Lähetetty iPadista. Tänään sitten sain pitkään odottamani tulokset Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Keskustelin lähes kolme tuntia kahden eri spesialistin kanssa. Asiantuntijaryhmän oli käsitellyt tapaustani ja saanut tulokseksi, että mitään suurempaa huolta ei terveydentilassani ole! Neurokirurgi oli lähettänyt terveisiä ja käskenyt minun "unohtaa koko asian". Se oli minulle aika vapauttava tuomio.

Ei mitään hätää Marko! Tuntuu, että suuri taakka putosi harteiltani. Leena Selänne (nimi muutettu, huom!) tosin huomautti, etteikö sairaus voisi iskeä myöhemmin. Mutta niinhän se meidän jokaisen kohdalla on. Lakkaa siis murehtimasta ja nauti elämästäsi! Niin kai meille on opetettukin. Tunnen kiitollisuutta teitä kaikkia ystäviä kohtaan, jotka olette olleet tukenani ja muistaneet minua eri tavoin! Nyt tuntuu taas helpommalta hengittää. Jos minulla olisi ilmennyt hitaasti etenevä halvausoireisto, niin silloin löydös aivoissani olisi ollut vakava.

Henkisillä tekijöillä on aina hyvin suuri merkitys terveydentilan suhteen. Psyyke voi reagoida eri tavoin kuorman alla. Huoli terveydestä voi myös sotkea unirytmiä. Ilmeisimmin näin on käynyt kohdallani. Unitestit toivat kohdallani esille sen, että uni on katkonaista, mutta se ei selity aivosairaudella. Noin 30 % väestöstä kärsii ajoittain samankaltaisista univajeesta kun itsekin. Aivoistani vahvistettiin matala-asteiden gliooman (hyvänlaatuinen aivokasvain), mutta samankaltainen löydös voisi olla monellakin ilman oireita. Prof. Peltokallio (nimi taas muutettu tahallaan) totesi myös, että kukapa haluaisi edes tietää kaikista löydöksistä, jos itseä alettaisiin tarkasti syynäämään!

Löydöksen annetaan olla, eikä sen tarvitse häiritä elämääni. Vaikka oireisto jäi osin arvoitukseksi, niin kaikkea ei lääketiedekään voi eikä tarvitse selittää. Tärkeintä on oppia elämään tätä päivää, huoletia parhaansa mukaan terveydestään, sekä iloita kaikesta siitä hyvästä, jota Jumala meille armossaan suo. Ollanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia!