Eilen saarnasin kirkossa siitä, miten rikas kirkko meillä on ja kuinka Jumala päivittäin antaa meille hienoja lahjoja. Tänään tuli kyllä sitten maalliselta puolelta yllätyslahja. Siinä ei tainnut Jumalalla olla näppejään pelissä, mutta jospa se oli taas sitä Jumalan huumorintajua! Tänään olen silti elänyt eilisen saarnojen ajatusten vallassa.

 

Tänään postikantaja soitti ovikelloa ja ojensi Taina-Maijalle paketin. Siinä oli Samsungin puhelin. Avattuani paketin, siinä ei ollut mitään selitystä. Lähettäjä oli kuitenkin Canal Digital, jolta olin tilannut satelliittivastaanottimen ja tallentavan digiboksin. Niinpä ei auttanut muuta kuin soittaa Canal Digitalille ja valittaa, etten ole tilannut tällaista Samsungin puhelinta.

Virkailija meni hetkeksi poikki ja ilmoitti, että se oli liittymislahja. Aijaa, sepä mukavaa, totesin. Ainahan sitä on tilaa yllätyslahjoille. Ajattelin, että meillä kirkossa pitäisi jäsenille jakaa myös tällaisia yllätyslahjoja. Yllättävä lahja on aika mukava saada, kun se tulee pyytämättä ja tilaamatta. Vaikka kyseessä on vanhempi Samsungin puhelinmalli, otin sen ilolla vastaan.

Meillä pitäisi Kajaanin seurakunnassa olla vaikkapa kuukausittain yllätysarvonta, jossa kaikkien jäsenten kesken arvotaan joku arvopalkinto. Näinhän aikakauslehdetkin muistuttavat jäsenpalveluista. Mutta kun tuntee meidän virkamieskirkon, niin tällainen markkinointi ei menisi ikinä läpi. Joku varmasti vetoaisi kirkkolakiin, ettei siellä tunneta tämänkaltaista toimintaa. Silti liike-elämästä meillä kirkossa olisi paljon opittavaa toimintatavoista.

On mielenkiintoista, että apostoli Paavali kirjoitti kirjeessään filippiläisille voittopalkinnosta. Hän kirjoittaa tähän tapaan; (vanha käännös): ” Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen;  tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta.

Millaisesta palkinnosta sinä olet haaveillut. Voisiko tuo palkinto olla jotakin samaa, jonka Paavali ilmaisi kirjeessään. Voisitko ajatella, että näkisit elämässäsi jotakin suurta olevan tulossa. Ja miksei tämä löytö voisi tapahtua jo tänään.

Paavalikin kuvaa tilannettaan niin, että hänelle oli luvassa palkinto. Tuota palkintoa hän ei kuitenkaan ollut vielä saavuttanut, vaikka hän oli sitä kohti pyrkimässä. Hänen mielessään oli ainoastaan tuo yksi tavoite, ja kaikki muu sen rinnalla oli täysin merkityksetöntä.  Jo se, että hän oli löytänyt tien, jonka päässä tuo palkinto oli, oli jo suuri voitto hänelle.

 

Paavali kuvaa, kuinka Kristuksen ja hänen ylösnousemusvoimansa tunteminen oli tärkeää. Ylösnousseen Kristuksen voimaa Paavali oli hyvin monessa tilanteessa päässyt kokemaan. Ensiksi rajuna törmäyksenä Damaskoksen tiellä, mutta myöhemmin sitten suurena ja ihmeellisenä siunauksen voimana, joka muutti - ei ainoastaan hänen itsensä, vaan myös lukemattomien muiden elämän, joille hän pääsi kertomaan ja todistamaan Jeesuksen voimasta.

Meille tosin saattaa palkinnosta ja sen saavuttamisesta tulla hyvin helposti mieleen maallinen tavara. Voittopalkinto Raamatun maailmassa on kuitenkin jotakin paljon suurempaa kuin katoava tavara tai raha. Jos tavoittelemme hengellistä lahjaa, niin Jumala lupaa sen meille antaa. Jos kaipaamme apua elämämme asioihin ja kysymyksiin, niissäkään Jumala ei jätä meitä yksin. Jokaiselle kuuluu voittopalkinto.

Vaikka lopullinen palkinto, jos voisi sanoa pääpalkinto odottaa täyttymystään vasta ylösnousemuksessa, jo se, että tulet kirkkoon sisältää suuren lupauksen. Jeesus lupasi sanansa kuulijoille vuorisaarnassa (Matt. 6): "Pyytäkää, niin teille annetaan.Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”