Kirkolliskokous päätti vuonna 2011 pyytää piispainkokousta edistämään kirkkomme sisäistä yhteyttä. Aloitteen takana oli monen tarve syventää ymmärrystä eri tavoin ajattelevien välillä kirkossamme. Tänä vuoden elokuun 27. päivänä piispat julkaisivat kannanoton Kutsu yhteyteen, jossa esitetään kuusi teesiä koskien kirkkomme yhteyttä. Piispojen teesit kutsuvat kirkkomme jäseniä mukaan keskusteluun ja kristittyjen yhteyden vahvistamiseen.

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja Espoon piispa Tapio Luoma muistuttivat teesien julkistamistilaisuudessa, että erimielisyydet ja uskontulkintojen jännitteet ovat kuuluneet kirkon elämään koko sen 2000-vuotisen historian ajan. Mäkinen totesi, ettei erilaisuus uskontulkinnoissa merkitse totuuksien ja oikeassa olemisen kilpailukenttää, vaan dynaamista ja luovaa kirkon elämää. Teesit eivät tähtää varovaisuuteen ja vaikenemiseen vaan rohkeaan ja avoimeen erilaisuuden kohtaamiseen.

Piispat toivoivat teeseille löytyvän käyttöä seurakunnissa esimerkiksi silloin, kun neuvotellaan keskenään erimielisten järjestöjen ja herätysliikkeiden kanssa. Mäkinen ehdotti, että teesejä sovellettaisiin kirkossa niillä foorumeilla, jossa keskustelua muutenkin käydään, esimerkiksi päätöksentekoelimissä seurakuntaneuvostoista kirkolliskokoukseen. Teesit on myös tarkoitus jakaa uusille seurakuntien luottamushenkilöille.

Kirkollisessa keskustelussa piispojen kannanotto on otettu aika varovaisesti vastaan. Heiltä oli odotettu konkreettisia kannanottoja eri kysymyksiin. Teesit liikkuvat kuitenkin melko yleisellä tasolla. Joidenkin arvioiden mukaan konkreettisuuden puute ei edistä keskustelua. Toiveeseen on esitettävä huomautus, ettei kutsu yhteyteen voi sisältää valmiita vastauksia erimielisyyksiin, koska haaste on nimenomaan edistää keskustelua erimielisyyttä aiheuttavista asioista.

Ydinajatuksena piispojen teeseissä on, ettei yhteyden uhkana ole erimielisyydet vaan kyvyttömyytemme tulla niiden kanssa toimeen. Toinen keskeinen ajatus kannanotossa on ekumeenisessakin liikkeessä tutuksi tullut kehotus, jonka mukaan yhteys vahvistuu tekemällä yhdessä. Kirkon ja seurakuntien päätöksentekoelimissä korkein tavoite ei ole se, että ollaan kaikista asioista samaa mieltä, vaan keskustelun kautta pyritään valaisemaan kirkon ajankohtaisia kysymyksiä eri näkökulmista. Yhteyttä voidaan kirkossa ja seurakunnissa kokea, vaikka todetaankin mielipiteiden jakautuvan osassa kysymyksiä. Yhteyttä täytyy kuitenkin vaalia ja pyrkiä kohti rakentavaa ja toinen toista kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä.