Muistan, kuinka omassa lapsuudessani törmäsin aina silloin tällöin otsikon kysymykseen. Nykyisin tuota kysymystä kuulee enää harvemmin. Kokemus pyhän puuttumisesta meidän ihmisten elämästä on tullut entistä jokapäiväisemmäksi. Maallistunut yhteiskuntamme ei enää samalla tavalla arvosta pyhän kokemista, kuten aikaisimmilla sukupolvilla oli omissa elämänpiireissään tapana.

 

Kainuun Sanomissa oli 8.9. laaja kirjoitus uskonnottomien tarpeesta saada käyttöön kirkon tiloja omiin hautajaisiin. Osa seurakunnista myöntää luvan ja osa kieltää esimerkiksi kappelin antamisen uskonnottomien hautajaisten järjestämiseen. Kirjoituksessa ihmeteltiin kovasti sitä, miksi seurakunnat eivät anna tiloja kaikkien käyttöön. Tätä on syytä hieman pohtia.

 

Kirkollisista toimituksista säädetään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Kirkkotilan käyttöä säätelee se, että vihittyä kirkkoa saa käyttää ”vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin” (Kirkkojärjestys 14:2). Jos nykyihmiseltä häviää kokemus pyhyyden tunteesta, niin ei ole ihme, että kirkon säädökset aiheuttavat hämmästelyä.

 

Sakraalien, eli pyhien tilojen luovuttamista eri tarkoituksiin säätelee ainakin se, että seurakunnan tiloissa ei saa järjestää mitään sellaista, mikä on ristiriidassa kirkon arvojen ja pyhyyden kanssa. Luonnollisesti nykyaikana käsitys pyhän ja ei-pyhän rajasta saattaa myös keneltä hyvänsä kadota kokonaan, jolloin on helppoa kummastella sitä, että kirkko pitää kiinni omien tilojensa pyhittämisestä. Kirkolla on kuitenkin oikeus itse määritellä se, millaisia tilaisuuksia seurakunnan tiloissa voidaan järjestää. Tämä oikeus on niin kirkkolaissa kuin perustuslaissa myönnetty kirkolle.

”Onko enää mitään pyhää?” Se on aito kysymys. Jos kokemus Jumalan pyhyydestä katoaa, niin uskonnottomassa maailmassa saattaa vielä humanismiin perustuva elämän pyhyys jäädä vaikuttamaan. Mutta elämän pyhyyskään ei ole nykyihmisille enää itsestään selvyys. Elämän pyhyyden hävittää materialistinen maailmankuva, jossa ihminen on arvokas vain silloin, kun hän on tuottava yhteiskunnan jäsen.

 

Uskonnottomat Suomessa eivät ole mikään yhdenmukainen joukko. Uskonnottomat ovat vain käytännössä profiloituneet vapaa-ajattelijoiden kirkon vastaisena toimintana. Vähintäänkin odottaisi kaikilta nykyajan ihmisiltä jonkinlaista toisten vakaumuksen kunnioittamista. Voi olla, että vielä jälkikristillisessä maailmassa humanismi ja ihmisen arvokkuus säilyy. Mutta miten käy sitten, kun sekä pyhyys, että oppi ihmisen arvosta katoaa. Tulevaisuudessa koetaan entistä enemmän ihmisten välistä vastakkain asettelua. Jäljelle jää helposti vain vahvempien oikeus ja ihmisarvon kadottaminen. Sellainen maailma on pelottava.