Kajaanin harrastajateatteri esittää kevättalven aikana näytelmää Tarinoita köyhyydestä. Kävin katsomassa tuon näytelmän, jota esitetään Generaattorilla ja etukäteen pohdin, millaisen näytelmän aiheesta voisi saada aikaan. Nähtyäni näytelmän olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Aiheesta oli osattu kehittää juonellinen kertomus, jossa niin köyhyyden ydin kuin myös kerronta nivoutuivat jäsentyneeksi kokonaisuudeksi. Suuri kiitos Kajaanin harrastajateatterille ajankohtaisesta ja hyvin toteutetusta näytelmästä!

Köyhyys aiheena osoittautuu yhteiskunnallisesti haastavaksi ja vaikeaksi ongelmaksi. Esimerkkitapaukset kertoivat näytelmässä siitä, kuinka kenen tahansa kohtalo voi nivoutua köyhyyden ympärille. Tukalaan elämäntilanteeseen voi kietoutua niin monta ongelmavyyhtiä, että niiden ratkaiseminen osoittautuu todella vaikeaksi. 

Köyhyyteen liittyy paljon teemoja, kuten syrjäytyminen, osattomuus ja köyhyyden kierteeseen jääminen, jotka luovat toivottomuuden ja avuttomuuden kokemuksia. Erilaiset riippuvuudet voivat entisestään pahentaa tilannetta, joka muutoinkin on hyvin haastava. Myös parisuhteiden rikkoutumiset aiheuttavat lisää vaikeuksia.

Kuka tahansa voi esimerkiksi sairastua tai joutua työttömäksi, minkä seurauksena toimeentulo uhkaa jäädä hyvin heikoksi ja jokapäiväisestä elämästä selviytyminen alkaa syödä myös henkisiä voimavaroja. Tarinoita köyhyydestä -näytelmä kosketti tunteita ja sai myös pohtimaan asioita, miten köyhyyden kierteestä voisi siihen jouduttuaan päästä vapautumaan ja löytää uuden elämän mahdollisuus.

Näytelmää seuratessa tuli vahva tunne siitä, että ongelma on yhteiskunnallinen ja sellaisena sitä tulee käsitellä. Yksilöt jäävät helposti yhteiskunnan suuriin rattaisiin ja menettävät helposti toimintakykynsä. Köyhyyden kanssa painivat tarvitsevat monenlaista apua, joista oma osuus lankeaa myös kirkon diakoniatyölle. Diakoniatyötä tehdään kutsumuksena siellä, missä hätä on suurin ja mihin muut yhteiskunnan tukitoiminnot eivät välttämättä ulotu.

Asiantuntija-apua tarvitaan aina silloin, kun ongelmat kasvavat vähänkin suuremmiksi. Yhteiskunnassamme tarvitaan myös sitä, että hädän monia kasvoja nostetaan yhteisen keskustelun aiheeksi. Erityisesti nuorten syrjäytymistä on Suomessa kyetty vähentämään kuten myös asunnottomuutta. Tätä työtä tarvitaan edelleen. Hyvän yhteiskunnan tuntomerkki on siellä, miten se huolehtii heikoimmin toimeentulevista jäsenistään.