Kävin eilen Helsingin taidemuseon näyttelyssä Tennispalatsissa. Näyttelyyn on koottu kaikki keskeiset Akseli Gallen-Kallelan teokset. Teokset ovat esillä teemoittain. Yhteensä teoksia näyttelyyn on saatu kootuksi lähemmäksi sata. Helsingin katumiljöötä koristaa juliste, joka mainostaa Akseli Gallen-Kallelan taidenäyttelyä. Katukuvan julisteessa on Akselin maalaus Ad Astra, joka Akselin mukaan esittää vertauskuvallisesti ylösnousemusta. Sekä juliste katukuvassa että itse näyttely olivat hätkähdyttäviä kokemuksia.

Ad Astra (latinankielisestä sanonnasta per aspera ad astra, eli tähtiin vaikeuksien kautta) on Akseli Gallen-Kallelan alun perin vuonna 1894 maalaama symbolistisen tyylisuunnan teos. Ensimmäistä versiota hän ei koskaan myynyt. Toisen version samasta aiheesta hän maalasi vuonna 1907. Maalaus kuvaa punaisessa meressä seisovaa alastonta nuorta naista, jonka hiukset muodostavat kehän hänen kasvojensa taustalle. Kosteasilmäisen naisen kädet ovat kohotettuina taivasta kohti. Taustalla paistaa suuri täysikuu.

Pysähdyin tuon teoksen äärelle ja pohdin Akseli Gallen-Kallelan omaa selostusta aiheesta. Gallen-Kallela esittää, että nuori nainen on Kristus-hahmo. Teos pyrkii kuvaamaan Kristuksen ylösnousemusta. Hän kertoo: ” Teos kuvaa ylösnousemusta. Aiheeseen ja sen käsittelyyn on kertomus ristiinnaulitusta vaikuttanut huomattavalla tavalla.” Jotakin teoksen merkityksestä kertoo sekin, että Gallen-Kallela käytti lastensa ristiäisten alttaritauluna Kalelassa kesällä 1899 kyseistä taulua. Kerrotaan, että lapsia kastamaan tullut pappi oli hätkähtänyt teosta. Itsekin koin Gallen-Kallelan teoksen sekä hänen itsensä tekemän selostuksen teoksestaan hämmentävänä.

Nuoren naisen silmissä on kyyneleet. Siitä kuvastuu elämän kipeä todellisuus. Taulussa ei näy elämän tai ylösnousemuksen ilo. Siitä kuvastuu pikemminkin ikuisuuden kaipaus. Pohdin katsoessani taulua, mitä siitä muut näyttelyvieraat ajattelivat tai mitä ovat ihmiset ajatelleet teoksesta sata vuotta sitten, jolloin teos on varmaankin herättänyt hämmentäviä tunteita. Pelkän taulun katsominen ei sinänsä aukaise teoksen symboliikkaa. Vasta taiteilijan oma näkemys luo teokseen uskonnollisen sanoman.

Kun toimin Porissa pappina, itselleni tuli tutuksi Juséliuksen mausoleumi. Juseliuksen mausoleumi on yksi Porin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Mausoleumin rakennutti teollisuusmies Fritz Arthur Jusélius tyttärensä Sigrid Juséliuksen viimeiseksi leposijaksi. Juseliuksen tyttären hauta sijaitsee mausoleumin sisällä. Mausoleumi puolestaan on lähellä Porin keskustaa.

Mausoleumia koristavat Gallen-Kallelan kuolema-aiheiset teokset. Gallen-Kallelan sai toteuttaa freskonsa vapaasti noudattaen kuolema-teemaa. Vasemmanpuoleisiin seinäpintoihin hän maalasi freskot Talvi, Syksy ja Hävitys, joissa esitetään kuoleman ilmenemistä luonnossa. Oikeanpuoleisilla seinillä ovat Kevät, Rakennus ja Tuonelan virralla freskot. Niissä kuvataan henkilöitä kuoleman yhteydessä.

Ajattelin nuorena pappina, että tuo mausoleumi oli aika erikoinen tapa kunnioittaa edesmenneen lapsen ja sittemmin Juséliuksen vaimojen muistoa. Ja onhan mausoleumi aika poikkeuksellinen kaiken kaikkiaan, ainakin suomalaisen perinteen näkökulmasta. Porilaisille mausoleumi on varmasti ollut ylpeyden aihe. Onhan siinä yhden tunnetuimman taidemaalarimme keskeiset teokset.

Gallen-Kallela on uskonnollisissa teoksissaan yhdistänyt Kalevalaista mytologiaa sekä yleisinhimillisiä kokemuksia. Hänen teoksensa ei ainakaan jätä katselijaansa kylmäksi, vaan herättävät tunteita ja ajatuksia. En ehkä itse laittaisi Gallen-Kallelan uskonnollista teosta kirkon alttaritauluksi. Parhaiten hänen teoksensa toimivat itsenäisinä teoksina. Ehkä mieluummin kirkollisissa tiloissa näkisin taideteoksissa selkeämmän yhteyden Raamatun aihemaailmaan.