Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:

»Herra, minun sydämeni elää sinulle,
anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa,
kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut
kuoleman kuilusta. Jes. 38: 16-17

Vanhan Testamentin teksti, kertoo vakavasta sairaudesta parantuneen miehen kiitoksesta Jumalalle.  Se on ylistyspsalmi.  Parantunut mies oli Juudan kuningas Hiskia, Aahaan poika, joka oli Juudan kuninkaana 29 vuotta v:sta 716 eKr lähtien.  Hänestä Raamattu kirjoittaa: "Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä." (2 Kun 18:3)

Kuningas sairastui, mistä kertoo 2 Kun. 20. luku. Ilmeisesti sairaus oli paiserutto.  Hiskia oli jo aivan kuolemaisillaan, mutta Herra armahti häntä, joka oli vielä nuori hallitsija ja antoi hänelle 15 vuotta lisää elinaikaa.  Tekstinämme oleva ylistysvirsi syntyi kiitokseksi tästä lahjasta. Se ei syntynyt väkisin tehtynä kiitoksen puristamisena, vaan sydämen voimakkaana tunteena: ”Herra on hyvä - on aihetta kiittää.”

Parantuminen tai jatkoaika elämälle, kuten Hiskia itsekin totesi, oli vetänyt arvostetun kuninkaan pienelle paikalle. Sana sanoi hänestä hyvän lausunnon niin ihmisenä kuin myös Jumalan edessä. Lopulta hän itkee ja katuu syntejään.  Sairastuttuaan ja havaittuaan, että tauti oli kuolemaksi, hän oli käsittänyt: ”Minä olen sittenkin tehnyt väärin Jumalan ja ihmisten edessä.

Elämän suuret kysymykset vievät meidät kaikki pienelle paikalle; niin vähän ymmärrämme.  Joskus on niin, että sairaus pysäyttää kiireisen ihmisen Jumalan kouluun ja panee opettelemaan uutta tärkeysjärjestystä elämään. Joskus on sairautta, joka näyttää epäoikeudenmukaiselta ja saa kyselemään, miksi juuri minä.

Mitään lopullista vastausta päivän tekstissä ei näihin pohdintoihin meille anneta.  Jäämme niissä Jumalan kaikkivaltiuden varaan.  Yksi vastaus tekstissä nousee kirkkaana esiin; ikuinen pelastus. Keskeistä on, että Hiskialla oli kuolemansairaudesta parantumisen ohella kiitoksen aiheena syntien anteeksiantamus, josta hän riemuisti näillä monien Raamatuissa alleviivatuilla sanoilla:"Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini". (Jes. 38: 17)

Olen lukuisia kertoja huomannut omasta elämästäni, että mitä syvempi koettelemus, sen selvemmin Jumala osoittaa voimansa ja siunauksensa. Muistelen jo opiskeluaikana erään ystävän (Hanna Kukkola) sanoneen minusta: "Markolle sattuu aina kaikenlaista, mutta lopulta kaikki aina kääntyy hänelle parhain päin." Tämä on ollut elämässäni tunnuslauseena. Mita pahempi tilanne, sen suurempi armo. Se, mikä oli katkeraa, kääntyy voitokseni!