Tänä vuonna Kajaanin seurakunta on päättänyt liittyä yhteisvastuunkin teemana olleeseen suurella sydämellä –vapaaehtoispalveluun, jonka kautta toivomme seurakunnassa löydettävän myös uusia vapaaehtoistoimijoita.

 

Mieleeni tuli tätä teemaa ajatellessa Tuure Kilpeläisen hengellinen laulu: Tie on pitkä ja pölyinen. Tuon laulun sanat jatkuvat:

...kuljen taakkaani kantaen

ja ihmisiä kohtaan matkallain

joku jäädä voi auttamaan,

toinen kiirehtii askeltaan

ja määränpäätä jostain etsin vain.

 

Tämä laulu on itseäni puhutellut paljon vuosien saatossa. Laulussa kerrotaan meidän ihmisten osasta, kuinka jokainen meistä kantaa omaa taakkaansa. Moni kantaa taakkaansa yksin, mutta aina voi löytyä joku, joka pysähtyy ja tulee auttamaan. Laulun tekijää vaivaa taakkojen alla kuitenkin ajatus: ”Aivan turhaanko mä kuljen eteenpäin?” Tänä aikana koetaan entistä enemmän yksinäisyyttä ja elämän tarkoituksettomuutta. Se on varsin raskas taakka, jota moni kantaa.

 

Kuinka helppoa on toisten seurassa tuntea: muut ovat onnellisia mutta minä kärsin sisimmässäni. Niin, me voimme esittää toisillemme olevamme onnellisia, mutta kaiken hilpeyden keskellä – kuten laulusssa todetaan - emme voi torjua kokemusta elämän tarkoituksettomuudesta. Aineellinen hyvinvointi, jos nyt sitä on edes kohtuullisesti siunaantunut, ei riitä poistamaan sydämestä tyhjyyden tunnetta, jos meidän elämän sisältö rakentuu vain aineellisen hyvän varaan.

 

Jokainen meistä kaipaa sisimpäänsä elämän tarkoitusta, tunnistipa tuon tarpeen olemassaolon tai ei. Laulun tekijä sai kokea sisimmässään kutsun, joka koskettaa meitä jokaista kristittyä.

 

Kiireen keskellä kuulla saan

kutsun lähteä seuraamaan

sitä tietä, joka kotiin johdattaa

yksin helposti kompastun

harhaan joudun ja masennun

mutta Jeesus antaa voimaa vaeltaa

 

Tämä kutsu on osoitettu kaikille seurakunnan vapaaehtoisille ja myös meille kaikille työntekijöille, luottamushenkilöille ja jokaiselle seurakuntalaiselle.

 

Jumalan kutsu kantaa meitä tämän ajan kristittyjä, jotka kärsimme taakkojemme alla mutta myös iloitsemme saadessamme jakaa lähimmäistemme iloja ja suruja.