Vanhassa kirkkorukouksessa on pyyntö Jumalalle; säilytä keskuudessamme sovinnollinen mieli ja hyvät tavat. Tämä rukous voi monen mielestä kuulostaa hieman pinnalliselta. Onko syytä pyytää itselle vain ulkonaisesti hyviä tapoja, jos ihminen sisäisesti kantaa vihaa, kaunaa ja katkeruutta? Näinkin tämän kysymyksen voi esittää, mutta hyvin usein me paljastamme oman sisimpämme juuri sanoilla ja sanavalinnoillamme. Me voimme kyllä yrittää esittää toista, mitä olemme, mutta pidemmän päälle se ei ole mahdollista. Siksi hyvät tavat ja ystävällinen puhetapa ei koskaan voi nousta kovin nurjasta mielialasta.

Yhdistystoimintaa koskevassa lainsäädännössä todetaan, että yhdistysten toiminta ei saa olla hyvien tapojen vastaista. Lainsäätäjäkin arvostaa hyviä tapoja. Mikään yhdistys ei saa rikkoa yhteiskunnassa sovittuja lakeja ja normeja. Ei myöskään ole oikein, että näitä rajoja edes tahallisesti koetellaan. Viime aikoina Suomessa on käyty keskustelua yhdistyksistä, jotka ilmeisellä tavalla sotivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä arvoja vastaan.

Kirkkojärjestyksessä todetaan papin pitämästä saarnasta, että se ei saa sisältää sopimatonta viittausta henkilöön tai kiihotusta. Pappi käyttää viran suomaa valtuutusta puhuessaan yleensäkin ja siksi on tärkeää, että papit noudattavat kirkkojärjestystä säädetyllä tavalla. Myös kirkollisessa keskustelussa olisi noudatettava kunnioittavan vuoropuhelun periaatteita, ettei mielipiteitä kohdistettaisi toisella tavalla ajattelevia kohtaan vihan täyteisesti. Kirkkojärjestys on tarkoitettu noudatettavaksi.

Nykypäivänä erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa yleensäkin on tullut taipumukseksi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan vailla pidäkkeitä. Tämä koskee myös kirkollista keskustelua. Varsinkin nimettöminä esitettyjä viestejä julkaistaan eikä niissä monesti ole käytetty lainkaan harkintaa. Auttaako se ketään, jos saa lähettää vihan täyttämiä viestejä ilman vastuuta? Suuttumuksen voi usein kyllä ymmärtää, mutta julkisuuteen lähetettyjen viestien täytyisi silti olla sellaisia, että ne noudattavat hyviä tapoja.

 

Hiljainen viikko avaa meille sielunmaiseman Jeesusta kohtaan tunnetun vihan ja kaunan voimaan. Jeesuksen vastustajat ajoivat kansan suosioon päässeen profeetan ja Jumalan pojan ahtaalle. Jeesus ajettiin tuomiolle väärin perustein. Jeesuksen uhrikuolema avasi kuitenkin sovituksen ja sovinnon mahdollisuuden koko ihmiskunnalle. Me ihmiset emme ole toistemme vihollisia. Jumala on sovittanut syntimme. Siksi meidän tulee pyrkiä sovintoon ja tavoitella sovinnollista mieltä Jumalan ja ihmisten kanssa.