Tänään 14.2. olemme viettäneet ystävänpäivää. Ystävänpäivä ei ole kirkollinen juhla, mutta meitä jokaista ihmistä koskettaa kysymys ystävyydestä. Jo Raamatun alkulehdillä, eli 1 Moos. kirjassa Luojamme toteaa: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.” Siinä yhteydessä tarkoitettiin kuitenkin ensi sijassa puolisoa ja elämänkumppania, mutta tämä Raamatun toteamus yksinäisyydestä pitää myös yleisellä tasolla edelleenkin paikkaansa. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja voimme antaa toinen toisillemme paljon ystävyyssuhteittemme kautta. Meitä kaikkia koskee lähimmäistemme rakastaminen, joten ystävällisyyden osoittaminen kaikkia kohtaan on kristillisyyden näkökulmasta yksi meidän tärkeimmistä kristityn tehtävistämme.

Moni voi oman elämäntilanteensa vuoksi joutua erilleen ystävistään, vaikkapa paikkakunnalta muuton seurauksena. Aina ei ole helppoa pitää yllä ystävyyssuhteita, jos välimatkaa on paljon, eikä kasvotusten kohtaamisia kovin helposti järjesty. Yhdeksi helpotukseksi tähän on tullut sosiaalinen media, jonka kautta voi pitää yhteyksiä, vaikka fyysinen etäisyys ystäviin olisikin kasvanut suureksi.

Yksinäisyydestä voi joutua kärsimään monesta eri syystä. Muistelen, kun äitini, joka nyt on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, kertoi yksinäisyyden kokemuksistaan, kun hänen parhaat ystävänsä olivat jo kuolleet, eikä hänen vanhemmalla iällä ollut enää kovin helppoa solmia uusia ystävyyssuhteita. Sama vaikeus voi kyllä olla myös kaiken ikäisillä. Välttämättä ei ole helppoa löytää yhtään hyvää ystävää, ja vaikka ihmisiä olisi paljonkin ympärillä, suhteet eivät välttämättä kehity ystävyyssuhteiksi, jossa voitaisiin jakaa syvempiä elämäntuntoja. Mutta ystävyys voi alkaa myös yllättäen. Se voi alkaa esimerkiksi siitä, kun osoitamme toinen toisellemme ystävällisyyttä. Siinä on ainakin ystävyyden siemen kylvettynä.

Jeesuksen sanavarastoon kuului ystävyys. Johanneksen evankeliumin 15. luvussa Jeesus toteaa opetuslapsilleen: ”En minä sano teitä palvelijoikseni, vaan minä sanon teitä ystävikseni.” Tämä kohta kertoo siitä, ettei ystävyys ole vain inhimillisen elämän ulottuvuus, vaan myös Jumala lähestyy ja puhuttelee meitä ystävikseen. Tämä on aika paljon kertova kohta Jeesuksesta ja hänen tehtävästään meidän ihmisten parhaaksi. Myös virsi Ystävä sä lapsien, kertoo meille Vapahtajamme suuresta ihmisrakkaudesta lapsia kohtaan.

Myös Martti Luther puhui ja kirjoitti aikanaan hyvin kauniisti ystävyyden merkityksestä. Teoksessaan elämän ohjeet yhteiselle kansalle Luther kirjoittaa: ” Hyvä ja uskollinen ystävä on mitä kalliin aarre ja tavara elämässä, ei ainoastaan yleisen puutteen ja vaarain tähden, joissa toinen ystävä voi auttaa toistansa lohdutuksella ja avulla, vaan myös hengellisten ahdistusten vuoksi, joissa toinen voi neuvoa ja muistuttaa toistaan. Sillä on suuri lohdutus ja apu sinulle, jos sinulla on hyvä ystävä, jonka kanssa taidat uskonnosta puhella, ja jolta voit saada kuulla sen lohdutusta. Ja vähemmäksi vahingoksi arvaan kaiken ajallisen tavaran hukan kun uskollisen ystävän menettämisen.”