Kävin eilen sunnuntaina (22.4.) Helsingin Ateneumin näyttelyssä, jonka aiheena olivat tunnetun ruotsalaisen taidemaalarin, Carl Larssonin (1853–1919) teokset. Carl Larsson on tullut tunnetuksi kotiin ja perheeseen liittyvillä kuvauksillaan. Hänen teoksensa olivat itselleni jo tuttuja lukuisista postikorteista, joita on meidänkin aikanamme ollut runsaasti myynnissä. Larssonin akvarellit ovat luonteeltaan ajattomia, vaikka ne historiallisesti sijoittuvatkin yli sadan vuoden taakse.
 
Näyttelyn lopussa oli kuva Larssonin kotikirkosta Taalainmaan Sundbornissa, minkä kuvan yhteyteen hän tiivisti elämänasenteensa: ”Täällä on kerran matkani pää.” Larssonin arvoja taidemaalarina kuvasi myös hänen ajatuksensa: ”Olen mieluummin rakastettu kuin suosittu.” Nämä hänen ajatuksensa ovat hyvin liikuttavia. Carl Larsson oli joutunut saman tilanteen eteen kuin muutkin taiteilijat. Saadakseen toimeentulonsa teoksistaan ihmisten täytyi pitää hänen teoksistaan. Hänen tavoitteenaan oli maalata itsensä ruotsalaisten sydämiin.
 
Carl Larsson onnistui tavoitteissaan tulla rakastetuksi, koska hänen teoksistaan välittyy rakkaus kotiin ja perheeseen. Puoliso Karinin kanssa Carl kasvatti seitsemän lasta ja hän kuvasi heidän elämäänsä idylisessä koti- ja pihamaisemissa. Larssonien koti näyttäytyy hyvin valoisana ja kauniina. Kesti silti kauan, ennen kuin Larsson sai taiteilijana julkista tunnustusta. Hän joutui käymään monien pettymysten läpi, koska julkisesti hänen tärkeimpiin teoksiinsa suhtauduttiin kriittisesti.
 
Taiteilijan kerrotaan olleen taipuvainen masennukseen vaikeitten lapsuuskokemustensakin vuoksi, mutta hän halusi viestittää töillään ”valoisuutta, iloisuutta ja kepeyttä”, kuten näyttelyn esitteessä kuvataan. Töiden keveys tulee näkyviin muun muassa kevään ja alkukesän piha- ja luontomaisemista, jotka viestittävät värimaailman herkkyyttä. Myös kodin sisustus ja puutarhan hoito ovat Larssonille läheisiä aiheita. Minulle jäi tunne, että nämä aiheet puhuttelevat myös nykyajan ihmistä.
 
Taidenäyttelyssä käyminen oli hyvin virkistävä kokemus. Pitkän ja hieman raskaankin työjakson jälkeen kauniit teokset jättävät jäljen sieluun. Halusin tavoittaa taiteilijan oman viestin, rakkauden sanoman, jota hän halusi kertoa teostensa katselijoille. Kaikkien ei tarvitse olla suosittuja, mutta jokainen tarvitsee rakkauden kokemusta. Taiteilija muistuttaa siitä, että jos on valmis viestittämään rakkautta, sitä voi myös itse vastaanottaa. Niin metsä vastaa, kun sille huudetaan, todetaan sananlaskussakin!