Lewis Carrollin kirjassa Liisa ihmemaassa kertomuksessa kerrotaan Liisa -tytöstä sekä kissasta. Liisa saapuu kissan luokse ja kysyy tältä: "Tahtoisitko kertoa minulle, mitä tietä minun pitää kulkea?" "Kai se riippuu siitä, minne sinä tahdot mennä", sanoi kissa. Liisa vastasi: "Sama se minne." Tähän kissa vastasi: "Sitten on samantekevää, mitä tietä kuljet."

Evankeliumitekstin äärellä palautui mieleeni myös toinen esimerkki, joka kuvaa ihmisen valintojen merkitystä. Nuorena osallistuin seurakuntamatkalle, jonka seurakunta oli järjestänyt. Se suuntautui halki Euroopan. Jaoin matkaa erään sokean nuoren miehen kanssa, jonka oppaana ja silminä toimin. Oli varsin opettavaista toimia toiselle silminä ja kuvata kaikkea ympärillä olevaa elämää ja ympäristöä.

Tuolla matkalla kävimme myös Ranskan pääkaupungissa Pariisissa. Moni ranskalainen kiinnitti huomiota meihin kulkijoihin, koska sokea kulkija vilkkaan kaupungin keskellä ei ole kovin tavallinen näky. Aikamme käveltyämme huomasin, ettei enää ollutkaan helppoa löytää majapaikkaamme takaisin.

Otinkin ohjeekseni sanonnan kysyvä ei tieltä eksy. Kyselimme vastaantulijoilta neuvoa, mutta monen ranskalaisen vastaus oli, etteivät he osanneet puhua englantia. Emme ymmärtäneet toisiamme. Olin oppaana sokealle ystävälleni, mutta siinä olimme keskellä suurkaupunkia hieman orpona ja hieman eksyneenä. Mutta lopulta vastaamme tuli nuori mies, joka ystävällisesti englantia murtaen neuvoi meidät majapaikkaamme. Oli hieno tunne löytää takaisin perille. Me tiesimme mihin olimme menossa ja me saimme avun, niin että pelastuimme eksymästä.

Eksyksissä olemisen tunne valtaa ihmisen silloin, kun ei oikein tiedä omaa elämänsä suuntaa. Silloin alkaa kaivata ohjeita ja tien opastajaa, mihin olisi mentävä. Jeesus opettaa laveasta tiestä, että sille tielle on helppoa joutua. Lavealla tiellä ei ole merkitystä sillä, mihin on menossa. Sillä tiellä kulkeminen on Jeesuksen sanojen mukaan helppoa.

Onko sinulla mielessä tarve, että haluat löytää elämän oikean suunnan ja tien? Vai oliko kyse vain tunteesta, että hieman täytyy tarkistaa elämän suuntaa, että varmasti tietäisit kulkevasi oikeaa tietä.

Tänään Jeesuksen sana sinulle ja minulle on: ”Menkää sisälle ahtaasta portista”. Martti Lutherin sanoin ilmaistuna se merkitsee, että kristityn on jokapäiväisen parannuksen kautta käytävä taivastielle. Joka päivä kristityn tulee lähteä seuraamaan Kristusta ja punnittava, mitä tietä haluaa kulkea. No miksi se on sitten ahdas portti. Eräs vastaus kuuluu, että taivastielle on ahdas portti, koska sitä tietä ei voi kulkea syntitaakan kanssa. Se taakka on jätettävä ahtaalle portille.

Kaikessa oppimisessa on yksi tärkeä asia: että oppii kysymään silloin kun ei tiedä. Jeesus opetti seuraajiaan usean vuoden ajan. Monta kertaa opetuslapset olivat olleet ihmeissään ja hölmistyneitä, että tällä tavallako Jumala toimii. Sitten kun Jeesus oli lähtemässä tästä maailmasta, opetuslapset tunsivat itsensä orvoiksi. Heistä tuntui, etteivät he enää tienneet, miten elää ja miten uskoa.

Vaikeuksista voimme aina oppia jotakin. Liisa ihmemaassa ei tiennyt, mitä tietä hänen piti kulkea, mihin hän oli oikein menossa. Raamattua lukiessamme meidän ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, mihin me olemme menossa. Kuljemme tämän maailman lävitse kohti Jumalan ikuista kotia. Elämänmatkan varrellamme kohtaamme monenlaisia vaiheita ja tehtäviä. Tämän matkan varrella Jeesus kutsuu meitä rakastamaan häntä ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Silloin koemme varmasti, että matkamme on ollut vaivan arvoinen.