Äitienpäivän alla mieleeni nousi laulu Äideistä parhain. Tuo laulu oli suosittu 1970-luvulla ja se perustui myös kansainvälisesti tunnettuun ja suosittuun lauluun Mother of mine eli oma äitini. Muistan kuinka tuon laulun sanat tuntuivat omakohtaisesti oikeilta, kun olin juuri päässyt toiselle ikävuosikymmenelleni:

 

Lapsuus se on, korvaamaton

Paljon mä sain, siks kiitän sua vain

Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä

parhaimman sain

Lohdun hän loi,

suojan hän soi

Hellyyttä koin,

siks kiittää vain voin

Rakkaudestaan voimaa mä saan,

äideistä parhaimman sain

 

Laulun alkuperäisissä, englannin kielisessä sanoituksessa on myös vahva hengellinen ulottuvuus. Siinä todetaan: ”Sinä äiti näytit minulle oikean tien. Sinä äiti annoit minulle onnellisuuden, mistä kiitän Herraa joka päivä, niin että hän siunaisi sinut.” Äitienpäivänä on hyvä tuntea ja ilmaista kiitollisuutta äitiä kohtaan sekä siunata häntä. Ja jos hän on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen niin voimme kiitollisuudella muistella omaa äitiä.

 

Papin työssäni olen paljon kuullut kauniita tosikertomuksia äideistä, jotka ovat antaneet kaikkensa perheensä ja lastensa eteen. Erityisesti silloin, kun ollaan jättämässä äidille viimeistä tervehdystä ja saattamassa ajan rajan toiselle puolelle, muistellaan kaikkea sitä hyvää, jota on saatu omalta äidiltä. Niissä hetkissä tiivistyy paljon syvää kiitollisuutta äitiä ja hänen elämäntyötään kohtaan. Tunteet ovat pinnassa. Yhtä tärkeää on säännöllisesti muistaa kiittää äitiä kaikesta siitä hyvästä, jota hänen kauttaan on saatu.

 

Meillä on jokaisella äidinkieli. Sitä ei korvaa mikään. Se on tunnekieli, jonka opimme lapsuudessa. Me palaamme usein muistoissamme lapsuuteen, lapsuuden tunteisiin. Äiti oli usein se läheisin henkilö, jolta parhaiten sai turvaa, joka ymmärsi ja auttoi ensi askeleista eteenpäin.

 

Äidinkieli, jonka opimme kotona, on meille myös uskon kieli. Meille uskonpuhdistuksen kirkolle on ollut tärkeää, että voimme puhua uskostamme sydämen äänellä, eli sillä kielellä, jolla ilmaisemme tunteitamme. Uskonpuhdistuksesta lähtien meille suomalaisille luotiin oma kirjakieli, jolla voimme ilmaista itseämme sekä myös ymmärtää toinen toistamme.

 

Kaikille rakkauden ja hellyyden osoitukset eivät ole olleet helppoja. Meitä suomalaisia on luonnehdittu tunneilmaisultamme pidättyväisiksi. On eletty vaikeita aikoja. Kriisiajat ovat syöneet sisältäpäin. Vaikeinakin aikoina usko tulevaisuuteen on pitänyt elämässä kiinni. Tästä myös saamme olla kiitollisia edesmenneille sukupolville, jotka eivät ole lannistuneet vaikeitten aikojen keskellä, vaan jättäneet meille maan, jota edelleen saamme rakentaa tuleville sukupolville. On haluttu päästä elämässä eteenpäin ja luoda parempaa tulevaisuutta.

 

Tunteillekin tulee antaa oma sijansa. Siksi on hyvä viettää äitienpäivää, että ainakin juhlapäivänä tunteet voisivat saada oikean ilmaisun ja äiti saisi kokea, että häntä rakastetaan aidosti ja vilpittömästi. Konkreettiset lahjat ovat tästä muistutuksena. On myös hyvä sopia, jos on jäänyt asioita puhumatta ja selvittämättä.

 

Päivän evankeliumikertomus kertoo peräänantamattomuudesta. Se on Jeesuksen opetuskertomus päättäväisyydestä ja tahdosta. Suomalaiset äidit ovat malliesimerkki peräänantamattomuudesta ja tahdosta, jolla he ovat halunneet siirtää tulevaisuudenuskoa seuraaville sukupolville. On sanottu, että maailma on ollut aina miesten johtama, mutta ilman kodin ja perheen suomaa onnea ja turvallisuutta maailma ei olisi mennyt eteenpäin.

 

Päivän evankeliumitekstistä käy ilmi Jeesuksen ajan yhteiskunnalliset roolit. Jeesuksen vertaukseen ei mahdu vaimoa, koska olisi ollut sopimatonta vieraan miehen yöllä lähestyä perheen äitiä. Vaimon mainitsematta jättäminen ei sen vuoksi merkitse sitä, että nainen olisi ollut näkymätön tai tarpeeton. Nainen tulee vertauksessa esiin niiden tehtävien kautta, jotka ymmärrettiin naiselle kuuluvaksi. Mies edusti kotia ulospäin.

 

Huolenpitoon liittyvät tehtävät ovat Jeesuksen vertauksen ytimessä: Jumala suhtautuu rukoilijoihin juuri niin kuin vertauksen esittämä henkilö lapsiin ja naapureihin. Jumala vastaa rukoukseen huolenpidolla, jolla perheen äiti suhtautuu lähimmäisiinsä. Jumalalla on keskeisesti äidillisiä, hoivaamiseen ja huolenpitoon liittyviä ominaisuuksia. Tämä sama totuus tulee ilmi myös lukemattomissa Vanhan testamentin teksteissä. Ja nykyään miehillekin sallitaan ominaisuuksia, joiden on sanottu kuuluvan ensi sijassa naisille.

 

Tämän rukouspäivän ytimessä on Jeesuksen opetus Pyhän Hengen lahjasta. Jumala antaa Pyhän Hengen jokaiselle, joka sitä häneltä anoo. Rukoilijalle paras lahja on Jumalan hengen läsnä oleva siunaus. Rukous voi olla päämäärätietoista pyrkimystä Jumalaa kohti, mutta lopulta siinä on kysymys Jumalan suomista lahjoista.

 

Pyhä Henki auttaa meitä ilmaisemaan tunteitamme ja elämään niitä aidosti. Rukous ilmaisee sisimpämme tunteita aidoimmillaan. Usein huoli läheisistä saa meidät rukoilemaan. Ahdistus voi painaa sisintä. Mutta yhtä tärkeää on saada kokea päivittäin iloa ja kiitollisuutta. On hyvä saada kiinni omista tunteistaan ja on välttämätöntä saada ilmaista niitä myös Jumalalle ja lähimmäisille. Rukoussunnuntai vie meidät arvostamaan omaa äidinkieltämme silläkin tavalla, että vaikka emme aina löytäisi sanoja tunteillemme, niin Jumala ymmärtää meitä ilman selkeitä sanoja tai pyyntöjä.

 

Saamme tänään purkaa sisimpämme surut ja murheet. Saamme myös kiittää Jumalaa hänen antamistaan lahjoista ja yhteyden lahjasta, jota sisimpämme kaipaa ja janoaa. Jumala olkoon kaikkien meidän kanssamme.