Raamatun lukijalle on tuttu Jeesuksen vertaus ja opetus hänen omasta paimenen tehtävästään. Hän kuvaa itseään hyvänä paimenena, joka tekee kaikkensa meidän ihmisten turvallisuuden puolesta. Jeesus käytti useita erilaisia vertauskuvia opettaessaan itsestään ja tehtävästään. Kaikki hänen vertausopetuksensa liittyvät hänen oman aikansa elämänpiiriin. Jeesus opetti taivasten valtakunnan asioita liittyen muun muassa maanviljelykseen, karjanhoitoon ja kalastukseen.

Kun Jeesus puhuu kutsumuksestaan, hän ei vertaa itseään vaikkapa maalliseen vallankäyttäjään tai sotilaaseen. Hän ei sano, että hän on hyvä kuningas tai hyvä sotilas, joka taistelee kansansa puolesta. Kuninkuuteen Jeesus kyllä viittaa puhuessaan itsestään, mutta siinä hän toteaa: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin.”

Kaikkina aikoina ihmiset ovat sijoittaneet Jeesukseen odotuksia siitä, että hän olisi käyttänyt valtaansa pakottavasti ihmiskuntaa kohtaan. Kun Jeesus puhuu itsestään hyvänä paimenena, hänellä ei ole hallussaan aseita eikä mitään pakottamiseen liittyviä välineitä. Ainut ase, jota Jeesuksen ajan hyvä paimen pääsääntöisesti kantoi, oli paimensauva, jolla hän puolustautui mahdollisia villipetoja vastaan omankin henkensä kustannuksella.

Kun me tämän ajan ihmiset luemme pari tuhatta vuotta vanhoja Raamatun tekstejä, moni on huomauttanut, että meitä nykyajan ihmisiä eivät enää puhuttele vanhat, maatalousmaailmaan kuuluvat vertaukset. Sanotaan, että Raamattu on menettänyt ajankohtaisuutensa. Olen tästä eri mieltä. Entä jos vika ei olekaan Raamatussa, vaan meissä nykyajan ihmisissä? Väitän, että meillä on enemmän yhteisiä nimittäjiä niihin ihmisiin, jotka elivät Jeesuksen aikana, kuin erottavia tekijöitä.

Emmekö juuri me, teollisen ja jälkiteollisen ajan ihmiset, ole ajautuneet liian kauaksi juuristamme? Emmekö ole alistaneet koko luomakunnan elämään omilla ehdoillamme, vaikka meidän tulisi alistua luonnon asettamiin elämänehtoihin?

Mistä kaikesta kertookaan sellainen puhe, että puhe luonnosta ja siihen liitetyistä vertauskuvista, on aivan liian vanhanaikaista meille? Luonto tarjoaa meille elämisen mahdollisuuden, mutta me olemme tehneet tämän asian entistä vaikeammaksi, kun olemme vieraantuneet luonnosta. Kun me katsomme tämän maailman ajan ongelmia, niin toinen keskeinen ongelma luonnosta vieraantumisen lisäksi kertoo siitä, että yksinäisyys on alkanut vaivata meitä kaiken ikäisiä entistä enemmän. Emme tunne enää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta riittävästi niin omassa asuinpiirissämme saatikka sitten maailmanlaajuisesti.

Yhdysvaltalainen sosiaalityön professori René Brown Houstonin yliopistossa on tutkinut meidän ihmisten haavoittuvuutta. Brownin mukaan meidät ihmiset on luonteenomaisesti tarkoitettu etsimään yhteyttä toisiin ihmisiin. Laumaan kuuluminen on meidän lajimme välttämätön edellytys. Haavoittuvuutemme ydin on siinä, että emme tunne kuuluvamme toisten ihmisten joukkoon, Raamatun sanoin yhteiseen laumaan.

Erityisen vakavaksi tämä yhteenkuuluvaisuuden tunteen puuttumisen tekee meidän lastemme ja nuortemme aseman. Entistä selvempää on, että me aikuiset emme kykene suojelemaan lapsiamme ja nuoriamme, vaan he altistuvat koko ajan entistä enemmän maailman uhkille ja väärinkäytöksille. Yksinäisyyden tunteesta meidän lastemme ja nuortemme ei pitäisi joutua kärsimään. Heidän tulisi saada kasvaa mahdollisimman turvallisessa kasvuympäristössä.

Muistan, kun omassa lapsuudessani puhuttiin ydinsodan uhkasta. Myös omien sotiemme jäljet olivat 1960-luvulla selvästi tunnistettavissa. Elettiin kylmän sodan aikakautta. Pelkäsin lapsena kolmannen maailmansodan syttymistä. En puhunut tästä pelostani kenellekään aikuiselle. Jälkeenpäin ajateltuna tunsin, että en saanut lapsena kokea riittävästi turvallisuuden tunnetta, jota olisin tarvinnut. Uhkia ja uhkakuvia oli aivan liian paljon.

Jeesuksen opetuspuhe lammaslaumasta, jossa hyvä paimen tekee kaikkensa, että lampaat tuntisivat olonsa turvalliseksi, ei ole vanhentunutta puhetta, vaan erittäin ajankohtaista. Tänään meidän Herramme, joka on hyvä paimen, kysyy sinulta: ”Tunnetko ja kuuletko sinä minun ääneni?”