Tämän vapaaehtoistyön juhlan teemaksi on otettu kaksi merkkivuotta, eli itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuosi sekä reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Omalla tavallaan koko tämä käynnissä oleva vuosi tuo eteemme sekä maamme historian että evankelisluterilaisen kirkkomme historian. Hienosti nämä molemmat merkkivuodet ovat sattuneet samalle vuodelle, mikä myös kohottaa mieliämme ja tuo meille kiitollisuuden tunnetta kaikesta siitä, mitä olemme esivanhemmiltamme perineet. Merkkivuodet ovat aina sellaisia, jossa voimme katsoa sekä taaksepäin menneisyyteen että eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Oman kansamme historiassa 100-vuotias itsenäinen Suomi on juhlansa ansainnut. Tämän juhlavuoden viettoon on sisältynyt paljon maamme ja kansamme saavutuksia, joita tunnetaan ympäri maailmaa, vaikka olemmekin hyvin pieni kansa maailmanlaajuisesti katsottuna. Sitä arvokkaampaa on meille itsenäisyys ja osamme myös antaa arvon sille. Siis paljon onnea sata vuotiaalle Suomelle ja onnea meille kaikille suomalaisille. Ehkä näin saamme onnitella myös itseämme, vaikka se ei yleensä ole tapana. Mutta sanotaan nyt vaikka laulun sanoin niin, että Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa. Runon on kirjoittanut Jaakko Juteini

Jaakko Juteini oli suomalainen kansallismielinen kirjailija, joka syntyi vuonna 1781 Hattulassa. Juteini julkaisi vuosina 1816–1827 kymmeniä kirjoja ja runovihkoja, joista suurimman osan suomeksi. Mukana oli runoja, näytelmiä, proosaa, tieteellisiä kirjoituksia sekä sananlaskuja. Juteini oli suomen kielen arvon ja merkityksen keskeinen esitaistelija. Juteinin teoksissa vaadittiin suomen kielelle parempaa asemaa sekä myös esitettiin kritiikkiä yhteiskuntaa ja kirkkoa kohtaan. Kriittisen ajattelunsa vuoksi Juteini joutui epäsuosioon ja oli päättää kirjailijan uransa. Hän kuitenkin muutti mielensä ja jatkoi kirjailijan uraansa. Vuonna 1845 Juteini oli perustamassa Suomalaisen kirjallisuuden seuraa. Hän olisi päässyt seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hän kieltäytyi tehtävästä. Jaakko Juteinilla oli kuitenkin keskeinen rooli suomalaisen kirjallisuuden edistäjänä maassamme.

Juteinin julkaisi vuonna 1816 aiemmin mainitsemani runon; Laulu Suomessa. Tämä laulu tunnetaan paremmin nimellä Arvon mekin ansaitsemme. Laulua esitetään nykyään kieliasultaan nykyaikaistettuna ja se on kansanlaulun tyyppinen. Runon sanojen oli tarkoitus kohottaa suomalaisten kansallista itsetuntoa ja lisätä arkisen työn eettistä kunnioitusta. Sanoista ilmenee Juteinin näkemys Suomen kansallisista päämääristä, mutta toisaalta myös usko kirjallisen sivistyksen merkitykseen. Juteinin runosta tuli Suomessa hyvin suosittu. Laulun ensimmäinen säkeistö korostaa kovan työnteon merkitystä.

Arvon mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa,

ehk’ei riennä riemuksemme

laiho miesten maatessa;

leipä kasvaa kyntäjälle,

onni työnsä täyttäjälle.

Oman arvon tunne on tietoisuutta omasta arvosta, se on itsekunnioitusta ja itsetuntoa. Meille suomalaisille oman arvon tunne on ollut hieman vaikea asia. Koen usein, että me suomalaiset olemme luontaisesti vaatimattomia. Siihen on ollut varmasti moniakin syitä, mutta ainakin ankarilla luonnonolosuhteilla siihen on ollut omat vaikutuksensa. On jouduttu kärsimään monenlaista puutetta ja toimeentulokin on ollut välillä selviytymistaistelua. Suomessa on jouduttu sinnittelemään joskus hyvin niukkojenkin luonnonantimien avulla. Edelleen kansamme on ollut pieni väkimäärältään ja tämä pienuutta me kannamme vieläkin liikkuessamme maailmalla vaikka maantieteellisesti asumme melko suuressa maassa.

Usein juhlapuheissa muistetaan päivän sankaria ja viitataan hänen saavutuksiinsa. Me suomalaiset olemme nousseet kansojen joukossa yleiseen tietoisuuteen ahkerana ja työtä tekevänä kansana. Kirkon esirukouksessakin osataan pyytää; auta kaikkia, jotka maatamme työllään rakentavat.

Työn tekeminen on Suomessa aina ollut arvossaan, koska työn avulla esivanhempamme ovat selviytyneet vaikeitten aikojen ja vaativien luonnonvoimien keskellä. Nykypäivän työttömyys tähän nähden synnyttää siksi ongelman, koska moni haluaisi tehdä työtä, mutta sitä ei ole kaikille tarjolla.

Suomalaiseen mielenlaatuun ja työnteon moraaliin sekä velvollisuuden tuntoon on meitä perinteisesti ohjannut evankelisluterilainen kirkkomme. Ei ole sattumaa, että pohjoismaisen hyvinvoinnin selittäjänä on yhteinen nimittäjä evankelisluterilaisen kirkon vaikutuksesta. Toki politiikalla on myös ollut keskeinen rooli hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana. Kirkolla oli kuitenkin oma vaikutuksensa yhteiskunnan kehitykseen. Kirkko arvosti luku- ja kirjoitustaitoa, mikä edisti maamme yleisen sivistystason kasvua.

Tänään me suomalaiset saamme olla onnellisia siitä, että kaikista vaikeuksista huolimatta meillä on kansainvälisesti katsottuna kohtuullisen hyvät oltavat. Tiedostamme samalla, että kaikilla ei ole asiat hyvin. Siksi tarvitsemme keskinäistä tukea ja rohkaisua, ettei kukaan jää keskuudessamme yksin omien ongelmiensa kanssa.

Kajaanin seurakunnassa teillä vapaaehtoisilla on keskeinen tehtävä. Seurakunnan strategiassa mainitaan, että työtä tehdään tulevaisuudessa enenevässä määrin seurakuntalaisten kanssa. Teitä myös koulutetaan ja tuetaan suunnitelmallisesti ja teidän lahjoja käytetään entistä paremmin ja laajemmin seurakuntatyössä.

Arvoisat seurakunnan vapaaehtoiset! Tänään me vietämme sekä yhteiskuntamme että kirkkomme merkkivuotta. Te olette oman työnne ja kutsumuksenne kautta antaneet oman panoksenne niin seurakunnan kuin yhteiskunnankin parhaaksi. Te olette rakentaneet maatamme ja kansaamme. Teidän kutsumuksenne kannattelee keskeiseltä osin meidän seurakuntaamme. Saakoon kaikkivaltias Jumala siunata teitä runsaasti kutsumuksessanne ja antakoon hän teille runsaasti elämäniloa ja onnen hetkiä jokapäiväisessä elämässänne kuin myös näin juhlan keskellä.