Onnea ja siunausta kaikille isille ja isoisille! Monelle tämä on ilon täyttämä päivä. Isille ilmaistaan kiitollisuutta heidän olemassaolostaan ja tehtävästään. Isänpäivän johdosta me vietämme myös Kajaanin seurakunnassa perheen sunnuntaita. Kyselemme myös, mitä perheenjäsenenä oleminen meille merkitsee.

Itse olen ollut hyvin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla isä ja puoliso. Vaimo ja lapset ovat parasta, mitä Luoja on minulle suonut. Olen saanut vastata vanhemmuuden sekä perheenjäsenen kutsumukseen. Siihen ei ole sinänsä mitään lisättävää. Mutta toinen puoli asiaa on se, jonka varmasti monet ymmärtävät, kun kerron, että oma isäni kuoli traagisesti, kun itse olin vasta 10-vuotias. Tunnen vieläkin, kuinka suuri menetys isän kuolema oli, kun olisin häntä kaikista eniten tarvinnut. Takana oli myös isän vaikea sairaus, joka tuotti raskasta kärsimystä. Monta elämänvaihetta – lapsuus, nuoruus ja nuori aikuisuus - meni niin, että tuntui, kun elämästä puuttui jotakin hyvin keskeistä ja tärkeää. Kaipasin suuresti isän tukea kasvuuni, jota en koskaan saanut. Isän kaipuu on tuttu asia monelle. Saman niminen ajankohtainen kirja valittiin myös vuoden kristilliseksi kirjaksi tänä vuonna.

Läheisen ihmisen menetys merkitsi omassa elämässäni sitä, että se johti minut hyvin voimakkaaseen hengelliseen etsintään ja kaipaukseen. En varmasti olisi kokenut uskonelämää yhtä syvällisesti, jos lapsuuden kodissani olisi kaikki mennyt hyvin onnellisesti tai edes suurin piirtein normaalisti.

Uskon ja hengellisen elämän löytäminen antoi minulle nuorena hyvin paljon, koska koin, että Jumala antoi minulle aivan erityistä armoa ja lohduttavaa läsnäoloaan. Minua siunattiin taivaallisilla lahjoilla, joiden tuoma siunaus on kulkenut läpi elämän matkani. Raamatun sana alkoi avautua ihmeellisellä tavalla. Tuskallisista ja ahdistavista kokemuksista tuli siunauksien lähde.  Sitä sielu kaipaa ja janoaa sydämen pohjasta aina uudelleen ja uudelleen, että Jumala edelleen antaa armonsa auringon paistaa aina, kun on vaikeaa ja raskasta. Lapsena ja nuorena tarvitsin Taivaallista Isää ja hänen johdatustaan hyvin kipeästi.

Sittemmin isäksi tultuani tuntui siltä, että minulta puuttui sisäinen malli siitä, mitä merkitsee olla isä. Siksi jouduin sitä erityisesti pohtimaan ja käymään läpi omassa sisimmässäni. Omilta lapsiltani opin paljon siitä, mistä elämässä on kysymys. Opin myös uudella tavalla kohtaamaan elämän arjen ja kasvamisen kipupisteitä. Niitäkin luonnollisesti oli, vaikka perheolosuhteet ovat olleet kohtuullisen onnellisia meidän kodissamme.

Tänä aikana perheeseen liitetään hyvin paljon onnen ja elämän täyttymyksen odotusta ja tunnetta. Eikä siinä ole mitään väärää tai moitittavaa, jos sellaista onnea tavoittelee. Toinen puoli on kuitenkin siinä, että niin moni joutuu pettymään odotuksistaan tämän nykyajan paineiden rikkomissa perhesuhteissa. Perhe voi olla parasta, mitä ihmisellä on mutta valitettavasti se voi olla kaikkein vaikeinta, mitä hänellä on. Läheiset tuottavat paljon iloa, mutta aina heistä on myös huolta ja murhetta.

Perheessä yhteyden lisäksi korostuu erillisyys. Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä. Kukaan meistä ei voi poistaa omaa yksinäisyyttään omin kyvyin. Naisen ja miehen välinen yhteys ei pysähdy vain näihin itseensä vaan palvelee suurempaa kokonaisuutta. Yhteyden syntymisellä on seurauksensa koko luomakunnalle: naisen ja miehen erilaisuus ja yhteys mahdollistavat uuden elämän syntymisen ja ihmissuvun säilymisen.

Erilaisuutta perheessä on se, että meitä on perheissä eri ikävaiheissa ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Lapseus ja vanhemmuus eivät sulje toisiaan pois vaan edellyttävät toisiaan. Erilaisuus ja yhteys mahdollistavat kasvamisen ja kasvattamisen.

Evankeliumi tuo toisaalta esille erilaisuuden sietämisen ja ymmärtämisen vaikeuden. Tästä on päivän evankeliumikertomus varsin hyvä esimerkki. Lapset eivät opetuslasten mielestä olleet tervetulleita Jeesuksen luo. Ikä oli heidän mielestään merkittävä erottava tekijä ihmisten välillä. Mutta tämän väärän käsityksen Jeesus kumosi opetuslasten ajattelu- ja suhtautumistavassa. Hän otti vastaan lapset ja teki heidän erilaisuudestaan esimerkin. Aikuisten tulee oppia lasten kaltaisuutta voidakseen ottaa vastaan Jumalan valtakunnan. Ilman lasten erilaisuutta ja läsnäoloa vanhemmilla ei olisi tätä oppimisen mahdollisuutta.

Kirkon nettisivuilla käsitellään perheen sunnuntain teemassa yhteiselämän merkitystä. Siellä todetaan: perheen elämässä tulee esiin toisaalta yhteys, toisaalta hyvin usein toisten sietäminen ja sen opettelu. Ihmisten väliset suhteet ovat elämän perusdynamiikkaa. Rakkaus edellyttää toista ihmistä ja mahdollistaa kolmannen. Jo kaiken elämän perusta, Pyhä Kolminaisuus, ilmoittaa itsensä suhteiden kautta. Rakkauden kaksoiskäsky on kristillisen elämän suuri ohje. Se kertoo elämän perustasta: elämässä on kyse suhteesta Jumalaan ja lähimmäisiin. Avioelämä ja perhe-elämä ovat suuressa määrin opettelua erilaisen sietämiseen, kunnioittamiseen ja rakastamiseen.

Martti Luther opetti perheestä seuraavaa. ”Hyvä koti on Jumalan suuri lahja. Se liittää yhteen vanhemmat, lapset ja perheen muut jäsenet. Perheen perustuksena on avioliitto. Avioliitossa mies ja nainen yhtyvät koko elinikänsä kestävän liittoon. Heidän tehtävänään on Jumalan pelossa hoitaa ja kasvattaa sekä toisiaan että lapsiaan. Aviopuolisoiden tulee osoittaa toisilleen rakkautta ja uskollisuutta. Lasten tulee rakastaa, kunnioittaa ja totella vanhempiaan. Kaikkien tulee yhdessä vaalia kodin henkeä, sen hyviä tapoja ja siinä säilyvää arvokasta isien perintöä.”

Tänä aikana puhutaan paljon myös siitä, että meillä on paljon hyvin erilaisia perheitä. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivatkin. Lapsettomuus voi saada kenen tahansa kokemaan ulkopuolisuuden tunnetta. Myös perheiden särkyminen tekee monille hyvin kipeää. Nämä kipeät tosiasiat tuntien ei ole kaukaa haettu vertaus, että Jumalaan uskovat ja Jeesuksen seuraajat ovat toisilleen veljiä ja sisaria. Jeesus itse käytti tätä perheen vertausta uskon veljistä ja sisarista. Meidän ihmisten välillä on syvempi yhteys keskenämme, mikäli elämme todeksi kristityn hengellistä todellisuutta. Särkynyt sydän voi saada hoitoa meidän Jumalamme ja Vapahtajamme yhteydessä.

Ajat ovat muutoksessa myös sen vuoksi, että ensi maaliskuussa Suomessa voimaan tuleva avioliittolaki haastaa kirkkoa ja eri kirkkokuntia. Kristillisten kirkkojen on vaikea hyväksyä uutta avioliittokäsitystä. On hyvä muistaa, että kirkkokuntienkin välillä on erilaista opetusta siitä, mikä on avioliitto. Avioliittolain muutos ei muuta kirkkomme avioliitto-opetusta tai vihkimiskäytäntöjä, mutta tilannetta joudutaan arvioimaan uudelleen, koska jatkossa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä tulee olemaan avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa. Tilanne tulee siis muuttumaan joka tapauksessa.

Piispainkokous vetoaa, että jokaisen täytyy tarkistaa omia asenteitaan apostolin kehotuksen mukaisesti: ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”. Samaa sukupuolta olevia pariskuntia ei saa syrjiä, vaikka heidän avioliittonsa on solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä, todetaan piispojen lausunnossa.

Jeesus otti aikoinaan syliin lapsia ja siunasi heitä. Jokainen meistä voi tulla Jumalan rakkauden syleilyyn. Tästä kasvaa rakkaus meidän sisimmässämme kaikkia läheisiämme ja Jumalaa kohtaan.