Nyt kiitollisin mielin tajuan sen,
kaiken ihmeellisen äidinrakkauden,
joka lastaan aina hoivaa ja kantaa
elon loppuun parhaan turvan antaa.
(Birgit Ahokas)

 

Äitienpäivänä haluan omistaa tämän runon sanat erityisesti isoäideille. Molemmat isoäitini kuolivat, kun olin hieman yli ja alle 20-vuotias. Heiltäkin sain kokea äidin rakkautta, jonka merkitys ja oma arvostukseni on korostunut, mitä pidemmälle elämää on kulkenut. Äitini äiti oli nimeltään Hilda Saarinen, os. Nurmela. Hän oli kotoisin Ilmajoelta ja syntyi vuonna 1893.

 

Hilda-mummi oli puhelias ja seurallinen. Viihdyin hänen seurassaan jo aivan pienestä pitäen. Se, millä Hilda sai huomioni, oli valtava määrä kertomuksia, joita hän oli nuoruudessaan kuullut tai ollut itse niitä havaitsemassa. Kertomuksiin sisältyi aina merkittävä opetus. Sitä kautta Hilda antoi minulle elämän eväitä matkalleni. Hänellä oli vielä vanhoilla päivillään niin että niitä kertomuksia koottiin Suomen kansallisarkistoon. Osa kertomuksista oli myös aiemmilta sukupolvilta saatua kertomusperinnettä, joihin liittyi Suomen historiasta saatuja opetuksia.

 

Tärkeimmät opetukset, joita sain äidin äidiltäni. liittyvät elämänarvoihin. Täytyy olla rehellinen. Ei saa ottaa toisen omaa. Ruokaa täytyy kunnioittaa ja siitä olla kiitollinen. Vaatteista on pidettävä aina hyvää huolta. Vilu ei naurata. Täytyy olla säästeliäs, koska aina voi tulla tilanne, että rahat loppuvat.

 

Myös uskonasioista puhuminen oli Hildalle hyvin luonnollista. Häneltä tuli vanhan katekismuksen kohtia pitkiä pätkiä ulkomuistista ja niitä hän sopivin tilaisuuksien tullen jakeli meille läheisilleen. Vieläkin muistan sen sävyn, jolla Hilda puhui virren säkeistöistä ja raamatunkohdista. Sieltä kumpusi syvä kunnioitus Jumalaa kohtaan. Vanhoilla päivillään, kun hän oli yli 90-vuotias, Hildan sisimmässä oli voimakas taivaskaipuu, jota hän toi esille. Sama taivaskaipuu siirtyi myös omalle äidilleni, joka kuoli vuonna 2013. Isoäitini opetukset olivat tietenkin välittyneet myös äidilleni, joka toteutti käytännössä niitä opetuksia, joita hän oli omassa lapsuudenkodissaan saanut.

 

Sain siis äidinäidiltäni hyvin paljon, josta olen osannut olla läpi elämäni hyvin kiitollinen. Sain häneltä hengellisen perinnön, joka on kantanut itseäni läpi oman elämäni. Äidinäitini opetukset ovat kulkeneet matkassani kaikki vuodet.

 

Muutaman sanan haluan sanoa myös isänäidistäni, jonka nimi oli Hulda Miettinen, ja omaa sukua Kärkkäinen. Kärkkäisen Kiuruveden sukuhistoriaa olen saanut seurata, kun olen Kärkkäisten Facebook sukuryhmässä. Täällä Kajaanissakin olen pitänyt sukulaisinani Kärkkäisiä, jotka ovat kotoisin Kiuruvedeltä.

 

Hulda tai Hulta, joksi hänen nimensä kääntyi savolaisten sukulaisten parissa, oli luonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen. Jos hän kuuli, että sukulaisten kesken oli epäsopua tai riitaa, hän halusi aina olla sovittelijana ja löytää yhteys erimielisyyksiin. Hulda ei kovin paljon tuonut esiin hengellistä vakaumustaan, mutta se huokui hänen olemuksestaan esille. Tiesin, että hän rukoili paljon kaikkien perheenjäsenten ja sukulaisten puolesta.

 

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, miten syvällisesti Huldan ja hänen sisartensa elämään oli vaikuttanut Kiuruveden herännäisyys. Hulda ei tosiaan puhunut kovin paljon suoraan uskonasioista, mutta hänen sisarensa Kirsti Pohjolainen, jonka kanssa olin myös paljon yhteyksistä osasi keskustella hengellisistä asioista. Tunnistin molemmissa sen kodin perinnön, jossa oli ammennettu syvistä lähteistä voimia arkielämän vaikeuksiin. Tunnen vieläkin, että Kärkkäisen suvun rukoukset ovat minua henkilökohtaisesti kantaneet läpi elämäni. Kirsti-isotätiä saan kiittää myös siitä, että hänellä oli hyvin suuri vaikutus siihen, että minä lähdin opiskelemaan teologiaa.

 

Isäni suvussa on ollut paljon sairauksia ja paljon traagisia kuolemantapauksia, mitkä osaltaan tekivät Huldasta hyvin nöyrän ja myös hieman kärsivän ihmisen. Siksi itsekin olen arvostanut suuresti sitä elämänkoulua ja viisautta, jossa on kuljettu ottaen nöyrästi vastaan se, minkä Jumala antaa kannettavaksi. Hulda-mummi oli sellainen kristitty, joka otti Jumalan kädestä kaiken vastaan nöyrästi ja kuitenkin lujaa elämäntahtoa osoittaen.

 

Äitienpäivänä haluan kiittää omia niin äitiäni ja isoäitejäni, jotka ovat antaneet minulle hyvin paljon. Tiedän ja uskon, että he kaikki ovat minua vastassa, kun siirryn tästä ajasta ikuisuuteen, kun Taivaallinen Isä katsoo hyväksi minut kutsua tästä maailmasta ikuisuuteen. He ovat kulkeneet maallisen vaelluksensa ennen meitä, ja me kuljemme heidän jalanjäljissään seuraten Jumalan tahtoa ja pyytäen johdatusta niin itsemme kuin läheistemme elämään.