Kunnioitetut kaatuneiden omaiset ja ystävät sekä sotiemme veteraanit! Hyvät kaatuneiden muistopäivän viettäjät!

Elämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa eli Kristuksen ylösnousemusjuhlan kautta. Kirkko kehottaa meitä muistamaan esirukouksissa kuolleita omaisia ja läheisiä. Näin siksi, että rukous on vahva rakkauden ilmaus. 

On hyvin tärkeää, että saamme viettää tätä kaatuneiden muistopäivää. Tämän ajan ihminen, kuten meistä kuka tahansa voi pitää itsestään selvänä sitä kaikkea hyvää, josta saamme olla etuoikeutetut. Kuinka toisin voisikaan meillä olla asiat, jollei suomalaiset olisi hyvin määrätietoisesti ja päättäväisesti nousseet torjumaan itäisen suurvallan asemahtia vastaan.

Suomalaisuuden aate ja itsenäisyys oli vaakalaudalla. Mikäli Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen ja samalla asettanut tänne hallinnon, jossa meillä suomalaisilla ollut vain vähän sanavaltaa. Suomen kansankirkkojenkin työtä ja toimintaa olisi rajoitettu tavalla, jossa kirkkojen työ olisi menettänyt kaiken julkisen aseman.

Esimerkkinä voi mainita Viron kansan, joka on tilastojen mukaan tällä hetkellä koko Euroopan uskontokielteisin maa. Ateistinen opetus naapurimaamme Viron koululaitoksessa saavutti tavoitteensa ja koko kansa juurrutettiin pois kristinuskosta. Tästä Viron kansa ei ole vieläkään toipunut.

Tänään muistelen myös omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Jo aika pienenä ymmärsin ja aistin, kuinka toisen maailmansodan varjot lankesivat kaikkialle. Elettiin pelon aikaa. Monessa maassa pyrittiin vuosikymmenien ajan etsimään omaa tietä itsenäisyyteen.

Ilman koko Suomen kansan uhrauksia eläisimme aivan toisenlaisissa olosuhteissa, kuin missä me nyt saamme elää. Siksi me ilmaisemme tänään syvän kiitollisuuden tunteemme erityisesti talvi- ja jatkosodassa henkensä antaneille ja heidän omaisilleen. Muistamme tänään myös kansalaissodan uhreja, kun suomalaiset hakivat suuntaa juuri itsenäistyneelle kansakunnalle.

Sotien tragediat eivät saa hävitä mielestämme. Hetkemme rukouksessa Kajaanin sankarihautausmaalla ja hautamuistomerkillä on kiitollisuuden ja rakkauden siteen vaalimista ja vahvistamista. Näin konkreettisesti osoitamme uskoamme ylösnousemukseen ja rakkauttamme lähimmäisiin.

Päätän puheeni arkkipiispa Leon rukoussanoihin. Rakkaus Kristukseen yhdistää elävät ja kuolleet. Nojaudumme evankelista Luukkaan opetukseen, että ”Hän (Kristus) ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä kaikki hänelle elävät” (Luuk. 20:38). Hänessä nukkuneet elävät kuolemansa jälkeen Kristuksessa. Jaamme näin pääsiäisen riemun yhdessä heidän kanssaan.

Olkaa iäti muistetut ja autuuteen kutsutut, te sodissa kaatuneet omaisemme ja läheisemme. Kristus nousi kuolleista!