Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista. Matt. 24:44

Aina syksyisin lehdistä saa lukea uutisen, kuinka talven tulo oli taas yllättänyt autoilijat. Ei ehkä ole kyse siitä, etteikö meillä olisi tiedossa, milloin liukkaat kelit voivat alkaa. Eikä aina ole kyse siitäkään, etteikö säätiedotuksia osattaisi seurata. Joka syksy ja talvi vie oman aikansa, että liukkaisiin keleihin totutaan. Tämän sunnuntain, eli valvomisen sunnuntain evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan itsestämme ja turvallisuudestamme.

Evankeliumia lukiessa voi herätä monia kysymyksiä, kuten kuinka ihmeessä Jeesus nosti opetuksessaan esille hyvin vanhoja Vanhan testamentin kertomuksia. Niin että eikö tämä Raamatun alkukertomusten esiin nostaminen nykypäivänä herätä vain ihmetystä? Mutta jos tarkemmin ajattelemme, niin kertomus Nooasta on tullut meille entisestä ajankohtaisemmaksi.

Ensinnäkin, entisinäkin aikoina oli tsunameita, hirmumyrskyjä, tulvia ja myrskyjen aiheuttamia tuhoja. Mutta silloin, kun ihmisasutusta oli paljon vähemmän, suuronnettomuuksia ei suuressa mittakaavassa päässyt tapahtumaan. Meidän aikamme yhteiskunnista on entistä enemmän sellaisia esimerkkejä, että suuremmat ihmismassat ja yhteiskunnan infrastruktuurit on rakennettu riskialueille, kuten jokien suistoalueille tai rannikoille, jossa tsunamit ja tulvat voivat pahasti yllättää. Luonnon tuho voi tulla vaikka keskellä yötä, jolloin korkeasti teknisetkään hälytysjärjestelmät eivät toimi riittävän nopeasti ja luotettavasti.

Vanhan testamentin kertomuksessa Nooa rakensi aikanaan arkkia kuivalle maalle. Nooa sai Jumalalta tehtäväksi rakentaa arkin, joka oli vertauskuva elämän pelastamisesta. Tätä ei ymmärretty. Niinpä Nooa sai kokea ivaa ja pilkkaa. Jeesuksen opetuksillekin voi nykyihminen helposti naureskella, mutta nyt kun on kysymys ihmiskunnan tulevaisuudesta, ei kenelläkään olisi varaa naureskella, vaan pohtia vakavasti edessämme olevaa tulevaisuutta.

Me olemme tänä syksynä saaneet entistä vahvempia varoituksia siitä, että ilmastonmuutos on jo pidemmällä kuin mitä tutkijat ovat tähän mennessä osanneet edes arvioida. Suuret luonnonkatastrofit eivät ole vaan mahdollisia vaan entistä todennäköisempiä. Ilmastonmuutos aiheuttaa entistä enemmän yllätyksiä jo meidän aikanamme, ja vakavimmat varoitukset koskevat jo lähivuosikymmeniä.

Pohjoisen jäämeren sulaminen on ollut jo pitkään nähtävissä kuten Grönlannin jäätikön nopeutunut sulaminen. Merenpinta nousee vääjäämättömästi. Tulvat tulevat lisääntymään. Laajoja alueita maapallolla tulee käymään asuinkelvottomaksi muuttuneissa olosuhteissa.

Tämä valvomisen sunnuntai herättää monenlaisia ajatuksia. Kun viranomaiset toteuttavat omaa tehtäväänsä ja valvovat meitä, niin he tuottavat meille turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomessa viranomaiset eivät turhaan anna varoituksia. Mielestäni suurta lähimmäisen rakkautta on pitää esillä varoituksen sanomaa ja valvoa kaikkia yhteiskunnan toimintoja.

Muistelen myös sitä, kun lapsena katselin mustavalko TV:stä luontodokumentteja. Ihailin jo niitä mustavalkoisia maisemia ja luonnon ihmeitä. Silloin,1960-luvulla opin kuuntelemaan luontodokumenttien tekijöiden vakavia varoituksia, jotka koskevat, ei vain meitä ihmisiä, vaan myös kaikkia planeettamme eläviä olentoja ja kasveja. Viidessä vuosikymmenessä on tapahtunut paljon hyviä asioita luonnonsuojelun suhteen, mutta suurimmat huolet ja pelonaiheet ovat valitettavasti vain lisääntyneet.

Minun mielestäni nykykehityksen syynä on ollut hyvin yksipuolinen materialistinen arvomaailma, joka on vienyt meitä pahasti harhaan. Tämä materialismin tuottama harhakuva onnesta meidän olisi hyvä tiedostaa. Emme voi tulla onnellisiksi, jos emme huolehdi tästä yhteisestä sinisestä ja hyvin kauniista planeetastamme.

Varoituksen sanoja voi tulla meille eri tahoilta, esimerkiksi säätiedotuksesta tai juuri tältä paikalta, eli kirkon saarnatuolista. Rakkautta ja välittämistä on se, että tiedostamme ne vaarat, jotka meitä uhkaavat ja varaudumme kaikkiin vaaroihin.

Presidentti Sauli Niinistö totesi kerran, että hänen tehtävänään on omassa virassaan toimia unilukkarina. Se oli varsin kirkollinen vertaus. Kirkossa entisaikoina heräteltiin penkkiin nukahtaneita sanan kuulijoita. Tätä samaa me tämän ajan ihmiset tarvitsemme, eli hengellistä heräämistä ja entistä suurempaa vastuuntuntoa. Heräämisen, valvomisen ja parannuksen sanoman julistaminen tehtävänä on avata silmiämme.

Lopun ajan asioista voidaan myös puhua liikaa ja ohjata ajatuksia väärille urille, jos meille ei jää mitään toivon sanomaa. Mutta toinen ääripää on, että hengellisille asioille vain naureskellaan ja niitä vähätellään. Sellainen asenne juuri on sitä hengellistä uneliaisuutta, josta Raamatussa herätellään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee, toteaa Jeesus päivän evankeliumissa.

Suomessa järjestetään tänään kirkollisvaalit. Kirkon vaalikoneessa käsiteltiin monia ajankohtaisia aiheita sekä myös tämän päivän aihetta, joka liittyy yhteiseen tulevaisuuteemme. Vaalikoneessa oli useampi kysymys koskien ilmastonmuutosta. Varmasti myös te kirkon luottamustehtäviin pyrkijät olette tiedostaneet, että yhteisen tulevaisuuden hyväksi on tehtävissä paljon. Ensimmäiseksi pitäisi vähentää kaikkea turhaa kulutusta, erityisesti turhaa energiankulutusta. Ja lopulta kaikessa on kysymys meidän jokaisen elämän ja kulutuksen valinnoista.

Ilmaston muutos voi herättää meissä kaikissa huolta ja pelkoa. On alettu puhumaan jopa ilmastoahdistuksesta. Se vie meidät kristitytkin ahtaalle paikalle ja rukoilemaan, että älä hyvä Jumala jätä meitä yksin näiden pelottavien näköalojen keskelle. Ohjaa hyvä Jumala meitä kaikissa toimissamme, niin että saisimme ymmärrystä ja viisautta toimia koko ihmiskunnan ja yhteisen maapallon elämän parhaaksi. Suo, että ahdistus muuttuisi hyviksi teoiksi. Tässä Jumala meitä jokaista auttakoon!