Kirkastussunnuntain saarna Kajaanin kirkossa 7.8.

Mark. 9: 2-8

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.» Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
    Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!» Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Tämän kirkastussunnuntain evankeliumi kertoo meille opetuslasten, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen taivashetkestä. Markus kertoo, että taivas laskeutui maan päälle ja he näkivät Elian ja Mooseksen keskustelevan Jeesuksen kanssa. Taivaskokemus oli opetuslapsille sellainen, että siinä oli sanomattoman hyvä olla. Onko sinulla ollut tällaisia hetkiä?

Ja tätä kysyessäni täytyy heti sanoa, että tarkoitan nimenomaan sellaisia hetkiä elämässä, jossa onnellisuuden tunne on ollut henkeä salpaava. Meidän kirkkomme toimintaan ja julistukseen eivät ole tällaiset asiat kovin keskeisesti kuuluneet, vaan mieluummin kirkossa on puhuttu ristin raskaan kantamisesta. Mutta kristittyinä meistä jokainen tarvitsee hetkiä, jolloin tunnemme taivaallista onnen tai jopa autuuden tunnnetta!

Jollekin tällainen hetki on lapsen syntymä. Kun pitelee pientä lasta sylissään, sisimpään voi niin vanhemmilla, isovanhemmilla kuin sisaruksillakin tulla syvä ihmetyksen tunne. Taivas on laskeutunut pienen ihmisen hahmossa maan päälle.

Tai kun viime keväänä moni oli onnensa huumassa, kun Suomen kiekkojoukkue kukisti niin Venäjän kuin Ruotsinkin maajoukkueet loppuotteluissa. Se oli onnea se. Suuria elämyksiä niin taiteen, tieteen kuten myös kulttuurin parissa tarvitaan. Tarvitsemme kokemuksia, jotka nostavat meidät arjen yläpuolelle, mutta kristittyinä me tarvitsemme myös hengen elämyksiä.

Pappina itse koen usein, kuinka Herra todella on papin työssä läsnä. Sen kokee tässä saarnatuolissa tai tuossa alttarilla. Meillä suomalaisilla ei ole tapana kovin hehkuttaa omilla kokemuksillamme. Liturgia ei ole vain muodollista. Kun rukoilen seurakunnan puolesta: Herra olkoon teidän kanssanne ja seurakunta vastaa siihen, niin myös sinun henkesi kanssa, niin tunnen, että Jumala todella Pyhän Henkensä kautta laskeutuu sydämeen.

Tuntuu myös hyvältä, kun papin puolesta rukoillaan. Monissa toimituksessa tunnen, että on rukoilevia ihmisiä, silloin tuntuu siltä, että tilaisuus on jo etukäteen valmistettu taivaassa ja papin tarvitsee vain avata suunsa. Taivas on laskeutunut maan päälle.

Päivän evankeliumi on hyvin arvoituksellinen. Miksi Jeeus otti kolme opetuslasta vuorelle, jossa Elia ja Mooses keskustelivat hänen kanssaan? Edes keskustelun aihetta Markus ei kerro. Luukas mainitsee, että he keskustelivat Jeesuksen poismenosta. Luukas käyttää alkutekstin ilmaisussa sanaa eksodus. Se on tuttua meille Vanhasta testamentista, sillä toinen Mooseksen kirja kertoo Jumalan kansan eksoduksesta, eli vapautuksesta. Jeesuksenkin vapautuksen hetki oli edessä. Jeesuskin tarvitsi vahvistusta, koska hän joutui käymään raskaan ristin tien. Hänen edessään oli kuitenkin taivas, jonne hän oli menossa.

Kirkastusvuoren kokemukselle Raamatun selittäjät ovat löytäneet vastauksia Vanhan testamentin teksteistä. Sekä Mooseksen että Elian kuolemaan liittyi hyvin mystinen elementti. Mooseksen kirja kertoo, että ikään kuin Jumala olisi haudannut Mooseksen. Samoin profeetta Elia puolestaan nousi tulisilla hevosilla tuulenpyörteessä taivaaseen hämmästyneen Elisan jäädessä katsomaan tapahtunutta.

Juutalaisessa ajattelutavassa Elia edusti profeettaa, joka ei koskaan kuollut. Juutalaisen uskon mukaan Elia palaa kerran maanpäälle, jolloin on messiaaninen aika koittanut. Me uuden liiton ihmiset, seurakunta elämme aikaa, jolloin messias on tullut luoksemme ja ilmaisee meille itsensä. Ensi sijanen Jumalan ilmoitus on meillä luettavana Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista ja teoista. Mutta myös hengellisten opettajien kokemukset ovat yksi lähde, joka auttaa meitä kulkemaan Jumalan tietä.

Teologisessa kirjallisuudessa on pohdittu uskonnollisten kokemusten merkitystä. Sana kokemus sinänsä on epätarkka ilmaus. Sanan juuri latinan kielessä on experimentia, joka voitaisiin suomentaa: ”elämän kulussa esille noursevat asiat. Se voidaan ymmärtää myös tietokokoelmaksi, joka on syntynyt läheisessä kosketuksessa elämän kanssa. Arkikielessä me puhumme ”kokeneesta opettajasta” tai ”kokeneesta lääkäristä”. Sillä ymmärrämme sen, että opettaja tai lääkäri on oppinut ammattinsa ensi käden sovellutusten ja kokemusten kautta.

Itse olen harjoittanut papin työtä ja teologiaa kaksikymmentäviisi vuotta. Olen hyvin varovasti kertonut omista uskonkokemuksistani, sillä ne ovat aina hyvin henkilökohtaisia. Kerron vielä yhden esimerkin, joka voi omalla tavallaan avata päivän evankeliumia.

Toimimme vaimoni kanssa seurakuntaviroissa Porin seurakuntayhtymän palveluksessa kaksikymmentä vuotta sitten. Asuimme jonkin aikaa Porin Pihlavan kirkon yhteydessä olevassa pappilassa. Suurihan se pappila oli kahdelle ihmisille, mutta siihen kotiin syntyi esikoisemme. Koin tuon kirkon turvalliseksi paikaksi, koska asunnosta oli suora yhteys kirkkoon.

Eräänä yönä tunsin, että minut herätettiin. Havahduin, nousin istumaan sängylleni. Silmäni olivat auki. Näin kaiken, mitä huoneessa oli, sillä oli alkukesä. Sitten tapahtui jotakin sellaista, jota olin lukenut vain Raamatusta. Näin kaksi huomattavan kookasta, huoneen korkuista enkeliä. Kyseessä olikin taivaallinen vierailu.

Tunsin välittömästi syvän yhteyden kokemuksen. En avanut suutani, vaan keskustelimme ajatuksen tasolta. Kysyin enkeleiltä niitä kysymyksiä, jotka olivat vuosia painaneet mieltäni. Sain vastaukseksi selkeästi jäsenneltyjä lauseita, jotka itsestäni tuntuivat yllättävältä.

Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Jumala ilmaisi syyn, minkä vuoksi enkelivierailun annettiin tapahtua. Enkeli ilmaisi, että oli huoli minun vanhemmasta veljestäni. Veljelläni oli nimittäin tuolloin kriisi käynnissä ja tiesin, että hänellä oli vaikeaa. En tiedä, olisiko tuo viesti millään muulla tavalla voinut tulla minulle niin ymmärrettävällä ja velvoittavalla tavalla kuin Jumala sen antoi enkelien ilmestymisen välityksellä. Viesti oli se, että minun oli puututtava veljeni tilanteeseen.

Kutsuinkin sitten veljeni Helsingistä pappilaan keskustelemaan elämäntilanteestaan. Veljen vaikea elämäntilanne kääntyi parempaan suuntaan. Ilman Jumalan hyvin selkeää väliinpuuttumista en olisi toiminut niin määrätietoisesti.

Kokemus enkeleistä oli myös hyvin rohkaiseva ja vahvistava. Kun ilmestys oli ohi, herätin vaimoni ja kerroin hänelle kokemukseni. Tapahtuma ei ollut unta, vaan se oli totta. Tätä samaa Jumalan väliin puuttumista meistä jokainen tarvitsee. Jumalan puhuttelulle täytyy olla avoin. Hän voi ilmaista itsensä haluamallaan tavalla, joskus myös hyvin poikkeuksellisella tavalla. Meillä on Jumala ja vapahtaja, joka tietää meidän tarpeemme. Anna Jeesukselle mahdollisuus synnyttää elämääsi taivashetkiä. Sitä tulet tarvitsemaan. Sitä meistä jokainen tarvitsee. Tunnustamme nyt yhteisen uskomme.