Surun ammattilainen?                

Juice laulaa suosikkikappaleessaan rakkauden ammattilaisesta. Aina kun tämä termi kuullaan, ajatukset liitetään määrätyn ammatin harjoittajiin. Oli yllättävää lukea, että  eräs uskovainen sanoi tämän laulun rakkauden ammattilaisesta sopivan myös Jeesukseen. Ja todellakin, näin tuo runo taipuu. Jokainen voi löytää liittymäkohtia laulun sanoista omaan elämäänsä.

Rakkaus tekee katkeraa paatuneeseen omatuntoon
hän ihmistä satuttaa kun ihmisyyden hoitaa kuntoon.
Hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkan
saa naulat vuorollaan läpi ranteen läpi nilkan 

Ihmisyyteen kuuluu rakkauden harjoittaminen, siinä kasvaminen ja kehittyminen. Voitaisiinko puhua myös surun ammattilaisesta? Kun tälläkin viikolla on tullut useita hyvin surullisia uutisia, niin minua jäi askarruttamaan, miksi minun täytyi käydä näitä uutisia niin syvältä lävitse. Ehkä syynä on se, että seuraan muutoinkin uutisia niin tarkkaan, niin surulliset uutiset tulevat syystä lähelle. Tamperelaisen Karoliina Kestin ruumiin löytyminen oli osaltaan helpottava uutinen, vaikka viesti välitti hyvin tarkkaan aistittavan surun ja erityisesti nuorten surun.

Maailman jääkiekkoperhe shokissa

Tällä viikolla itseäni järkytti eniten kuitenkin Lokomotiv Jaroslavin jääkiekkojoukkueen lentoturma. Se pysäytti itseni tavalla, jota olen tässä jo usean päivän ajan joutunut ihmettelemään itsessäni. Se oli totaalinen pysähdys. Kun on tarkkaan seurannut tähtiurheilijoita ja erityisesti jääkiekkoilijoita, heistä on syystä tullut osa omaa henkilöhistoriaa. Yht´äkkiä suru iski mielen ytimeen saakka.

Lentoturmassa ei ollut suomalaisia, mutta siinä menehtyivät muun muassa Lokomotivissa pelanneet loistava ruotsalainen maalivahti Stefan Liv, mahtava slovakki, keskushyökkääjä Pavel Demitra, tshekit Josef Vasicek, Jan Marek ja Karel Rachunek, valkovenäläinen Ruslan Salei sekä latvialainen Karlis Skrastins. Vaikka kyseiset pelaajat ovat syöttäneet suomalaiselle jääkiekkofanille usein karvasta kalkkia, tuntui siltä, että heidän poismenonsa myötä myös osa omaa henkilöhistoriaani on pysyvästi kadonnut. He ovat merkittäviä kiekkoilijoita, joilla jäi taakse huomattava kansasinvälinen ura.

Olen lapsesta asiti katsellut ja ihaillut jääkiekkotähtia korkealle ylöspäin. Olen tarkkaan seurannut monen kiekkotähden kehitystä, kun heistä muodostui tähtipelaajia. Kaapeli-TV:n kautta olen seurannut lukemattomien tähtipelaajien uraa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen alkaen 1970-luvun lopulta. Joka aamu olen herännyt katsomaan NHL:n tuloksia sekä maalintekijöitä tekstitv:stä. NHL-sarja on vielä kansainvälisempi kuin venäläisten KHL. Tähtien arvostuksesta kertoo sekin, että usa:laiset ja kanadalaiset NHL–selostajat osaavat aina antaa kunniaa pelaajalle riippumatta hänen kansallisesta taustastaan. Monet jääkiekkoilijat ovat pysyvia legendoja, ei vain kotimaassaan vaan myös kansainvälisesti.

Mitä pelko ja suru saavat aikaan?

Pysähdyin jääkiekkoilijoiden turmaan senkin vuoksi, että kuvat välittivät vahvaa surua, jota kiekkojoukkueen kannattajat Jaroslavissa kokivat. Tuohon suruun ja järkytykseen oli helppo liittyä. Mietin myös sitä, että kun suru koskettaa, niin sitä joutuu käymään itsessään läpi. Olen tottunut surun ammattilaisena käymään läpi toisten surua, niin että suru on liittänyt omat kokemukseni toisten kokemuksiin. Suru vaati itseäni käymään kaikki uutiset ja kokemukset, jota kiekkomaailma kaikkialla on yhdessä kohdannut. Koen olevani osa tätä maailmanlaajuista yhteisöä.

Kokonaisen jääkiekkojoukkueen katoaminen oli shokki senkin vuoksi, että kaikki tietävät venäläisen lentoturvallisuuden olevan vähän niin ja näin. Huoli on myös kaikista muista kiekkotähdistä, jotka lähtevät pelaamaan Venäjän KHL–liigaan. On selvää, että heidän turvallisuutensa ei ole taattua. Venäjällä etäisyydet ovat suunnattomia, jolloin lentoturman riskit kasvavat.

Oli hienoa nähdä, kuinka moni tunnettu jääkiekkoilija ilmaisi avoimesti tunteensa ja osanottonsa. Muun muassa ensimmäisenä suomalaisena Venäjän KHL-liigaan lähtenyt Tero Lehterä kertoi Venäjällä lentäessään rukoilleensa joskus jopa 60 kertaa Isä meidän–rukouksen, koska hän pelkäsi niin paljon lentokoneessa. Pelot voivat muuttua todeksi. Pelko vie nöyräksi. Silloin turvaudutaan suurempaan voimaan. Toivottavasti Venäjän viranomaiset oppisivat tekemään työtä lentoturvallisuuden eteen, että omaisilla ei olisi pysyvä huoli perheenjäsenestään, joka joutuu työkseen lentämään Venäjän turvattomissa lentokoneissa.

Lopulta onko kenestäkään ihmisestä rakkauden ammattilaiseksi sanan kunniallisessa merkityksessä. Rakkaus ei ole työtä. Se sykkii elämän sydäntä. Suruakin joudumme kohtaamaan ja opettelemaan yhä uudestaan, avuttomana ja rikki lyötyinä. Ammattimaiseksi surun tekee se, että ottaa vakavasti toisen surun ja osallistuu siihen niin, ettei toiselle jää epäselvyyttä myötätunnon syvyydestä.