Kuopion hiippakunnan pappien synodaalikokouksessa keskusteltiin luterilaisuuden julkisuuskuvasta. Monen päätökseen erota evankelis-luterilaisesta kirkosta vaikuttaa negatiivinen kuva kirkosta, joka välittyy median kautta ja jota monet haluavat pitää yllä. Kirkkomme on joutunut tänä aikana ottamaan vastaan monenlaisia syytöksiä sen julkisuuskuvaan vedoten. Uskon on koettu olevan liian synkkää ja ilotonta. Kirkko on monen mielestä vaikuttanut historian kuluessa myös kansan luonteeseen, jossa ikään kuin huonona piirteenä välittyy kuva suomalaisten ylikorostuneesta velvollisuudentunteesta.

Kansainvälisessä vertailussa luterilaiset maat erottuvat hyvillä ominaisuuksilla vertailussa eri kulttuurien kesken. Luterilaisuus on korostanut rehellisyyttä ja velvollisuudentuntoa työntekemisessä. Onko sattumaa, että pohjoismaat ovat maailmanlaajuisesti kansainvälisessä kärjessä viranomaisten vähäisestä korruptioasteesta? Pohjoismaita yhdistää myös ajatus huolenpidosta. Tietenkin huolenpitoa korostavat poliittiset liikkeet, mutta välittämisen ja ihmisarvon kunnioituksen takana voidaan tunnistaa luterilaisten kirkkojen vuosisatainen vaikutus jokaisen luovuttamattomasta ihmisarvosta.

Luterilaisuus on korostanut lain kunnioitusta sekä yhteiskunnan järjestyksen tärkeyttä. Ehkä tämän johdosta on aivan aiheesta myös syytetty kirkkoa tietystä ankaruudesta ja konservatiivisuudesta. Kirkko on ollut mukana kyllä uudistamassa yhteiskuntaa, mutta myös torjumassa yhteiskunnan muutosvaatimuksia. Kirkolle on ominaista tietty hitaus, jolla sopeudutaan muuttuvien aikojen keskellä uudistuksiin. Tämän hintana on ollut erityisesti nuorten aikuisten irtisanoutuminen kirkon jäsenyydestä.

Ensi vuosi on reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Kirkon olemukseen kuuluvat pitkät juuret menneisyyteen. Uskonpuhdistuksen yhtenä pääajatuksena oli ihmisten uudistuminen. Pelkästään historiaan katsomalla kirkkomme ei voi palvella tulevaisuuden yhteiskuntaa ja jäsenistöään. Kirkkomme on löydettävä tapoja, jolla se tavoittaa jäsenensä entistä paremmin ja jolla jäsenet löytävät elämänläheisen tavan jäsentää uskoaan käytännön elämään.

Kirkon julkisuuskuva ei ole erillinen osio siitä mitä kirkkomme itsessään on. Kannamme mukanamme historian tuomia hyviä asioita, mutta samalla monet historian luomat tekijät ovat voineet tulla myös rasitteiksi. Vain kirkon toimintaa uudistamalla kirkkomme jäsenet voivat sen tuntea entistä enemmän omakseen. Jäsenten on myös hyvä tiedostaa kaikki se hyvä, jota kirkkomme on tuonut niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan elämään.