Kirkkohistoriasta luemme, että kristinuskon taival ensimmäisinä vuosisatoina oli äärimmäisen kivikkoista. Kristittyjä vainottiin Rooman valtakunnan toimesta. Välillä vainot olivat hyvinkin systemaattisia ja ne johtivat kristittyjen joukkosurmaamisiin. Syynä vainoihin oli se, että Rooman keisarit eivät kestäneet sitä ajatusta, että kristityt eivät pitäneet Rooman keisaria jumalanaan, kuten oikeitten alamaisten olisi tullut tehdä.

Ensimmäinen vainon aalto tunnetaan keisari Neron vainona, kun hän syytti kristittyjä Rooman kaupungin tuhopoltosta. Myöhemmin on arveltu, että tuhopolton takana oli keisari itse, mutta hän halusi löytää Rooman valtakunnalle yhteisen vihollisen kristityistä, että valtakuntaa olisi ollut helpompi pitää yllä. Vainojen syyksi riitti perustelu, että joku kansanryhmä on syypää yhteiskunnan ongelmiin.

Syntipukin etsimistä ja löytämistä toteutetaan valitettavasti meidänkin aikanamme. Tästä tiedosta muistuttavat meidän aikanamme kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt.

Kristinuskon ytimessä on Rooman vainojen vuoksi toimeenpantu Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Jo pian Jeesuksen kuoleman jälkeen sama linja jatkui. Pian näiden tapahtumien jälkeen surmattiin Stefanus, jonka muistopäivää vietämme aina toisena joulupäivänä eli Tapaninpäivänä.

Sain vuodenvaihteessa postia Marttyyrien Ääni ry:ltä (aiemmin Stefanus-lähetys), jossa muistutettiin siitä, että tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa vainotaan ja sorretaan jopa 300 miljoonaa kristittyä yli 50 maassa eri puolilla maailmaa. Alueita, jossa vainoa tapahtuu, on Pohjois-Korean lisäksi monet Lähi-Idän ja Afrikan maat.

Suomessa toimiva Marttyyrien Ääni ry:n tavoitteena on lisätä tietoisuutta kristittyjen vainojen todellisuudesta aikanamme sekä kerätä lahjoituksia voidaksemme avustaa vainottuja sekä heidän perheitään.  Yhteistä toimintaa heillä on The Voice of the Martyrs (VOM) -lähetysjärjestöjen kanssa ja toimistoja löytyy 24 eri maasta. Tätä yhteistyötä koordinoi International Christian Association (ICA).

Olen jo hyvin pitkään seurannut toimintaa, jossa on muistutettu vainotuista ihmisistä. Jo 1970-luvulla kehotettiin lähettämään vetoomuksia eri maiden päättäjille ja poliitikoille, jotta he olisivat kiinnittäneet huomiota vainojen kohteeksi joutuneille. Muistan, kuinka juuri tuossa edellä mainitussa Stefanus-lähetyksessä uutisoitiin aina, kuinka viranomaisten länsimaista tapahtunut asiallinen muistutus paransi vainottujen asemaa.

Tämänkin ajan sortovaltaa ylläpitäville voidaan viestittää, että heidän toimintansa on julkisesti tiedossa. Kukin sortovalta voi kuvitella olevansa muista riippumaton, mutta poliittisten painostustoimien voima on merkittävä. Ihmisoikeuksien tunnustaminen tuntuu valitettavasti meidänkin aikanamme olevan edelleen vaikeaa. Työtä jokaisen Luojan suoman ihmisarvon kunnioittamiseksi on jatkettava määrätietoisesti. Tähän työhön kutsutaan myös meitä tämän ajan kristittyjä.