Päivän evankeliumissa (Joh 9: 24-38) on jälleen kertomus Jeesuksen ja fariseusten epäsuorasta yhteenotosta. On kai faktaa se, että uskonasiat herättävät jyrkkiä tunteita. Jeesuskin joutui toistuvasti ja tahtomattaan olemaan osapuolena uskonnollisissa kiistoissa. Usein kiistoissa joutuu pahaan välikäteen kolmas osapuoli tällainen osapuoli oli näkönsä Jeesukselta saanut sokea mies. Häntä fariseukset kuulustelivat. Mies oli hämmentynyt. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että fariseukset ajoivat miehen ulos.

Jos hieman katsoisimme kuitenkin laajempaa kuvaa, joka syntyy aiheesta. Evankeliumeissa on paljon kuvauksia sairaista ja vammaisista, jotka kohtasivat Jeesuksen. Kun Raamattu toistaa määrättyjä teemoja, se on ikään kuin Jumalan alleviivausta. Se asia, joka toistuu Uudessa testamentissa, on sairauden sanoma. Sitä sanomaa joutuu meistä jokainen vuorollamme kuuntelemaan myös omassa tai läheistemme elämässämme.

Viime keväänä mieleeni nousi hyvin vahvasti kirja, joka oli jäänyt puhuttelemaan itseäni. Omankin elämäntilanteeni vuoksi kertasin tuon kirjan sanomaa. Kirjan on kirjoittanut psykiatrian professori Kalle Achteen ja kirjan nimi Kun lääkäri sairastuu. Achté sairastui keväällä 1991 pahaan tautiin. Sydämen läpästä syöksyi verenkiertoon tuhoavia bakteereja. Osa niistä pesiytyi hänen selkärankaansa. Nikamat alkoivat märkiä ja luhistua.

Alkoi lamaannuttava kipu selässä. Edessä oli viikkojen antibioottikuuri ja särkylääkitys, lopulta yli 40 tablettia päivässä. Kamppailun vaihtoehtoina olivat kuolema tai pysyvä vammautuminen. Vasta oma sairaus avasi hänen silmänsä näkemään, että ruumiillisen sairauden syynä voi olla elämänmuutos ja stressi. Potilaana maatessaan psykiatri koki omakohtaisesti, miten tunneperäiset tekijät vaikuttavat sellaisenkin sairauden kuten infektion kulkuun. Vähitellen tauti kääntyi voiton puolelle. Kalle selviytyi vakavasta sairaudestaan ja kirjoitti kokemuksistaan hyvin puhuttelevan kirjan.

Vahvasta elämänhalustaan huolimatta Achtéllakin oli masennuksen hetkensä. Itkut säästyivät öihin. "Koskaan ennen en ollut aamuisin toivonut, että kumpa olisi jo ilta. Kun tuli ilta toivoin, ettei tulisi aamua." Psykiatrina hän joutui henkilökohtaisesti käymään kuilun partaalla. Sairauteen liittyi vahvasti pimeän todellisuuden tiedostaminen ja sen kohtaaminen. Pimeät hetket tuntuivat lamaannuttavilta. Achté sai kuitenkin apua ja tukea läheisiltään, omaisilta, sukulaisilta ystäviltä ja työtovereilta. He auttoivat ylilääkärin selviytymään tämän vakavasta sairaudesta.

Päivän evankeliumi avaa näkökulmaa, jossa pimeä todellisuus oli vammaisen miehen edessä, vaikka Jeesus oli antanut hänelle uuden elämän. Miehellä ei ollut näkökykyä, mutta hän silti ollut elänyt hengellisessä pimeydessä. Hänen sisimmässään oli ollut usko. Ei hän muutoin olisi tullut Jeesuksen luo.

Jeesus koetteli fariseusten ylpeyttä. Ylpeys ja ylimielisyys astuivat mukaan kuvaan, kun uskonnolliset auktoriteetit kokivat Jeesuksen ihmeteon uhaksi omalle asemalleen. Heidän hengelliseen asemaansa liittyi vallan väärinkäytön mahdollisuus. Jeesuksen ajan hengellisten auktoriteettien elämässä tuli pimeä puoli vahvasti eteen. Heidän voimansa meni oman näkökantansa ja oman asemansa puolustamiseen. He eivät tunnistaneet Jeesuksessa hänen jumalallista olemustaan.

Hengellinen väkivalta on asia, josta ei mielellään puhuta. Se on väkivallan eräs muoto. Se ilmenee erityisesti silloin, kun hengellisen vallankäyttäjän sisimmässä on epävarmuutta omasta asemastaan. Pimeän puolelle kääntyminen tulee esiin siten, että auktoriteetti alkaakin käydä sotaa inhimillisin asein. Hän näkee vihollisensa toisin tavoin Jumalaan uskovassa ihmisessä.

Hengellisyyteen liittyy aina mahdollisuus luisua pimeän puolelle. Jos tätä vaaraa ei tunnisteta, uskonnosta voi tulla ase toisia ihmisiä vastaan. Tämä nykyaika ei tee poikkeusta tässä suhteessa. Näkemyserot uskon asioissa saattavat muuttua henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi.

Evankeliumikertomuksen näkönsä saanut mies joutui kahden tulen väliin. Fariseukset ajoivat miehen ulos. Jeesus oli kuitenkin miestä ovella vastassa. Mies sai tunnustaa uskonsa Herralleen ja Vapahtajalleen. Hänen elämänsä selkiytyi ratkaisevasti. Pimeys muuttui valoksi. Mutta joku tarkoitus oli sillä, että mies joutui kuulemaan pimeitä totuuksia fariseusten suusta. Et sinä mitään tiedä! Sinulla ei ole oikeaa tietoa eikä oikeaa uskoa. Sinä olet syntinen. Olet huono ihminen. He yrittivät kaikin voimin lannistaa näkönsä saaneen miehen.

Meidänkin kirkkomme historiassa vallankäyttäjät ovat valitettavasti käyttäneet valtaansa monessa kohtaa väärin. Kärsimään ovat joutuneet seurakuntalaiset, jotka ovat joutuneet ottamaan vastaan vallankäytön pimeitä seurauksia. Herännäisyydenkin historiasta on tunettu asia, jossa hengellinen ja maallinen valta liittouttoutuivat herätystä vastaan. Mutta Jumalan antama herätys ei koskaan pysähdy ihmisten asettamiin rajoihin ja sääntöihin.

Hengellinen vallankäyttö on yksi viisauden laji. Jumala on asettanut järjestyksen kirkkoon ja hengelliseen elämään. Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Hengellistä vallankäyttöä tarvitaan. Sen harjoittajien tulee olla Jumalan koulun käyneitä ihmisiä.

Meidän tulee lohduttautua sillä, että vaikka hengellinen pimeys näyttäytyy monessa kohdassa entistä röyhkeämmältä, niin sitä kirkkaammin meille loistaa evankeliumin valo. Syntinen saa kohdata vapahtajansa. Kaikille katuville julistetaan synninpäästö. Nöyryys, oikealla tavalla ymmärrettynä, on vahvin ase hengellisessä sodankäynnissä. Emme käy inhimillistä sotaa, vaan sotaa pimeyden valtoja vastaan. Se taistelu on yksin Jumalan vallassa.