Aloittaessani teologian opintoja 40 vuotta sitten otsikon mukainen Irja Kilpeläisen oppikirja oli meillä ensimmäisiä sielunhoidon tenttikirjoja. Opin siitä, että kirkollinen viestintä ei ole vain yksisuuntaista, eli puhujan kuulijoihinsa kohdistamaa sanomaa. Papin tai saarnaajan tärkeänä tehtävänä on myös oppia ymmärtämään kuulijoitaan ja heidän kysymyksiään, jotta puhe Jumalasta olisi mielekästä kuunneltavaa.

Kirkollisen viestinnän on historian aikana koettu koskevan vain yhdensuuntaista saarnaamista, eli viestintää puhujalta kuulijalle. Taitavan saarnaajan tai kenen tahansa puhujan viestin keskeisenä kykynä on ollut kohdistaa puhe kuulijoille oikealla tavalla. Tärkeä kuulijan kokemus on se, että hänelle puhutaan juuri niistä asioista, jotka häntä askarruttavat. Toisaalta viestintä on aina puhetta koko yhteisölle. Kristillinen kirkko on yhteisö, johon kuulumalla saa vahvistusta yhteisessä uskossa.

Piispa Eero Huovinen vieraili syyskuussa Kajaanissa Joutenlammella opettamassa Kainuun papeille kirjansa ”Saarna?” sisällöstä. Huovinen tiivisti opetuksensa sanoman neljään iskusanakokonaisuuteen: ”Rakasta kuulijoitasi, saarnaa sanaa, märehdi sekä ole ytimekäs.” Rakkauden vaatimus kristinuskossa on ilmeinen. Mutta miten saarnaaja voi osoittaa rakkautta kuulijoihinsa? Vastaus sisältyy tämän kirjoituksen otsikkoon. Vain kuuntelemalla opimme ymmärtämään toistemme kipupisteitä. ”Märehtimällä” sanaa kuulija vakuuttuu siitä, että puhuja ei vain latele latteita totuuksia, vaan pureutuu pintaa syvemmälle saarnatessaan Raamatun sanomaa.

Tänä aikana puhutaan koko työuran kestävästä opiskelusta. Kirkossa tämä tarkoittaa sitä, että kullakin ajalla on omat vaikeutensa ja kriisinsä. Kirkon työntekijöiden ei ainoastaan tule kuunnella seurakuntalaisia, vaan myös opiskella ja tutkia tämän ajan ihmisten huolia ja murheita, jotta voisi saavuttaa paremman ymmärryksen ihmiselämään sisältyvistä kysymyksistä. Samalla kirkon työntekijöiden tulee myös omaksua entistä paremmin kristinuskon sanomaa, jotta sanan kuulijoille olisi tarjolla elämän evästä.

Saarnaajan tehtävänä on tukea, lohduttaa ja rohkaista kuulijoita kristityn vaelluksessa. Martti Luther vertaa kirkkoa äidin rooliin. Isossa Katekismuksessa hän toteaa: ”Iankaikkista elämää varten Pyhällä Hengellä on erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä.” Kirkossa on saarnattava sanomaa siitä, mitä ihmiset tarvitsevat elämänsä ja sielunsa pelastumiseksi. Tämän vuoksi tarvitaan myös esirukousta kaikkien pappien puolesta, että he voisivat parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa Jumalalta saamaansa kutsumustaan seurakunnan parhaaksi.