänen tahtoaan jopa päivittäisiin ratkaisuihin.

Näitä asioita meille ei paljasta järkemme, johon länsimainen kulttuurimme tällä hetkellä varsin yksipuolisesti nojaa. Toki saamme käyttää myös järkeämme, mutta järjen tulee aina olla yhteydessä Jumalan tahtoon. Emme voi asettua järjellämme Jumalan sanan yläpuolelle. Se on vaarallinen tie, koska siinä tiivistyy kaikki se, mikä toteutui jo syntiinlankeemuskertomuksessa. Ihminen halusi tulla Jumalaksi. Sillä tiellä ihminen ylpistyy ja menettää elävän yhteyden Jumalaan.

Mutta tänään emme halua murehtia vaan iloita ja olla onnellisia. Tänään kirkon suurena juhlapäivänä olemme onniteltavia, kun Jumala jakaa meille kalliita lahjojaan. Ota hänen lahjansa vastaan ja ylläty päivittäin. Hänen lahjavarastonsa on ehtymätön. Sieltä riittää kallisarvoisia lahjoja meille jokaiselle vastaanotettavaksi. Ja tänään Herra antaa meille vakuutuksensa armostaan ja anteeksiannostaan Pyhän ehtoollisen aterialle. Tule sen vuoksi ehtoollispöytään nauttimaan Jumalan yhteydestä ja hänen ylitsepursuavasta rakkaudestaan.