Olemme viettäneet pääsiäispyhiä ja pääsiäisen jälkeinen aika jatkuu useiden viikkojen ajan. Pääsiäisajan tilaisuudet ovat olleet mieltä kohottavia. Pääsiäisen sanomasta ja musiikista löytyy lohdutusta suruun ja rohkaisua pettymysten keskellä. Meille kristityille avautuu myös taivaan ilon kosketus.

 

Oman pääsiäisen vieton ilon taustalla oli kuitenkin niin henkilökohtaisia kuin yhteisiä huolia. Niin Brysselin terrori-iskujen kuin Ylivieskan kirkon tuhopoltto järkyttivät syvästi. Myös Raahessa Pattijoella sytytettiin kirkon viereinen piharakennus pääsiäisen vastaisena yönä. Tuo palo saatiin onneksi rajattua. Jäljelle jäi kysymys: Miksi? Me tiedämme, että siihen kysymykseen on usein vaikea löytää vastausta. Aina kun tuhoteot tulevat lähemmäksi, ne pysäyttävät entistä voimakkaammin. Vaikka samanlaisista teoista olemme kuulleet ja lukeneet erityisesti Lähi-idästä.

 

Tapahtumista itselleni nousi päällimmäiseksi ajatukseksi Jeesuksen sana Johanneksen evankeliumin 10 luvun jae 10: ”Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Varastaminen, tappaminen ja tuhoaminen ovat kuuluneet ihmiskunnan osaan aina. Aina on jouduttu pelkäämään vahingon aiheuttajia.

 

Terrori-iskujen kohdalla jäin ajattelemaan sitä, millaista on joutua teon uhriksi. Jos läheisen elämä päättyy terroriteon seurauksena tai jos itse vammautuu tai läheinen vammautuu, koko elämänkuva särkyy. Tätäkö varten elin, että joudun mielivallan kohteeksi, joka rikkoi oman elämänkaareni? Löydänkö enää mielekkyyttä, kun minua vastaan on rikottu raskaasti.

 

On selvää, ettei kaikilla tässä maailmassa ole yltäkylläistä elämää. Jokainen sitä varmasti tavoittelee, mutta moni katkeroituu, oppii elämään vihan vallassa. Ei löydä mielekästä tarkoitusta omalle elämälleen. Jos ihminen ei löydä sisältöä itselleen vaihtoehtona tai määrätyn kehityksen tuloksena on Jeesuksen mainitsema varastaminen, tappaminen ja tuhoaminen. Aika lohduton näkymä, jos siihen ei olisi mitään vaihtoehtoa.

 

Tekijöiden jäljelle on päästy niin Belgiassa kuin myös Ylivieskassa. Nämä mielettömät teot osoittavat sen, miten me ihmisyhteisönä olemme haavoittuvassa tilanteessa. Yhdenkin ihmisen mieletön tuhotyö aiheuttaa syviä vaurioita suureen ihmisjoukkoon. Ei ole kysymys vain vahingoista itsestään. Aineelliset vahingot voidaan korvata. Tuhoteot aiheuttavat myös pelkoa ja huolta. Ne kuormittavat meitä henkisesti. Mitä jos meillä tapahtuisi vastaavia tuhotöitä? Miten me selviytyisimme vastaavista koettelemuksista? Voiko järkkynyt turvallisuudentunne enää palata? Näitä me joudumme ihmisyhteisönä kyselemään ja etsimään niihin vastausta. Tänä aikana tarvitsemme lujuutta ja kestävyyttä, kun kohtaamme käsittämätöntä mielivaltaa.

 

Herramme Jeesus Kristus,

sinun ylösnousemisesi ihme

on tuonut maailmalle pelastuksen.

Vapauta meidät

synnin ja kuoleman vallasta

ja johdata ikuiseen elämään.

Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.