Viime syksynä ilmestynyt kirkon nelivuotiskertomus on nimeltään Osallistuva luterilaisuus. Siinä viitataan kirkkomme strategiaan, jossa on nostettu keskeiseksi asiaksi meidän ihmisten keskinäiset kohtaamiset. Tämä tarkoittaa sitä, että arkielämän kohtaamiset ja ihmissuhteet ovat meille jokaiselle tärkeitä. Ne ovat myös luterilaisen reformaation perinteemme ytimessä.

 

Jumala lahjoittaa meille parhaat lahjansa, kuten rakkauden, ja meidän tehtävämme on jakaa Jumalan meille antamia lahjoja eteenpäin. Tästä käsin myös kirkon tulevaisuutta suunnitellaan ja toteutetaan. Kirkon ja meidän jokaisen kristityn tehtävänä on julistaa sanomaa Jumalan tahdon toteuttamisesta sekä osoittaa myös käytännössä lähimmäisen rakkautta.

 

Tämän päivän ihmisten kipeää todellisuutta ovat valitettavasti yksinäisyys ja syrjäytyminen. Yhä useampi suomalainen asuu yksin. Jokainen yksin asuva ei välttämättä kärsi yksinäisyydestä, mutta silti, yhä useampi kokee yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä tahansa. Erityisesti yksinäisyys korostuu silloin, kun kuka tahansa meistä on yksin vaikeuksiensa kanssa, eikä ole ketään kenen kanssa voisi jakaa taakkojaan.

 

Tutkimukset kertovat, että syrjäytymisvaarassa olevat suomalaiset ovat muuttuneet entistä kriittisimmiksi yhteiskunnan instituutioita kohtaan. Tämä kriittisyys näkyy myös asenteissa suhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoomme. Syrjäytyvä ihminen kokee katkeruutta. Erityisesti katkeruus kohdistuu valtaa pitäviin instituutioihin, kuten poliitikkoihin, valtamediaan ja kirkkoon.

 

Tämän vuoksi kirkossamme olisi erityisen tärkeää kohdata ja kuunnella niitä, jotka kokevat itsensä syrjäytyneeksi tai katkeraksi. Osallisuus toisten ihmisten kanssa on myös parantava voima. Osallisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta osallistua, tuntea olonsa tervetulleeksi sellaisena kuin on. Kirkossa on oltava mahdollisuuksia kohdata toisia tasavertaisina silloinkin, kun ajattelemme asioista eri tavalla. Aito kohtaaminen antaa paljon voimia kestää vastoinkäymisiä.

 

Jokaisella meistä on tarve henkilökohtaiselle kohtaamiselle ja huoliemme kuulemiselle omassa elämänpiirissämme. Tämä antaa myös hyvin suuren haasteen seurakunnan vapaaehtoistoiminnan kehittämiselle. Seurakunnan on luotava valmiuksia kohtaamiseen koulutuksen ja ohjauksen välityksellä. Myös yhteistoimintaa kansalaisjärjestöjen kanssa on syytä kehittää edelleen.

Yhteyden kokeminen korostuu kaikessa seurakunnan toiminnassa. Kajaanin seurakunta haluaa myös panostaa vapaaehtoistyo.fi -verkkopalvelun välityksellä meidän seurakuntalaisten keskinäiseen kohtaamiseen sekä vahvistaa yhteenkuulumisen kokemista. Viime kädessä yhteyden tunne on suuri Jumalan lahja, jonka kautta koemme elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä