Muistan, kuinka kouluaikana muutama luokkatoverini harrasti eri yhteyksissä vanhaa sanontaa: ”Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.” Sananparsi on jäänyt elämään filosofi Friedrich Nietzscheltä. Lause oli hieman eri muodossa vuonna 1889 julkaistussa teoksessa Epäjumalten hämärä: ”Mikä ei tapa minua, se vahvistaa minua.” Sanontaa on arvioitu siten, että mikäli kuka tahansa selviää koettelemuksista, hän on selviydyttyään entistä vahvempi ihmisenä.

 

Vääränlainen vahvuuden tunne johtaa ihmistä harhaan. Hän kuvittelee aina vain selviytyvänsä ja kieltää itseltään heikkouden aiheuttamat tuntemukset. Kuka tahansa meistä voi sairastua vahvuuteen, joka lopulta ajaa ihmisen umpikujaan. Kristityn näkökulmasta paremmalta sanonnalta kuulostaa esimerkiksi Haloo Helsinki -yhtyeen laulussa sanat: ”Mikä ei tapa, se todellakin hajottaa.”

 

Terapeutti Maaret Kallio on todennut: "On valheellista luoda mielikuvaa, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta ja mielen voimalaji. Äärimmäisen kovat, pitkäkestoisesti traumatisoivat tai ihmisen kehitystasoon kuulumattomat vaikeat kokemukset eivät suinkaan aina jalosta. Se, mikä ei tapa, voi rikkoa rajusti ja johtaa pysyviin säröihin."

 

Tänä aikana moni pohtii koronaviruskriisin keskellä: ”Miten selviydyn, jos sairastun tai miten voin selviytyä taloudellisesti, kun entinen työpaikka on mennyt alta?” Kriisi vie monen elämän tiukalle, eikä kukaan voi olla täysin varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tunnettua sanontaa voi kritisoida siitä näkökulmasta, että kriisissä ratkaisevinta ei ole ihmisen oma vahvuus, vaan kyky turvautua apuun, jota on tarjolla.

 

Kristityn elämässä kriisistä selviäminen perustuu omien heikkouksien tunnistamiseen ja tuntemiseen. Oikeaa viisautta on se, että ei kuvittele itsestään ja omasta jaksamisestaan liikoja. Kun meidän perusturvallisuutemme järkkyy, meidän tulee silloin turvautua Jumalaan ja lähimmäisiin, jotka voivat meitä tukea. Tarvitsemme myös yhteisöllisyyttä, joka meitä kantaa.

 

Koronakriisin keskellä monenlaiset tunteet nousevat pintaan. Tunnelma kiristyy ja vihankin tunteet valtaavat helposti mielen. Koronaviruskriisi testaa yhteiskunnan ja kansalaisten arvoja ja asenteita. Syyttelyn ja tuomitsemisten sijaan on koottava voimia, jotta jaksetaan yhdessä katsoa kriisissä eteenpäin.