Muutama viikko sitten tuli uusintana presidenttimme Sauli Niinistön haastattelu. Haastattelussa nousi esille Jumalan johdatuksen kokeminen. Niinistö oli keskellä Thaimaahan vuonna 2006 iskenyttä tsunamiaaltoa. Niinistöstä tuntui vaikealta ajatella johdatuksena hänen omaa pelastumistaan. Niinistö huomasi, että vedet olivat paenneet merenlahdelta, jonka rannalla oli paljon ihmisiä. Hän ymmärsi, että se vesimassa, joka oli mennyt pois, tulee vielä voimalla takaisin. Tuli kiire pelastautua. Kysymys johdatuksesta oli kuitenkin vaikea. Haastattelussa kävi ilmi, että presidenttimme poti vielä henkilökohtaisesti syyllisyyttä siitä, ettei hän kyennyt tekemään enempää rannalla olleiden lasten pelastamiseksi juuri ennen kuin tsunamiaalto iski.

Onnettumuuksissa pelastuneilla saattaa usein jäädä syyllisyyden tunne: Miksi juuri minä pelastuin, mutta toiset kuolivat. Ansaitsinko minä, että juuri minä säilytin henkeni, kun lukemattomat muut hukkuivat.Kuoleman lähellä käyminen herättää vahvoja tunteita. Monta kertaa niiden tunteiden kanssa ollaan hyvin neuvottomia.

Meille, jotka jatkamme elämää eteenpäin, kuolema on aina vakava muistutus siitä, että me emme voi koskaan tietää, milloin oma aikamme loppuu. Siksi meidän tulisi elää niin, että ymmärrämme kuinka arvokkaan lahjan olemme saaneet syntymälahjana. Ei ole yhdentekevää, kuinka me elämme.

Jeesus puhui evankeliumissa siitä, mikä olisi järkevä tapa elää. Järkevä on se, joka ensiksi kuulee Jeesuksen opetuksia ja toiseksi noudattaa niitä ja soveltaa omaan elämäänsä.

Oppiminen alkaa aina kuuntelemisesta ja keskittymisestä. Jeesuskin teroitti kuulijoilleen sen tärkeyttä, että kuulemme, mitä sanottavaa hänellä on meille. Tämä on tärkeää siksi, ettemme sortuisi ja romahtaisi rakentamaan harhakuvitelmien varaan niitä mahdollisuuksia, joita meille on annettu.

Jeesus opettaa hyvin havainnollisesti. Niin kuin huonolle perustalle rakennettu talo voi romahtaa, samoin voi romahtaa myös ihmisen elämä. Jeesus vaikuttaa hyvin vaativa opettajalta. Hän asetti ihanteet jopa niin korkealle, ettei yksikään meistä pysty tavoittamaan niin korkeita elämänihanteita. Yksi suurimmista vaaroista, josta Jeesus meitä varottaa on epärehellisyys. Hän joutui kerta toisensa jälkeen kiistaan lainopettajien kanssa, jotka luulivat olevansa muita parempia.

Parhaita asioita elämässä ovat usein ne, jolloin koemme yhteyttä toistemme kanssa. Kun meidän kesken vallitsee syvä ja aito yhteys, siinä meidän on hyvä olla. Kuinka hienoa olisi, jos meidän ihmissuhteissamme olisi aitoa yhteyden kokemista. Näin ajattelen myös meidän jumalanpalvelustoiminnastakin.

Elämän romahtamista ei ole se, että tekee virheitä tai epäonnistuu. Usein juuri niistä asioista ihminen oppii parhaiten. Jos kykenemme olla aitoja toisillemme, uskallamme lähestyä toisiamme rehdissä ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Uskallamme myös tunnustaa virheemme.

Pelko puolestaan meidän ihmisten välillä pistää meidät rakentamaan suojamuureja meidän välillemme. Joudumme kätkemään todelliset tunteemme. Saatamme puhua toista ja ajatella sydämessämme toista. Sellaisessa tilanteessa ei kenenkään ole hyvä olla.

Muistan, kuinka kerran lapset kysyivät entiseltä pääministeriltämme, Matti Vanhaselta, mikä on elämän tarkoitus. Pääministeri joutui hyvin hämilleen, sillä siihen kysymykseen olisi kenen tahansa vaikea mennä sanomaan mitään. Ehkä politiikasta siihen ei löydykään kattavaa vastausta. Se oli silti kysymys, joka askarrutti lapsia.

Kysymys elämän tarkoituksesta liittyy meidän uskoomme. Uskommeko, että kaikella on joku tarkoitus. Ilman tarkoituksen tunnetta, emme jaksa ponnistella elämässä eteenpäin. Elämän tarkoitus tulee punnituksi juuri Jeesuksen mainitsemissa myrskyissä, jotka koettelevat meitä ja meidän uskoamme. Silloin on hyvä muistaa, että vaikka elämämme rakennus sortuisikin, niin perusta jää. Sille perustalle voimme taas alkaa rakentamaan uutta.

Kun kuulemme suurista onnettomuuksista tai kohtaamme niitä, silloin kysytään, minkä varassa kykenemme jatkamaan elämäämme. On syytä kiittää jokaisesta päivästä, jolloin olemme varjeltuneet onnettomuuksilta tai muilta suurilta vastoinkäymisiltä.

Elämän tarkoitusta meidän tulee kysyä Jumalalta, joka on meidät luonut. Hän on antanut meille jokaiselle tarkoituksen ja tehtävän. Joskus tuo tarkoitus näyttää karkaavan meiltä, ja joudumme sitä etsimään, mutta se on silti olemassa. Jeesuksen elämässä tämä tarkoitus toteutui hyvin syvästi ja rikkaasti. Jeesus toteutti lähimmäisyyttä antamalla jokaiselle arvon ja arvostuksen. Ilman tätä itsensä arvostamista moni olisikin menettänyt toivonsa.