Viime vuosina on eri puolilla Suomea esitetty erilaisia Raamatun pääsiäisaikaan liittyviä tapahtumia näytelminä. Niiden yhteisenä nimittäjänä on se, että katsoja voi eläytyä Uuden testamentin keskeisiin tapahtumiin dramatisoidun esitystaiteen välityksellä. Tunnetuimpia näistä on tänä aikana Helsingissä esitettävä Via Crucis –näytelmä, joka huipentuu Helsingin tuomiokirkon portaille Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Helsingissä tämä on jo 21. vuosi peräkkäin, kun näytelmää esitetään. Tänä vuonna Helsingissä odotetaan pitkäperjantaina esitettävään kirkkonäytelmään 15 000 katsojaa.

Monessa seurakunnassa järjestetään perheille ja erityisesti lapsille rakennettu pääsiäisen tapahtumiin liittyvä kuvaelma. On tärkeää, että keskeisen juhlan Raamatun sisältö tulee eri aistien kautta omaksuttavaksi. Nämä kirkkonäytelmät eivät ole vain nykyajan keksintö, vaan erityisesti Keski-Euroopassa näytelmiä on harrastettu vuosisatojen ajan.

Ensimmäiset pääsiäisnäytelmät olivat latinankielisiä ja sisälsivät evankeliumin lukemista ja dramatisoituja katkelmia Raamatun henkilöiden elämästä. Näissä näytelmäjaksoissa alettiin käyttää kansankieltä, ja eri alueille kehittyi omia näytelmiään. Näytelmiin lisättiin viihteellisiä elementtejä ja uusia henkilöitä. 1400-luvun loppupuolelle mennessä monet pääsiäisnäytelmätapahtumat olivat kehittyneet yleisiksi viihdetapahtumiksi, minkä vuoksi kirkolliset viranomaiset kielsivät niiden esittämisen kirkoissa. Myös uskonpuhdistus lopetti monia perinteitä. Valistusaikana Saksan katolinen kirkko pyrki hävittämään kaikki perinteet keskiaikaisista kärsimysnäytelmistä. En kyllä tiedä, miksi kirkko alkoi paheksua kyseisiä näytelmiä.

Kiinnostus näytelmällisesti esitettäviin kärsimysnäytelmiin virisi uudelleen 1800-luvun lopussa. Oberammergauhun ja muihin Baijerin pikkukaupunkeihin alkoi saapua tuhansia katsojia. Oberammergaussa kärsimysnäytelmäperinne sai alkunsa lupauksesta, jonka kyläläiset antoivat vuonna 1633. Tuolloin seudulla raivosi rutto, joka vaati lukuisia kuolonuhreja myös Oberammergaussa. Kyläläiset lupasivat esittää kärsimysnäytelmää kymmenen vuoden välein, jos kylä säästyy ruton uhreilta. Tästä lupauksesta on pidetty kiinni jo lähes neljän vuosisadan ajan.

Draamallisina voi pitää myös protestanttisissa maissa esitettäviä Johan Sebastian Bachin ja muiden säveltäjien luomia musiikillisia passioita, kuten Matteus-passio, jossa käydään läpi Jeesuksen kärsimyshistoria evankeliumeihin pohjautuen. Näitä ei tietääkseni ole kritisoitu, vaan moni on pitänyt niitä omaan pääsiäisen viettoon kuuluvina kokemuksina. Vuosittainhan Ylen 1 esittää aina jonkun passion kiirastorstai-iltana. Myös omaan pääsiäisajan viettooni passiot ovat liittyneet keskeisesti.

Erityinen oma kokemukseni pääsiäisnäytelmistä liittyy omaan nuoruuteeni. Osallistuin opiskeluvuosinani useampana vuotena Helsingin temppeliaukion kirkossa esitettävään Passiodraamaan – Tien sinne te tiedätte. Näytelmä koostui pääosin kuoron esittämistä lauluista, muutamasta soololaulusta sekä lyhyistä puheosuuksista.

Kokemukseni oli, että musiikkinäytelmä puhutteli kokonaisvaltaisesti. Mieleeni painuivat laulujen sanat mutta erityisesti näytelmän tunnelma jätti syvät jäljet sieluuni. Voin vieläkin palauttaa mieleeni 30 vuoden takaiset tunnelmat, niin kuin ne olisivat vasta eilen tapahtuneet. Ajattelen niin, että noissa hetkissä Jumalan henki hoiti sieluani ja avasi Jeesuksen kärsimyshistorian merkitystä.

Jeesuksen kärsimyshistoriaa on vaikea selittää. Se täytyy kokea. Siihen auttaa evankeliumien kärsimyshistoriaan eläytyminen, kärsimysajan virsiin syventyminen. Raamatun ja virsien tehtävä on paljon laajempi kuin vain älyllinen ulottuvuus.

Kokoonnuimme viikolla rovastikunnallisen yhteistyön johtokunnan kokoukseen Suomussalmelle. Lääninrovastimme, kirkkoherra Risto Kormilainen puhui meille virren terapeuttisesta tehtävästä. Näin hän puhui erityisesti virsien sanomasta kärsimykseen liittyen.

"Kuoleman, ylösnousemuksen ja surun tematiikkaan liittyvät virret rohkaisevat ja avaavat näköaloja tulevaisuuteen. Virret antavat tilaa omaan ajatteluun, omien elämänkysymysten pohdiskeluun ja mietiskelyyn. Virret ilmentävät kamppailua ja kärsimystä. Virsi auttaa tässä prosessoinnissa jäsentämään omaa elämää ja sen rajallisuutta, mutta samalla myös tuomaan toivo arjen ylle." Näin siis Risto Kormilainen.

Kirkon juhla-ajalla, kärsimysviikolla ja pääsiäispyhillä on erityinen paikka ja tehtävä meidän kristittyjen elämässä. Kohtaamme omaa rajallisuuttamme, kärsimyksen salaisuutta ja sanomaa. Etsimme vastausta ihmiselämän syvimpiin kysymyksiin. Ilman vastauksia olemme juurettomia ja harhailemme läpi tämän meidän lyhyen elinaikamme, vailla päämäärää ja tarkoitusta.

Palmusunnuntain evankeliumi kuvaa Jerusalemin asukkaita ja Jeesuksen seuraajia, jotka odottivat toiveidensa täyttymystä. He olivat täynnä innostunutta odotusta uuden kuninkaan saapuessa Jerusalemin porteille. Jeesuksen kuninkaallinen asema ei perustunut hetkelliseen ihmisten antamaan suosioon. Nuo palmusunnuntain tapahtumat piirtävät oikeastaan kuvan siitä, miten ajallinen ihmisten osoittama suosio ei voi olla kestävä perusta millekään pysyvälle.

Kansan odotuksissa oli paljon tiedostamatonta toiveita. Annamme suosiota sellaisille henkilöille, joiden ajattelemme vastaavan meidän ihanteitamme ja odotuksiamme. Ihailemme sellaisia henkilöitä, joilla on harvinaisia ominaisuuksia. Jeesuksessa monet tunnistivat hänen jumalallisen olemuksensa. He tunsivat päässeensä lähelle taivaallista täyttymystä. Vaikka kansa ei tiennyt, miten osoittaa suosiotaan, tuo suosion ja huomion osoittaminen nousi luonnostaan aasilla Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta kohtaan.

Näin hiljaisen viikon alkaessa meitä kutsutaan kulkemaan Herramme ja Vapahtajamme askelissa ja odottamaan hänen kirkastavan meille kärsimystien sanomaa ja merkitystä.