tiistai, 9. kesäkuu 2020

Terveys huolenaiheena

Kuluneen kevään aikana on paljon kirjoitettu ja uutisoitu sairastumisista. Koronavirus on johtanut monet sairaalahoitoon ja erityisesti tehohoitoon, jossa on tarvittu hengityskoneita. Vaarallisinta sairastumiset ovat olleet yli 70-vuotiaille, mutta tiedotusvälineissä on kerrottu myös kaiken ikäisten vakavista sairastumisista.

Hyvin usein terveyteen liittyvät huolet ovat niitä suurimpia, joita meillä ihmisillä voi tulla vastaan. Maailmanlaajuisessa pandemiassa huolet ovat olleet yhteisiä kaikille maapallon asukkaille. Tiedossa on ollut myös se, että vaikea virussairaus voi heikentää meidän immuniteettiamme ja altistaa myös muille sairauksille. Varmuutta koronavirustaudin sairastamisen tuomasta immuniteetista ei myöskään ole voitu vielä vahvistaa.

Pandemia on myös nostanut esiin erityisesti hengityssairaudet. Esiin on noussut tieto, jonka mukaan hengitysilma on liikenteen vähenemisen johdosta parantunut monissa suurkaupungeissa. Pakokaasujen aiheuttamat miljoonat ennenaikaiset kuolemat maailmassa ovat hyväksytty meidän elämäntapoihimme kuuluvana asiana, joille ei ikään kuin voitaisi tehdä mitään.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Toisaalta terveys on myös koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa.

Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen on todennut, että ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä on vaikeitakin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Meistä hyvin harva selviää elämänsä läpi, ettei sairaudet tai loukkaantumiset olisi jollakin tavalla koetelleet meitä. Silloin on noussut tärkeäksi se, että meillä on mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa sairauksiimme.

Koronavirusaikana on kaikkialla tunnettu sekä myös eri tavoin ilmaistu hyvin suurta kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka hoitavat sairaita ja siten luovat meille turvallisuuden tunnetta siitä, että vaikeistakin sairauksista voidaan selviytyä, kun sairauksiin saadaan mahdollisimman hyvää hoitoa.

Lääketiede on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt hyvin voimakkaasti. Silti terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyviä haasteita on hyvin paljon. Saamme olla kiitollisia Jumalalle lääketieteen ja terveydenhuoltojärjestelmämme tuottamasta hyvinvoinnista meidän elämässämme. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää kaikkia teitä, jotka palvelette meitä meidän terveytemme hyväksi Kainuussa.

 

sunnuntai, 17. toukokuu 2020

Kaatuneitten muistopäivä

Vietämme tänään Kaatuneitten muistopäivää ja sen merkkinä Suomen liput liehuvat lipputangoissa. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että tämä kaatuneitten muistopäivä on alun perin ollut ensi sijassa kirkollinen. Kaatuneitten muistopäivän viettäminen sai alkunsa lähes päivälleen 80 vuotta sitten. Huhtikuussa 1940 järjestettiin piispainkokous, jossa ehdotettiin suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.

Suunnitelman tietoonsa saanut puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Mannerheim kansakunnan yhtenäisyyttä korostaakseen määräsi, että toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä talvisodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä.

Meidän suomalaisten kannalta sodat ovat keskeisesti määritelleet meidän kansallista olemassaoloamme. Mutta sanoisin, että meidän suomalaisten historiaa ovat määritelleet myös kaikki meidän elinolosuhteistamme johtuneet koettelemukset. Vuosisatojen aikana on täytynyt selvitä kaikista niin luonnonolojen asettamista ankarista vaatimuksista kuin suurvaltapolitiikankin aiheuttamista sodista. On myös koettu vakavia tautiaaltoja, jotka ovat surmanneet joukoittain kansalaisia.

Koronakriisi on aiheuttanut jo nyt mittaamatonta vahinkoa ja kärsimystä eri puolilla maailmaa. Ongelmana ei ole ollut ainoastaan tauti itse, vaan myös talouden rakenteiden horjuminen eri puolilla maailmaa. Myös henkiset ja mielenterveysongelmat ovat seuranneet monia. Eninten kärsimystä on aiheutunut köyhille maille, joiden talous ja terveydenhuolto on muutoinkin jo ollut heikoissa kantimissa. Meillä Suomessa yhteiskunnan rakenteet ovat keskimääräistä vahvemmat, ja meillä on enemmän resursseja selviytyä taudin aiheuttamista ongelmista.

On sanottu, että jokainen sukupolvi joutuu käymään koettelemuksia. Ne voivat vaihdella suurestikin, mutta mikään sukupolvi maailmassa ei ole päässyt helpolla. Toivottavasti ainakin tämä koronaviruksen aiheuttama ahdinko saisi meidät ponnistelemaan yhdessä paremman tulevaisuuden eteen ja löytämään yhteistä henkistä- ja arvopohjaa tulevaisuuttamme varten.

Vietämme rukoussunnuntaita, jolloin tutkimme mitä Jeesus opettaa rukouksesta. Rukous ei kuulu vain kirkkoon tai johonkin muusta elämästä erilliseen saarekkeeseen, vaan se on mitä jokapäiväisin asia, nousee elämän keskeltä, ja sitä me tarvitsemme arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa.

Tärkeää ei ole, miten paljon osaamme tai tahdomme Juma­lalle kertoa. Pelkkä oleminen ja viipyminen Pyhän Kol­miyhteisen Jumalan edessä, vaikka arkipäivän toimien kes­kellä, tuo siunauksen tavalliseen päivään. Oleellisempaa kuin rukouksen muoto, paikka, sanat on sydämen tila, eli tarve olla Herran edessä, osallisena hänen siunaukseensa. Hän on luvannut kuulla hiljaisenkin rukouksen.

tiistai, 12. toukokuu 2020

Riittääkö henkinen kriisinsietokyky?

Muistan, kuinka kouluaikana muutama luokkatoverini harrasti eri yhteyksissä vanhaa sanontaa: ”Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.” Sananparsi on jäänyt elämään filosofi Friedrich Nietzscheltä. Lause oli hieman eri muodossa vuonna 1889 julkaistussa teoksessa Epäjumalten hämärä: ”Mikä ei tapa minua, se vahvistaa minua.” Sanontaa on arvioitu siten, että mikäli kuka tahansa selviää koettelemuksista, hän on selviydyttyään entistä vahvempi ihmisenä.

 

Vääränlainen vahvuuden tunne johtaa ihmistä harhaan. Hän kuvittelee aina vain selviytyvänsä ja kieltää itseltään heikkouden aiheuttamat tuntemukset. Kuka tahansa meistä voi sairastua vahvuuteen, joka lopulta ajaa ihmisen umpikujaan. Kristityn näkökulmasta paremmalta sanonnalta kuulostaa esimerkiksi Haloo Helsinki -yhtyeen laulussa sanat: ”Mikä ei tapa, se todellakin hajottaa.”

 

Terapeutti Maaret Kallio on todennut: "On valheellista luoda mielikuvaa, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta ja mielen voimalaji. Äärimmäisen kovat, pitkäkestoisesti traumatisoivat tai ihmisen kehitystasoon kuulumattomat vaikeat kokemukset eivät suinkaan aina jalosta. Se, mikä ei tapa, voi rikkoa rajusti ja johtaa pysyviin säröihin."

 

Tänä aikana moni pohtii koronaviruskriisin keskellä: ”Miten selviydyn, jos sairastun tai miten voin selviytyä taloudellisesti, kun entinen työpaikka on mennyt alta?” Kriisi vie monen elämän tiukalle, eikä kukaan voi olla täysin varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tunnettua sanontaa voi kritisoida siitä näkökulmasta, että kriisissä ratkaisevinta ei ole ihmisen oma vahvuus, vaan kyky turvautua apuun, jota on tarjolla.

 

Kristityn elämässä kriisistä selviäminen perustuu omien heikkouksien tunnistamiseen ja tuntemiseen. Oikeaa viisautta on se, että ei kuvittele itsestään ja omasta jaksamisestaan liikoja. Kun meidän perusturvallisuutemme järkkyy, meidän tulee silloin turvautua Jumalaan ja lähimmäisiin, jotka voivat meitä tukea. Tarvitsemme myös yhteisöllisyyttä, joka meitä kantaa.

 

Koronakriisin keskellä monenlaiset tunteet nousevat pintaan. Tunnelma kiristyy ja vihankin tunteet valtaavat helposti mielen. Koronaviruskriisi testaa yhteiskunnan ja kansalaisten arvoja ja asenteita. Syyttelyn ja tuomitsemisten sijaan on koottava voimia, jotta jaksetaan yhdessä katsoa kriisissä eteenpäin.

 

torstai, 9. huhtikuu 2020

Tauti joka muutti maailman

Alkuvuodesta uutisista alkoi tulla viestejä Kiinan Hubeista puhjenneesta uudesta virustartunnasta, jota vastaan Kiinan viranomaiset alkoivat taistella. Pian tauti alkoi kuitenkin levitä Kiinan naapurimaihin ja sieltä erityisesti Etelä-Eurooppaan. Taudin puhjettua epidemiaksi maailma ei enää ollut entisensä. Se alkoi levitä ympäri kaikkiin maihin. Helposti tarttuva virustauti osoittautui jo alkuvaiheissaan vaaralliseksi, kun osa taudin saaneista alkoi sairastaa vakavasti ja osalle vakavasti sairastuneista tauti osoittautui kuolettavaksi.

Maaliskuussa selvisi koko maailmalle, että koronaviruksen aiheuttama tartunta on niin vakava, että leviämistä varten aloitettiin julistamaan poikkeusoloja ja erilaisia liikkumisen kieltoja. Monille valtioille osoittautui kohtalokkaaksi se, että varotoimia ei osattu heti alusta tehdä riittävästi. Taudin edetessä hyvin monen oli myös vaikea ymmärtää, ettei koronaviruksessa ollut kyse tavallisesta influenssasta vaan paljon vakavammasta sairaudesta.

Suomen hallitus julisti yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa maanantaina 16.3. maahan poikkeustilan pandemian ja talouteen kohdistuvien paineiden vuoksi. Päätöksiä valmiuslakien voimaan saattamisesta tehtiin vähitellen tämän jälkeen eduskunnassa. Kriisitila alkoi koskettaa myös seurakuntia, koska kaikkia kohtaamisia tuli määräysten jälkeen välttää taudin etenemisen ehkäisemiseksi.

Koronavirusepidemia koskettaa kaikkia valtioita ja ihmisiä. Epätietoisuus taudin etenemisestä on ahdistaa, koska kukaan ei tiedä, milloin tämä epidemia on ohitse. Taudin etenemisestä on vain valistuneita arvauksia. Maailma ei ole enää entisensä, kun epidemia on päättynyt. Poikkeustila eri puolilla maailmaa tulee aiheuttamaan pitkän epävarmuuden ajan myös taloudellisesti ja hallinnollisesti.

Vaikka lääketiede on edistynyt viime vuosikymmeninä, niin silti yllättävän tautiepidemian leviämiseen ei ehkä ole moniin vuosiin saatavissa sopivaa lääkitystä tai toimivaa rokotetta. Monet ovatkin kokeneet taudin leviämisen ikään kuin raamatullisena vitsauksena. Vähintään kovia koettelemuksia tauti ja taudin aiheuttamat vaikutukset ovat meille kaikille. Sairastunko itse tai sairastuuko minun läheiseni?

Koettelemukset aiheuttavat pelkoa, mutta ne myös yhdistävät meitä ihmisiä ja kansoja. Koko ihmiskunta on nyt samassa laivassa. Tässä tilanteessa lähimmäisten huomioiminen ja myötätunto ovat lisääntyneet. On tärkeää osoittaa välittämistä ja huolenpitoa toinen toistamme kohtaan. Sitä teemme parhaiten myös suojautumalla taudilta ja noudattamalla ohjeita, joita asiantuntijat ovat meille antaneet. Samalla pyydämme: "Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs."

 

maanantai, 10. helmikuu 2020

Kajaanin ison pommituksen muistotilaisuus 7.2.

Olemme koolla Kajaanin kirkossa Kajaanin ison pommituksen 80-vuotismuistotilaisuudessa. Kuulimme aluksi kanttori-urkuri Olli Kinnusen soittamana Finlandia-hymnin, joka on Sibeliuksen kansainvälisesti tunnetuimpia teoksia. Finlandia-hymni kuvaa meidän suomalaisten isänmaallisia tuntoja jo 120 vuoden ajalta. Lauloimme myös virren 584, joka tunnetaan nimellä Suomalainen rukous. Virsi nivoutuu hyvin läheisesti talvisodan aikaan. Virren alkuperäiset sanat ovat osa runoilija-kirjailija Uuno Kailaan kirjoittamaa runosarjaa Isänmaan päivä.

Suomalainen rukous oli Uuno Kailaalle erittäin läheinen. Kailas oli luonteeltaan uskonnollinen ja isänmaallinen. Kailas kuoli vain 31 vuotiaana vuonna 1933, ja hänen runonsa on jättänyt kansamme sieluun syvän jäljen. Virsi kuultiin ensimmäistä kertaa talvisodan aattona 25.11.1939 Helsingin Messuhallissa pidetyssä konsertissa. Kun talvisodan päättyminen oli tullut tietoon Moskovan rauhan voimaanastumisessa 13. maaliskuuta 1940, niin Yleisradion ohjelmassa seurasi välittömästi Suomalainen rukous kuorolauluna.

Runo ja virsi ovat puhutelleet Suomen kansaa ja runon sanoma rukouksena koettiin hyvin merkitykselliseksi niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Olemme tänään kokoontunet kunnioittamaan talvisodan Kajaanin ison pommituksen uhreja kuin myös pommituksessa selviytyneitä siviilejä ja sotilaita sekä heidän ponnistelujaan.

Anoppini Pirkko Susi asui lapsuudessaan Kajaanin vanhan palotornin vieressä Kainuunkadulla. Hän on kertonut lapsuusmuistoja talvisodan ajoilta. Vaikka hän itse oli ison pommituksen aikaa evakossa Limingalla, niin hän kuuli palokuntalaisten kokemuksia uupumisesta ja turhautumista jatkuviin pommituksiin. Heidän tehtävänsä tuntui toivottomalta. Juuri mitään ei ollut tehtävissä asuinrakennusten pelastamiseksi, kun Kajaani oli erityisesti ison pommituksen aikana yhtenä tulimerenä.

Kajaanin seurakuntalehdessä Hilja Kotimäki kertoi omia henkilökohtaisia muistojaan turvattomuudesta, jota koettiin, kun mitään kunnollisia pommisuojia ei Kajaanissa ollut turvana. Elettiin täysin vihollisen sotakoneiston armoilla. Tähän muistopäivään liittyi myös kuulemani viime sunnuntaina 90-vuotissyntymäpäivää viettäneen päivänsankarin muistot, kun hän Paltamosta käsin lapsena havaitsi Kajaanista nousevan tulimeren loimotuksen ison pommituksen tuloksena. Järkyttävät ja surulliset kokemukset yhdistävät meitä edelleen, emmekä saa niitä unohtaa.

Olemme talvisodan muistotilaisuuksien järjestelytoimikunnassa halunneet puhua talvisodan 105 kunnian päivästä. Talvisodan aika on jättänyt kansamme sieluun syvät jäljet. Sodasta on jäänyt paljon kirjallista dokumenttia sekä myös muistikokemuksia, joita meidän on syytä pysähtyä ajattelemaan.

Teatterinjohtaja Panu Raipio on tutkinut talvisodan aikaa ja kokemuksia, joita sodan aikana saatiin. Raipio kertoo käyneensä läpi arkistoja. Erityisesti häntä oli koskettanut presidentti Kyösti Kallion radiopuhe vuoden 1939 itsenäisyyspäivänä. Päämiehen sanoma oli liikuttava: "Näyttää siltä kuin tuo mahtava suurvalta haluaisi riistää meiltä tunnustamansa itsenäisyyden ja sen mukana kaiken, mikä meille on pyhää ja kallista. Mutta onneksi Suomen kansan kaikki kerrokset ymmärtävät, mistä on kysymys."

Tohtorikoulutettava, kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi, kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaa suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista toisessa maailmansodassa. Yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset olivat sota-aikana yleisiä, koska elettiin ainaisessa hermojännityksessä. Etsittiin korkeampia merkityksiä ja selityksiä tapahtumille, mikä niissä olosuhteissa oli aivan luonnollista.

Antamissaan lehtihaastatteluissa Myllyniemi on kertonut tuntojaan. Häntä on puhutellut erityisesti kertomukset, joissa on käynyt ilmi erilaiset yliluonnolliset kokemukset. Eniten kertomuksia on toisilleen rakkaiden ihmisten välisistä yhteyksistä, ikään kuin näkymättömistä langoista sotarintamien ja kotirintaman välillä. Siitä on esimerkkinä seuraava kertomus.

Pimeänä syysyönä perheen kaksi vanhempaa sisarusta heräsi, kun ikkunaan koputettiin. Isä hymyili heille ikkunan ulkopuolelta. Tytöt menivät herättämään äidin: ”Äiti, äiti, isä on tullut lomalle”. Äiti nousi katsomaan ja avasi ikkunan, mutta ketään ei näkynyt. Jälkeenpäin oli varmistunut, että juuri silloin, kun isä ilmestyi ikkunan taakse, hän oli kaatunut rintamalla. Isä oli käynyt hyvästelemässä lapsensa. 

Tulevassa väitöskirjassaan Myllyniemi pohtii muun muassa sitä, minkälaista on kokemuksellinen kulttuuriperintömme ja miten kertomukset siirtyvät tuleville sukupolville. Kokemuksiin kuuluvat sellaiset yliluonnolliset ilmiöt, joita voi monen tämän nykyajan ihmisen vaikea uskoa todeksi. Saman tyyppisiä kokemuksia on kuitenkin kertynyt niin paljon, ettei tutkijan mukaan niitä voi pitää pelkkänä sattumana.

Esimerkki sodan ajan kirjeenvaihdosta kuvaa ihmisten tuntoja. Toisiinsa rakastuneet nuori neito ja nuorukainen kertovat kuulumisiaan sekä kuvailivat tuntojaan. Jokaisessa kirjeessä oli läsnä luja tulevaisuudenusko, joka kumpusi rukouksista ja siunauksen toivotuksista. Isänmaallisuus ja hengellisyys olivat käsin kosketeltavia kirjeen vaihdossa. Niiden hyväksi toimittiin niin kotirintamalla kuin sotatoimialueillakin.

Sodan keskellä, niin kotirintamalla kuin sotarintamalla rukoiltiin paljon. Pyydettiin Jumalalta suojelusta ja varjelusta. Ymmärrettiin myös se, että sota tuotti paljon uhreja ja surun ja luopumisen tuskaan haettiin koko yhteisöstä voimia. Osattiin myös olla kiitollisia niistä kokemuksista, joissa koettiin varjelusta ja suojelusta. Tänä iltana hiljennymme muistamaan Kajaanin pommitusten uhreja ja luemme heidän nimensä.