Kulunut kesä alkaa kääntyä kohti loppuaan. Kesän alussa moni ajatteli, että koronataudin jälkeen aletaan vähitellen palaamaan taas normaaliin elämään ainakin täällä Suomessa. Vielä heinäkuussa näytti siltä, että tilanne alkoi normalisoitua kaikilla aloilla. Kunnes maailmalta alkoi kuulua viestejä, että koronatauti alkoi uudelleen aktivoitua monessa eri maassa. Nyt elokuussa olemme melkein palaamassa aloitusruutuun.

Taistelu koronatautia vastaan vaatii jälleen määrätietoisia ja voimakkaita toimia, jotta taudin eteneminen saadaan pysäytettyä. Toki kaikkialla ollaan paremmin tietoisia toimista, joita tarvitaan taudin etenemisen rajoittamisessa. Päättäjät eri puolilla maailmaa ovat epätietoisuuden tilassa. Millä rajoituksilla selvitään parhaiten eteenpäin? Tautitilanne voi kääntyä jälleen vakavammaksi ja maailman talousnäkymät alkavat synkkenemään entisestään. Kukaan ei tiedä, milloin elämä palaa normaaliksi.

Varmuutta taudin kulusta tulevana syksynä ei ole kenelläkään. Meidän suomalaistenkin on totuttava siihen, että epävarmuus tulevasta jatkuu vielä pitkään. Tilanteen hoitamisessa keskeisiä toimijoita eivät ole vain hallitukset vaan jokainen meistä. Tiedämme riittävästi, miten taudille altistutaan ja missä tilanteessa tauti tarttuu herkimmin.

Tautimaraton jatkuu ja siihen juoksuun tarvitaan kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Hankalinta tilanteessa on se, että mitään pidemmän välin suunnitelmia kukaan ei voi oikein tehdä. Tai jos suunnitelmia tehdään, niin kaikki ne ovat ehdollisia. Epävarmuuden edessä on vain tultava toimeen sekä uskottava ja toivottava parasta.

Kajaanin seurakunnan toiminnassa olen siitä ollut tyytyväinen, että kaikki kesän rippikoulut on saatu järjestettyä poikkeusoloissa. Kaikkeen seurakunnan toimintaan koronarajoitteilla on silti ollut vaikutuksia. Varotoimia on pidetty yllä läpi kesän. Näitä toimia jouduttaneen edelleen jatkamaan. Varsin valitettavaa on se, ettei seurakunnankaan toiminnoissa pytytä vielä palaamaan normaalioloihin eikä tietoa ole siitä, milloin normaalit ajat koittavat.

Kristittyinä kohtaamme ja jaamme samat kärsimykset, jotka ihmiset joutuvat kaikkialla kokemaan. Kriisi aiheuttaa samoja koettelemuksia riippumatta siitä, millä puolella maapalloa olemmekaan. Meillä suomalaisilla on kuitenkin se etuasema, että meidän yhteiskuntamme on hyvin järjestäytynyt ja terveydenhuoltomme toimii hyvin korkealla tasolla. Siitä saamme olla hyvin kiitollisia.