Me suomalaiset vietämme itsenäisyytemme satavuotis-merkkivuotta. Sata vuotta sitten maatamme lähdettiin rakentamaan hyvin köyhästä ja syjäisestä maasta osaksi pitkälle kehittynyttä ja laajasti verkostoitunutta kansakuntaa. Myös Kainuussa tämä maailmanlaaja kehitys on nähtävissä pienoiskoossa. Sadan vuoden aikana on saavutettu huomattavia tavoitteita, joista sata vuotta sitten ei varmasti osattu edes haaveilla.

 

Muutokset täällä Kainuussa ja Suomessa ovat tapahtuneet niin, että hyvinvointia on osattu jakaa melko tasaisesti. Me suomalaiset koemme korostetun tärkeänä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteet. Me kuulumme kansainvälisesti aivan maailman huipulle tasa-arvon näkökulmasta monella eri mittarilla mitattuna. Tänä päivänä maailmassa keskustellaan hyvin paljon niin talouselämän kuin maailmankaupan oikeudenmukaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuutta koetaan erityisesti siellä, missä ei ole riittäviä edellytyksiä ihmisarvoiselle elämälle. Esimerkiksi puhtaasta vedestä alkaa olla pulaa kaikkialla maailmassa entistä enemmän.

 

Kysymys oikeudenmukaisuudesta koskettaa meitä kaikkia ihmisiä hyvin monella elämänalueella. Me ihmiset kestämme hyvin paljon erilaisia vastoinkäymisiä, mutta epäoikeudenmukaista kohtelua meidän on vaikea kestää. Kun koemme, että toimimme hyvällä omalla tunnolla, se antaa meille mielenrauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta. Jos puolestamme elämme ristiriitojen keskellä, se tekee olomme rauhattomaksi. Haluaisimme ratkaista ristiriitoja rakentavalla ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

 

Evankeliumissa Jeesusta pyydetään sovittelijaksi perintökiistaan, joka oli puhjennut riidaksi. Tilanne herättää kaksi kysymystä. Ensiksikin, miksi Jeesusta haluttiin sovittelijaksi riitaan? Toiseksi, miksi Jeesus kieltäytyi hänelle osoitetusta pyynnöstä.

 

Ensinnäkin Jeesusta kohtaan koettiin luottamusta. Usein riita-asioissa toivotaan, että riidan välittäjä tai ratkaisija olisi oikeudenmukainen ja viisas. Toivotaan, että sovittelija kuulisi ja ottaisi huomioon omat perustelut. Tulla kuulluksi omassa asiassa on yleisinhimillinen piirre varsinkin, jos kokee kohdanneensa vääryyttä.

 

Toiseksi, varmasti ei ollut kyse siitä, että Jeesus olisi arvostanut vain hengellisiä asioita eikä hän lainkaan olisi välittänyt maallisista asioista. Kysyjillähän oli tuonkin ajan yhteiskunnassa mahdollisuus viedä asiansa tuomarille. Jeesus siis luotti yhteiskunnan järjestykseen, niin ettei ulkopuolisten pitänyt puuttua toisille kuulumattomiin tehtäviin. Tähän viittaa juuri Jeesuksen vastaus, että häntä ei ollut asetettu tuomariksi tai perinnönjaon suorittajaksi.

 

Ainakin Jeesus sai tilanteesta aiheen puuttua kysymykseen, mistä ihmisen elämä pohjimmiltaan riippuu. Tähän yhteyteen Jeesus liittää kertomuksen rikkaasta miehestä. Rikas mies oli ahkera maanviljelijä. Hänen vikansa ei ollut siinä, että hän teki niin paljon työtä ja yritti. Hänen ongelmakseen paljastui itsekkyys.

 

Mies ahkeroi ja keräsi rikkauksia vain itseään varten. Hänen ajatuksensa täyttyi vain omaisuudesta, mutta hän ei lainkaan ajatellut oman sielunsa tilaa. Hänenhän ei olisi tarvinnut tehdä suuria varastoja, kun hän tavoitteli suuria omaisuuksia. Hänhän olisi esimerkiksi voinut jakaa avuntarvitsijoille ja nälkää näkeville sen ylimääräisen, jota hän ei tarvinnut.

 

Vertauksen mies onnittelee itseään siitä hyvästä, jonka hän oli saanut koottua. Jeesus tuo esille tämän, sillä hän muistuttaa meitä siitä, että lopulta kaikki omaisuus on Jumalan. Kukin meistä vain käyttää omaisuutta oman elinaikamme ajan. Ja viimeistään ihmisen sielu kuuluu Jumalalle. Miten siis elää hyvää ja onnellista elämää?

 

Oikeudenmukaisuusasiat koskettavat meitä kaikkia ihmisiä. Kun luemme tämän päivän evankeliumia, pohdimme, miten Suomessa on toteutunut tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus? Tänään Osuuskauppa Maakunnan 100-vuotisjuhlassa nousee esiin se aatteellinen pohja, jolla kansalaisten palvelua Kainuussa alettiin kehittämään 100 vuotta sitten.

 

Sakari Virtasen vuonna 2007 julkaistussa historiateoksessa Maakunta Maakunnassa nousee esille se jalo aate, että kainuulaiskylillä heräsi halu ja toive yhteisvastuullisesti turvata kaikkien tarvitsemia palveluja sekä selviytymistä arkisesta elämästä. Kainuussa asuttiin harvassa, jolloin kylätkin olivat liian kaukana toisistaan, että olisi ollut kannattavaa perustaa kauppaliikkeitä. Perustetuilta osuuskaupoilta vaadittiin myös hyvin paljon, että kauppatavarat saatiin kuljetettua kylille, kun tieyhteydetkin olivat sata vuotta sitten heikkoja. Tuon ajan henkisestä ja hengellisestä ilmapiiristä antaa hyvin paljon kuvaa se, että osuuskunnan tupailloissa haluttiin aina veisata virsiä ja kuunnella Jumalan sanaa. Osuuskauppatoiminnalle haluttiin pyytää Jumalalta siunausta.

 

Osuuskauppa Maakunnan syntyvaiheissa kuvastui hankkeen maakunnallisuus. Osuuskunnan jäsenhankinnan perustyö tehtiin maakunnan maamiesseuroissa, ja sen mukaisesti jäsenkunta kattoi koko Kainuun. Vuonna 1917 elettiin Suomessa vielä yhteiskunnallisesti epävarmaa aikaa, jolloin uusien liikkeiden perustaminen koettiin riskiksi.

 

Syntyneen osuuskaupan toiminta virisi vuosien ponnistelun jälkeen kuitenkin menestyskertomukseksi. Syyksi historiankirjoihin todettiin se vahva aatteellinen pohja, jolla haluttiin kehittää oman osuuskaupan toimintaa. Siihen liittyi myös selkeä kutsumus siitä, että jokaisella oli mahdollisuus yhdessä rakentaa maakuntaamme ja tahtoa huolehtia jokaisen kansalaisen hyvinvoinnista. Tavoitteena ei ollut rikastuminen, vaan periaate kaikille tarjottavista palveluista, joiden tuottaminen vaikeissa olosuhteissa ei ollut lähtökohdiltaan helppoa.

 

Osuuskauppa Maakunnan alkuvaikeuksien, kuten tappiollisten vuosien jälkeen toiminta alkoi viritä niin, että tulos saatiin 1920-luvun loppua kohti voitolliseksi. Sitten pula- sekä sotavuosien jälkeen toiminta alkoi jälleen kehittyä kukoistukseensa. Osuuskauppa Maakunta on historiansa aikana vaikuttanut keskeisesti meidän kainuulaisten hyvinvoinnin edistäjänä. Se aatteellinen perusta, joka on omaksuttu liikkeessä, sopii hyvin myös raamatullisiin periaatteisiin. Omaisuus ja raha eivät ole tarkoitettu rikastumisen välineeksi vaan niiden tulee palvella yhteistä hyvää.

 

Vanhassa liitossa rikkautta pidettiin Jumalan siunauksen merkkinä. Psalmien kirjassa tosin moni ihmetellen Jumalan edessä kysyy, miksi Jumala sallii aineellisen hyvinvoinnin jakautuvan välillä niin epäoikeudenmukaisesti.

 

Meillekin nämä kysymykset ovat ajankohtaisia. Mitä me tämän päivän kansalaiset ajattelemme henkisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista? Vietämme parhaillaan maamme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuotta. Saamme suomalaisina olla onnellisia siitä, että meitä edeltävät sukupolvet ovat rakentaneet meidän maatamme määrätietoisesti. Ponnistelu yhteisen tulevaisuuden hyväksi on ollut kansakuntamme suuri henkinen rikkaus ja pääoma.

 

Päivän evankeliumista nousee kysymys rikkaudesta. Kuka siis on oikeastaan se, jolla on ”aarre Jumalan luona”, josta Jeesus päivän evankeliumissa puhuu. Uudessa liitossa hyvän elämän saaminen edellyttää Jumalan tahdon toteuttamista. Tämä voidaan hyvin liittää aatteelliseen ja eettiseen pohjaan, jolla yhteistä hyvää pyritään jakamaan tasapuolisesti kaikkien hyväksi. Suomalaisten kertomusta voidaan kuvata, kuten piispa Eero Huovinen presidentti Mauno Koiviston siunauspuheessa, menestystarinaksi. On ollut vahva tahto toimia yhteisen tulevaisuuden eteen. Tähän menestyskertomukseen voimme hyvin liittää myös 100 vuotta täyttäneen Osuuskauppa Maakunnan toiminnan.

 

Tänään saamme olla hyvin paljosta kiitollisia meitä edeltäville sukupolville. He ovat tehneet työtä ja tehneet mahdolliseksi maamme ja kansamme henkistä ja aineellista hyvinvointia. On haluttu jakaa yhteisestä hyvästä kaikille, eikä vain keskittyä voiton maksimointiin kaikilla mahdollisilla keinoilla. Omaisuutta on hoidettu vastuullisesti. Kun liiketoiminta on eettisesti kestävällä pohjalla, se voi tuottaa myös tulosta.

 

Jokainen meistä tarvitsee aineellisten perustarpeidensa tyydyttämistä. Sen lisäksi tarvitsemme myös henkisiä ja hengellisiä arvoja. Ihminen on rikas silloin, kun hänellä on hyvä omatunto, sisäinen rauha sekä kyky ja mahdollisuus palvella elämässään suurempaa tarkoitusta. Siihen liittyy keskeisesti kutsumus ja halu palvella ja huolehtia lähimmäisistä.

 

Jumalassa rikas ei voi kerätä maallisia aarteita vain ja ainoastaan itselle, vaan hänen on huolehdittava yhteisvastuullisesti myös toisista. Lopulta elämässä ratkaisee, olemmeko rikkaita Jumalassa, eli toimiiko omatuntomme muistuttaen oikeudenmukaisuudesta. Edelleen rikas hengellinen elämä tarkoittaa sitä, että omistamme evankeliumin, jonka Jumala meille ilman omia ansioitamme lahjoittaa. Samalla evankeliumi ohjaa meitä elämään vastuullisesti.

Jumala antakoon siunauksensa maallemme ja kansallemme sekä täällä Kainuussa tehtävälle työlle, niin että täällä olisi jokaisen hyvä elää.