Kolmen vuoden kuluttua, eli vuoteen 2017 on suunniteltu uskonpuhdistuksen 500-vuotisvuosijuhlaa. Näin kauan kirkkomme on toiminut evankeliumin opin puhtauden puolesta. Evankelis-luterilaisen uskonpuhdistuksen katsotaan käynnistyneen Martti Lutherin teesien naulaamisesta Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Noihin teeseihin sisältyy uskonpuhdistuksen keskeiset periaatteet. Teesit sisälsivät suurimmaksi osaksi tuon ajan kirkon kritiikkiä, kuten esimerkiksi aneiden väitetystä autuaaksi tekevästä vaikutuksesta.

Lutherin teeseissä 27 ja 28 todetaan: ”Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta. On varmaa, että kun raha kilahtaa kirstuun, voitonhimo ja ahneus voivat kasvaa, mutta kirkon esirukousten vaikutus on yksin Jumalan huomassa.”

Uskonpuhdistuksen ja reformaattoreiden keskeinen pyrkimys oli tuoda Jumalan antama evankeliumi ja Jumalan pyhä sana kirkon keskeiseen sanomaan sekä korjata niitä vääristymiä, joita sen ajan kirkkoon oli syntynyt. Hei eivät halunneet perustaa uusia kirkkokuntia. Haluttiin tuoda valoa pimeyteen. Ihmisen hengellistä pimeyttä voisi kuvata pimeässä ja valottomassa talossa asumisena. Eihän ole kovin kaukaa haettu kokemus ihmiskunnan pimeässä olemisesta, joko ihmisen sisäisen, eli hengellisen valon tai järjen käytön suhteen. Henkisessä tai hengen pimeydessä tunnemme itsemme tyhjäksi. Kaipaamme hengellistä valoa.

Raamatussa todetaan, kuinka Jumala on luonut auringon paistamaan niin hyville kuin pahoillekin. Jumalan luoma valo on tarkoitettu antamaan elämisen madollisuudet. Toisaalta valo on tarkoitettu näyttämään tietä, antamaan ymmärrystä ja tietoa siitä, miten on elettävä ja toimittava oikein. Puhutaan totuuden janosta ihmisen perustarpeena ja -pyrkimyksenä. Myös Jumalan puolelta asia on selvä. Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Pelkkä tieto ei riitä valaisemaan sielua, jonka ainoastaan kolmiyhteisen Jumalan salattu läsnäolo voi meihin luoda. On saatava kokea uskon täyttymystä ja yhteyttä Jumalaan.

Kristillisyyden nimissä on langettu kiusaukseen ja yritetty vangita totuutta ja hallita sitä eikä ole osattu antaa totuuden hallita itseä. Kun on koettu ja ajateltu, että valo loistaa kirkkaimmin omaan kristillisyyteen, ei ole huomattu, että on jouduttu vähintäänkin elämään jonkun asteisessa hämärässä.

Kaipaamme hengellistä ravintoa. Jos etsivä tulee kirkkoon, eikä löydä sieltä valoa sieluunsa, hän pettyy. Moni pettyi kirkon toimintaan 500 vuotta sitten. Käynnistyi protestiliike kirkon uudistamiseksi. Siksi kirkon on reformaation periaatteita noudattaen aina uudistuttava voidakseen tarjota Jumalan valoa kaipaaville sieluille. Viisisataa vuotta sitten kirkossa elettiin pimeää aikaa. Kirkko askarteli monenlaisten kysymysten parissa. Kirkko keräsi varoja Pietarin kirkon rakentamiseen. Jumalan armo oli kaupan.

Martti Luther opettaa, kuinka Jumala on syvimmältä olemukseltaan salattu ja ihmiselle tavoittamaton. Niinpä ihminen ei voi Lutherin sanojen mukaan omistaa itselleen Jumalaa eikä tarttua häneen sormin tai pistää häntä kukkaroonsa tai sulkea laatikkoon. Tavoittamattomuudestaan huolimatta Jumala ei eristäydy meistä luoduistaan eikä jää etäälle, tuonpuoleiseksi. Hän on päinvastoin meidän luoksemme tuleva Jumala.

Evankeliumissa Jeesus arvostelee oman aikansa opettajia. Jeesus antoi tunnustusta fariseuksille ja saddukeuksille siitä, että he osasivat ennakoida säätilan muutoksia. Kuitenkin siinä tärkeimmässä, eli hengellisen valon tarjoamisessa he eivät olleet Jeesuksen mielestä onnistuneet. Siitä Jeesus antoi heille suoraa palautetta.

Varmasti monet fariseukset ja saddukeukset olivat kiinnostuneita siitä, mistä Jeesus opetti ja puhui. Heitä vaivasi kuitenkin epätietoisuus siitä, tuliko Jeesuksen opetus Jumalalta vai ei. He halusivat saada vahvistusta ja merkkiä Jumalalta. Jumalalta ei kuitenkaan voi vaatia merkkiä. Sitä voi häneltä pyytää, mutta voimme vain tyytyä, mitä Jumala meille lopulta antaa.

Emme voi rakentaa uskoamme mihinkään ulkonaiseen tapahtumaan, jota emme ole saaneet Jumalalta. Markuksen evankeliumin lopussa kerrotaan opetuslasten kutsumuksesta, kuinka he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Tärkeintä ei ole ihmeen kokeminen, vaan usko Jumalaan, sillä usko syntyy ja tulee Jumalan sanan kuulemisesta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Raamattu opettaa, että meidän tulee uskon kautta seurata Herraa, ei etsiä ihmeitä. Tervettä ja raamatullista uskoa seuraavat ihmeet ja merkit, mutta ne tapahtuvat aina Jumalan tahdosta ja Hänen aikataulussaan.