Me luemme mielellämme selviytymiskertomuksia. Niiden hyvä sanoma on opetus, että jos on joutunut kokemaan vaikeuksia, niistä on opittu ja selviydytty. Elämä on jatkunut ja mennyt eteenpäin. Onnen maata moni etsii ja kaipaa sisimmässään. Tarvitsemme kertomuksia vaikeuksien voittamisesta. Ne luovat uskoa siihen, että kun kuulee kertomuksia vastoinkäymisistä ja niistä selviytymisestä, se antaa aina toivoa myös omaan elämään.

Menneinä vuosisatoina syntyi suuri siirtolaisvirta kohti USA:ta. Sitä pidettiin lupausten maana, johon moni pakeni oman maansa ongelmia. Moni oli kokenut euroopassa uskonnollisia vainoja ja moni pakeni täältä Euroopasta Yhdysvaltoihin. Myös monet suomalaiset lähtivät täältä Suomesta Amerikkaan etsimään uuden elämän mahdollisuuksia.  Kun Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus syntyi vuonna 1776 Thomas Jeferssonin toimesta, siinä todettiin: ”Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä. Kaikille ihmisille on suotu Luojan toimesta luovuttamattomia oikeuksia, joita ovat elämä, vapaus ja onnen tavoittelu.”

Kun seuraa käynnissä olevaa Yhdysvaltain presidentin vaalikamppailua, niin ajatus siitä, että jokaiselle on suotu mahdollisuus tavoitella onnea, on tärkeä periaate. Sitä vaaliehdokkaatkin ovat pitäneet esillä. Me tiedämme, että Yhdysvalloissakin on tällä hetkellä suuria ongelmia, mutta se ei estä, ettei unelma paremmasta maasta eläisi vahvana heidän keskuudessaan.

Näköalattomuus on yksi sellainen tekijä, joka estää meitä näkemästä, että jokaisella voi olla onnellinen elämä. Psalminkirjoittaja kuvasi tämän periaatteen: Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan.

Psalminkirjoittajalla oli ollut elämässään monenlaista ahdinkoa ja vaivaa. Hän rukoili: ”Lievitä minun sydämeni tuska, ota pois ahdistukseni.” Nuoruuden synnitkin painoivat vielä hänen mieltään. Hän oli oppinut kuitenkin etsimään Jumalalta apua elämäänsä ja löytänyt avun. Hän oli oppinut tuntemaan Jumalan, jolta tulee pelastus ahdinkoihin.

Vanhan liiton aikana israelilaisille annettin lupaus hyvästä maasta. Toivottiin aina, että tulisi rauhan aika, jolloin kaikki voisivat elää turvattua ja onnellista elämää. Onnellisuus oli liitetty Jumalan antamiin lupauksiin ja siihen liittoon, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut. Luvattu maa oli sellainen, jota jokainen katsoi odottaen. Me emme ole vain Vanhan testamentin sanoman varassa.

Onnen tavoittelu ei ole vain satunnaista, vaan se on meille kaikille asetettu sisimpäämme. Kaipaamme elämää, jossa meidän olisi hyvä elää ja olla. Siitä huolimatta, että olisimme suurimman osan elämästämme perusonnellisia, se ei kuitenkaan tunnu riittävän, vaan ihminen etsii entistä suurempaa onnea. Monet kuluttavat koko elämänsä juostessaan aina vain ”suuremman” onnen perässä. Aina kun ihminen saavuttaa tavoittelemansa onnen, hän kohta kuvittelee joko jonkun muun olevan itseään onnellisempi tai että tekemällä vielä jotain hän voisi itse olla entistä onnellisempi. Ja näin vuosi toisensa jälkeen kuluu onnellisuuden tavoittelemiseen. 

Onnellisuuden ihanteessa tai sen tavoittelussa ei sinänsä ole mitään väärää. Jumala ei ole tarkoittanut, että ihmisen tulisi elää onnetonta elämää, vaan päinvastoin onnellisuus on hyvinkin tavoittelemisen arvoista ihmiselämässä. Itseasiassa Raamatun tarkoitus on viitoittaa ihmiselle tie kestävään onnelliseen elämään, joka voi alkaa jo tänään ja kestää ikuisesti. Raamatun mukaan ihmisen onnellisuuden täyttymys on olla lähellä Jumalaa, Luojaansa, kuten psalmisti kirjoittaa: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.", Ps. 73:28.

Suomen jääkiekkojoukkueen kapteeni, Mikko Koivu lausui viime keväänä ennen välieräottelua Venäjää vastaan, että olisin maailman onnellisin ihminen, jos tekisin huomenna voittomaalin Venäjän verkkoon. Tuntuu, että onnen hetkiä voi syntyä meille hetkittäin pienistäkin asioista. Onnistumisen tunne urheilusuorituksessa voi antaa urheilijan elämään paljon sisältöä. Ottelussa kävi aika huonosti. Suomi ei voittanut sitä ottelua, eikä Koivu tehnyt voittomaalia, vaan Suomen kiekkojoukkue hävisi maalein 1-6. No ei varmasti Mikko Koivusta tullut onnetonta tämän häviön takia. Tappiotkin on otettava vastaan ja osattava käsitellä ne.

Mutta ajatus onnesta siintää aina mielessämme ja ajatuksissamme. Haluamme osamme menestyksestä ja osamme iloita myös ystäviemme menestyksestä. Menestyksen varaan rakennettu onnellisuus vain on aina katoavaa ja lyhytaikaista. Se ei takaa meille pysyvää onnea.