perjantai, 1. joulukuu 2017

Olen suomalainen

Kulunut vuosi 2017 on monella tapaa ollut mieltä kohottava, kun maassamme on järjestetty lukuisia hienoja kulttuuritapahtumia Suomi100-juhlavuoden merkeissä. On hienoa olla suomalainen, kuten monissa tilaisuuksissa ja kirjoituksissa on todettu. Moni asia on meillä Suomessa kansainvälisesti verrattuna sangen hyvin.

 

Yksi tärkeimpiä asioita, joista saamme suomalaisina iloita, on suomalainen luonto. Harvassa maassa maailmalla on mahdollista toteuttaa meidän suomalaisten itsestään selvinä oikeuksina pidettyä vapaata liikkumisoikeutta luonnossa. Myös ilman ja maaperän puhtaus eivät ole itsestään selviä asioita tämän päivän maailmassa, jossa tiheästi asutuilla seuduilla kärsitään vakavista terveyteen kohdistuvista uhkista. Me tiedostamme, että luonnon suojelun eteen on jatkuvasti tehtävä työtä.

 

Olen suomalainen ja saan kokea suurta iloa siitä, että voin elää maassa, jossa on meidän omien kansalaisten käsissä kehittää ja rakentaa maata ja jossa voimme elää mahdollisimman onnellista elämää. Meidän maamme on myös suhteellisen turvallinen maa, jota suojelevat kansalaisten luotettavina pitämät instituutiot.

 

Olemme osalliset hyvinvoinnista, jota tosin viime vuosien taloudelliset vaikeudet ovat osoittaneet, ettei taloudellinen menestys ole itsestään selvää, vaan meidän kansalaisten ja kansan edustajien on osattava tehdä paljon viisaita ratkaisuja, niin että hyvinvointia riittäisi tulevaisuuteenkin. Myös yhteistyö eri valtioiden kanssa on tärkeää tämän nykyisen maailmanajan keskellä. Emme ole yksin, vaan meitä on yli 7 miljardia asukasta tällä maa-planeetalla.

 

Hyvinvointivaltioon kuuluu osallisuus ja oikeus toteuttaa henkisesti ja hengellisesti merkityksellistä elämäntapaa. Meillä on kohtuullisen rikas kulttuurielämä siihen kuuluvine juurineen. Meillä on uskonnonvapaus, jossa voimme olla jäseninä joko kansamme historiallisissa kirkoissa tai liittyä uudempiin hengellisiin liikkeisiin. Kirkkokuntien välinen yhteistyö on tärkeää tänäkin aikana.

 

Profeetta kehottaa meitä Jeremian kirjassa ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne (Jer. 29:7). Ajallinen ja maallinen menestys eivät ole vääriä tai toisilleen vastakkaisia asioita hengellisiin asioihin nähden, kuten joskus saatetaan ymmärtää. Kristittyinä voimme tavoitella hyvää elämää ja hyvinvointia sekä edistää sitä lähimmäistemmekin kohdalla. Juhlistakaamme Suomi100-itseäisyyspäivää sille kuuluvin arvokkain tavoin.

maanantai, 6. marraskuu 2017

Uskonpuhdistuksen 500-vuotismuistopäivä

Martti Luther julkaisi 95 teesiään 31.10.1517, eli viime tiistaina teesien julkaisemisesta tuli kuluneeksi 500 vuotta. Teesit oli suunnattu lähinnä Roomalaiskatolisen kirkon anekauppaa vastaan, joka Lutherin mielestä vääristi kirkon oppia evankeliumista.

Harvoin saamme olla missään 500-vuotisjuhlassa. Viime tiistaina hiippakunta järjesti Kuopion tuomiokirkossa juhlatilaisuuden, jossa oli monenlaista ohjelmaa. Juhlassa kävi hyvin ilmi, että meidän piispamme, eli piispa Jari Jolkkonen on Luther-asiantuntija.  TV:ssä esitettiin Jari-piispan Saksassa Martti Lutherista tekemä dokumentti, Martti ja minä, Reformaation tarina. Tuo dokumentti on nähtävänä Yle Areenassa, jos se on jäänyt katsomatta. Siinä Jari-piispa käy läpi Lutherin elämänvaiheita ja sitä, miten hänestä tuli reformaattori.

Tuossa dokumentissa kävi ilmi myös se, naulasiko tai kiinnittikö Martti Luther 95 teesiään Wittenbergin kirkon seinään. Tämähän on ollut nykypäivään saakka hieman epäselvä asia. Ohjelmassa kerrottiin, että kirkon ovessa oli ilmoitustaulu, joten ei ollut mitenkään ihmeellistä se, että Luther julkaisi teesinsä ilmoitustaululle. Lisäksi teesien julkaisusta on löydetty myös Lutherin ajalta kirjallinen dokumentti, josta on käynyt ilmi, että Wittenbergin linnan kirkon oveen Luther todellakin kiinnitti teesinsä.

Teeseissä Luther hyvin määrätietoisesti kohdisti väitteensä kirkon ja evankeliumin opin vastaisiin käsityksiin. Oli aika ihmeellistä, miten nuori raamatunselitysopin professori ja munkki uskalsi uhmata ylintä kirkon auktoriteettia. Teesejä lukiessa todella syntyy tunne Lutherin pelottomuudesta.

Olen kuluneen vuoden aikana pohtinut sitä, mikä teki Lutherista niin pelottoman. Ainakin yksi ratkaiseva tekijä saattoi olla siinä, että Luther joutui toverinsa kanssa rajuun ukon ilmaan ja salama löi kuoliaaksi hänen ystävänsä. Kun käydään kuoleman partaalla, silloin ajalliset huolet tuntuvat sen rinnalla vähäpätöisiltä.

Toinen tekijä, joka vaikutti Lutheriin, oli siinä, että hän oli niin syvällisesti käynyt läpi oman henkilökohtaisen ahdistuksen siitä, miten hän voisi löytää armollisen Jumalan. Kun hän oli löytänyt itselleen rauhan, niin hän aloitti systemaattisen Raamatun tutkimisen, jossa hän vakuuttui siitä, että kirkossa oli ajauduttu sanoman ytimestä syrjään.

Reformaation merkkivuotena on muistettu Lutherin teesien jälkeen käynnistynyttä reformaatiota ja reformaation merkitystä Suomessa ja maailmalla. Wittenbergistä, joka on reilu 100 km Berliinistä lounaaseen, on tullut eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Merkittävää on ollut wittenbergiläisten mielestä se, että matkailijoita on tullut kaikkialta maailmasta, erityisen paljon Etelä-Koreasta ja Brasiliasta, mikä on hämmästyttänyt saksalaista isäntäväkeä.

Samalla on suuntauduttu tähän päivään ja tulevaan. Menneisyyteen jäämällä unohdettaisiin reformaatio – ytimestä nouseva uudistuminen, joka on ollut kirkossa jatkuvaa jo ennen Lutheria. 

Merkkivuotta on vietetty nimen Armoa 2017! alla. Nimi viittaa armoon käsitteenä, mutta se on myös pyyntö ja rukous. Tuo otsikko on ollut graafisessa asussa, jossa kirjaimet ja numerot ovat muodostaneet ikään kuin omenapuun. Sillä on viitattu Lutherin suuhun sovitettu ajatus: Jos maailmanloppu tulisi huomenna, istuttaisin omenapuun. Ajatuksena on ollut se, että katseemme ei kohdistu vain menneisyyteen vaan ennen kaikkea suuntaamme katseemme tulevaisuuteen.

Merkkivuosi on ollut mahdollisuus lähteä yhdessä kyselemään, mitä on hyvä ja armollinen elämä tänään ja tulevaisuudessa. Mistä löydämme armon? Ttämä aihe tulee käsiteltyä Luther-aiheisessa kirkkomonologissa Kajaanin kirkossa, jossa seurataan Martti Lutherin persoonaa ja elämäntyötä Martin puolison, Katarina von Boran näkökulmasta. Esitystä voi mennä katsomaan maanantaina 6.11. klo 18 sekä lisäksi tiistaina 7.11. klo 12 ja klo 18. Viimeiset näytökset ovat  sunnuntaina 12.11. klo 14 Kajaanin kirkossa ja vielä Vuolijoen kirkossa sunnuntaina 19.11. klo 18.

maanantai, 6. marraskuu 2017

Kiitollisuus reformaatiosta

Martti Luther julkaisi kuuluisat teesinsä 31.10.1517, minkä johdosta kirkossamme on vuosittain vietetty uskonpuhdistuksen muistopäivää loka-marraskuun vaihteen pyhänä. Tälle 500-vuotismerkkivuodelle on laadittu yhteinen teema kysymyksellä: ”Mitä on hyvä elämä tänään ja tulevaisuudessa?” Samalla kun muistellaan kirkon historiaa ja työtä, ajatukset suunnataan tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Kajaanin seurakunta on yhdessä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa työstänyt Luther-aiheisen musiikillisen kirkkomonologin, jossa uskonpuhdistuksen vaiheita katsellaan Martti Lutherin vaimon, Katarina von Boran näkökulmasta. On arvokasta, että historian miesmerkkihenkilöiden toimintaa voidaan nykyaikaisesti katsoa Lutherin puolison näkökulmasta. Naisnäkökulma on korostetun tärkeä juuri meidän ajallemme, koska naiset ovat joutuneet olemaan aika paljon sivurooleissa historiaan tallennetuissa tapahtumissa, vaikka oikeasti naisilla on ollut hyvin keskeinen rooli puolisoidensa kumppaneina. Esitys on nimeltään Hyvä elämä.

Yle TV1 esitti sunnuntaina 24.10. dokumentin Martti ja minä, reformaation tarina, jossa Kuopion hiippakunnan piispa, Jari Jolkkonen tarkasteli omien väitöskirja-opintojensa näkökulmasta Martti Lutherin elämänvaiheita. Ohjelmassa kysyttiin, miten ujosta oikeustieteen opiskelijasta kasvoi katolisen kirkon uhmakas kriitikko ja uuden Euroopan arkkitehti? Jari Jolkkonen valottaa suurelta osin tuntemattomaksi jäänyttä Martti Lutherin tarinaa kyseisessä dokumentissa. Lähetys on katseltavissa sekä Yle Areenassa että YouTubessa.

Martti Lutherin toive olisi, että kukaan ei kutsuisi itseään luterilaiseksi vaan kristityksi. Luther ei halunnut perustaa nimeään kantavaa kirkkoa. Näin kuitenkin tapahtui, koska moni ymmärsi, kuinka Raamatun keskeiset periaatteet saattoivat hämärtyä historian kuluessa. Luther osui myös historiallisesti sellaiseen vaiheeseen, jolloin hänen ajatuksensa saivat hyvin runsaasti vastakaikua.

Myös Suomessa Martti Lutherin vaikutus koko yhteiskuntaan on ollut ilmeinen. Piispa Jolkkonen toteaa, kuinka luterilaisuus vaikuttaa käsitykseemme omantunnon vapaudesta, kirkon ja valtion erosta ja toisaalta yhteistoiminnasta. Koulutuksen arvostaminen tulee myös reformaatiosta, kuten myös yhteinen vastuu köyhistä. Monia lankoja tulee suoraan reformaatiosta Suomen satavuotisen itsenäisyyden historian tarinaan. Jolkkonen haluaa myös muistuttaa, että Luther vaati perustamaan kouluja sekä pojille että tytöille, mikä oli perustana yhteiskuntamme tulevalle kehitykselle.

Tänä vuonna olemme kiitollisia sekä kirkkomme että suomalaisen yhteiskunnan historiasta. Molemmat ovat muovanneet meidän suomalaisten elämää vuosisatojen ajan. Emme kuitenkaan elä täydellisen kirkon tai yhteiskunnan jäseninä, vaan sekä meidän että tuleville sukupolville riittää paljon tehtävää ja haastetta niin kirkossa kuin isänmaamme palveluksessa. Kysymme yhdessä, mitä on hyvä elämä tänään ja tulevaisuudessa?

 

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Felix Onnellinen

Olimme koolla Kuopion hiippakunnan järjestämässä kirkkoherrojen ja talousjohdon neuvottelupäivillä Suomussalmella. Ohjelmassa oli viimeisenä piispan messu Ämmänsaaren kirkossa. Istahdin kirkon penkkiin ja mieleeni alkoi virrata eräs täsmällinen muisto omasta varhaisnuoruudestani ollessani noin 12-vuoden ikäinen. Muistan, kun veljeni Aarno oli lukenut Mika Waltarin teoksen Felix Onnellinen. Muistan myös tarkasti, kun veljeni keskusteli kirjan luettuaan teoksen sisällöstä äitimme kanssa siitä, miten Felix vapautui ahdistuksen alta evankeliumin vapauteen. Veljeni sai Waltarin kirjasta hyvin syvällisen ja omakohtaisen kokemuksen. Felix oli esimerkki kristitystä, jolle kristillisyys oli hyvin velvollisuudentuntoista ja pakonomaista ennen hänen vapautumistaan.

 

Jari-piispa aloitti liturgian ja kirkko oli täynnä. Risto Kormilainen aloitti saarnansa ja melko pian hän siirtyi saarnassaan puhumaan teoksesta - Mika Waltarin Felix Onnellinen! Tajusin, että nyt itselleni tapahtui jotakin hyvin merkittävää. Saarnan jälkeen menin kertomaan sakastiin Ristolle, että omista muistoistani nousi vahvasti juuri sama teos, josta hän saarnasi. Saarnan ydin koski ihmisen sisäistä vapautumista. Hieman hämmentynyt Ristokin taisi olla.


Olen viime kesästä käynyt sisäistä vuoropuhelua itseni ja Skepsis ry:n Facebook-ryhmän skeptikkojan, agnostikkojen, ateistien ja vapaa-ajattelijoiden kanssa. Riston saarna- kokemuksesta totesin, että kaikki skeptikot, agnostikot ja vapaa-ajattelijat olisivat palstalla kilvan todistelleet, että kokemani assosiaatio -tilanne oli puhdasta sattumaa. Sanoin mielessäni tälle ajattelemalleni joukolle, että voin hyväksyä sen, että kokemus saattoi olla puhdasta sattumaa. Samalla esitin heille kysymyksen, kuinka todennäköistä olisi, että kaksi pappia ajattelee samalla hetkellä samaa historiallista kirjallista teosta. Todennäköisyyskerroin olisi matemaattisesti ainakin erittäin pieni, kun kyseinen kirja tai kirjailija ei ollut päivien aikana mitenkään ollut esillä.

 

Seuraava väite kuului, että olimme olleet samassa kokouksessa, jossa liikuttiin aihepiiriltään määrätyissä henkisissä prosesseissa, joista aiheutui yhdenaikainen kirjan sisällön pohdinta. Sekin olisi mahdollinen tieteellinen selitys. Samalla kuitenkin esittäisin ajatuksen, että en vain ajatellut teosta, vaan sisimmästäni nousi perhepiirissäni hyvin merkittävä henkinen kokemus. Myös Risto saarnassaan pohti Waltarin teoksen sanomaa. Suurin ero itseni ja agnostikkojen ajattelussa jäisi siihen, että itselleni satunnaisissakin kokemuksissa näen suuremman johdatuksen, johon ymmärrykseni ja omat selitykseni eivät riitä. Elämällä on syvempi tarkoitus.

 

Elämä on enemmän kuin vain sattumien summmaa. Ei ole sellaista tapahtumaa tai henkilökohtaista kokemusta, joka vakuuttaisi jyrkimmän skeptikkopiirin mistään korkeamman voiman olemassaolosta, jos edes sellaisen mahdollisuutta ei haluta myöntää. Tässä tiemme eroavat toisistamme. Samalla koen myös, että jyrkemmän linjan agnostikoilla ja heidän hengenheimolaisiltaan jää hyvin suuri ja keskeinen kokemusmaailma kokematta, jos johdonmukaisesti haluaa kieltää kaiken ihmisymmärrystä suuremman viisauden olemassaolon maailmassanne. Kristittynä olen myös todella nöyrän kiitollinen, että Pyhä Henki puhuu minulle, ja minun ei tarvitse todistella vakaumustani kenellekään. Pahalta vain tuntuu se, miten kyynisiä ja kylmiä on suurin osa niin sanotun tieteellistä maailmankuvaa edustavat, jotka mielipiteitä esittävät. En ikinä haluaisi muuttua ketään lähimmäistäni kohtaan ylimieliseksi tai ivalliseksi. Sisäinen vapaus on suuri lahja!

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Vapaus - suurenmoinen asia

Vapaus on keskeinen sana ja asia, kun olemme viettäneet Suomi 100-juhlavuotta. Tunnemme vapauden merkityksen, koska historian ja yhteisessä muistissamme on, mitä oli elää suurvallan käskyn alamaisina. Kansakunnan tie oman kulttuurin, hallinnon ja talouselämän luomiseksi oli vaivalloista ja vaati suuria ponnisteluja ja uhrauksia.

Kaikissa sotaveteraanien juhlatilaisuuksissa annetaan erityinen kunnia sille, että saamme elää vapaassa ja itsenäisessä valtakunnassa. Ne taistelut, joita käytiin runsaat 70 vuotta sitten, käytiin nimenomaan maamme vapauden tähden. Ja vielä niinkin, että yksi pyrkimys oli myös säilyttää vapaus harjoittaa kristillistä uskoa, koska vastustajana oli ateistinen valta, jonka orjuudessa uskon harjoittaminen olisi ollut hyvin vaikeaa.


Elämä vapaassa merkitsee sitä, että meillä kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia. Meillä on uskonnon vapaus ja oikeus valita omat päättäjät. Vapauden reunaehtona on aina vastuu. Saamme valita oman tiemme ja elää niin kuin tahdomme, kun toimimme vastuullisesti ja omantuntomme mukaan. Martti Lutherin keskeisimpiä kirjallisia teoksia oli Kristityn vapaudesta. Luther kävi suuren periaatteellisen taistelun siitä, ettei edes kirkko saanut sitoa omiatuntoja, vaan jokaisen kristityn tuli itse löytää oma tiensä vapauteen. Uskossa ollessaan kristitty ei näet ollut kenenkään orja, vaan hän oli täysin vapaa.

Ihminen, joka on Jumalalta saanut kaikki syntinsä ja täydellisesti anteeksi, on tullut Jumalan vapauttamaksi omassatunnossaan. Syyllisyys on pyyhitty pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta Jumala on antanut kaiken anteeksi. Jeesus on ottanut syntimme omaksi syykseen ja kärsinyt siitä rangaistuksen. Jumalaan uskova kristitty ei elä syyllisyyden alla. Hänet on otettu armoliittoon. Hän on sisäisesti vapaa.

Kysynkin sinulta, hyvä lukijani: Oletko sinä vapaa? Oletko saanut jättää syntisi jo pois harteiltasi? Tiedä, että Jeesus Kristus tuli tähän maailmaan, jotta sinullakin olisi tämä vapaus. Todellinen vapaus on vielä sanomattomasti suurempi kuin mikään inhimillinen vapaudeksi kutsuttu tila. Saat elää sisäisesti vapaana ihmisenä vailla niitä taakkoja, joita toiset tai itse asetat itsellesi kannettavaksi. Sinut on tarkoitettu elämään kristittynä ja iloitsemaan vapaudestasi täydestä sydämestäsi!