maanantai, 17. joulukuu 2018

Tule joulu, juhla perinteiden

Kristikunta valmistautuu viettämään suurta juhlaa, joka on kirkkovuoden yksi huipentuma. Me suomalaiset olemme tottuneet viettämään joulua vuosisataisten perinteiden johdattamina. Nykyaikana monet asiat ovat muuttuneet, mutta paljon pysyvää ja muuttumatonta liittyy meidän joulunviettoomme. Ulkonaisista asioista ainakin jouluvalot ja joulukoristeet näkyvät meidän kaikkien ympärillä ja luovat mukavasti tunnelmaa.

 

Joulunvieton ytimeen kuuluu hyvän tahdon ilmaiseminen. Haluamme muistaa läheisiämme joululahjoilla. Hyvä tahto tulee näkyviin jouluevankeliumista: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Rauhan sanomaa tulee meidän kuunnella ja elää todeksi. Rauhaa ja hyvää tahtoa toivomme ja rukoilemme niin itsellemme kuin koko maailmalle.

 

Presidentti Sauli Niinistöltä kysyttiin itsenäisyyspäivän haastattelussa, mitä hän ajattelee maailman tilanteesta, kun moni asia on muutoksessa ja maailmaa vaivaa entistä enemmän kasvava epävarmuus. Hän totesi, että on ainakin hyvä, jos yritämme ymmärtää toisiamme. Niinistö toivoi myös kansojen johtajille keskinäistä hyvää tahtoa ja ymmärrystä. Muutoksen keskellä toivotaan jonkinlaista vakautta ja jatkuvuutta. Ei ole hyvä, jos kaikki asiat halutaan muuttaa samalla kertaa.

 

Perinteet ovat meidän ihmisten elämän kannalta koossa pitävä voima. Ilman mitään perinteitä ajelehtisimme jokainen vain ajan virrassa ilman suuntaa tai päämäärää. Perinteet luovat elämään rytmiä ja järjestystä. Määrätyt asiat toistuvat meillä vuosittain ja perinteitä kunnioittaen löydämme elämäämme myös sisältöä. Perinteet eivät kuitenkaan saa orjuuttaa meitä, vaan perinteitäkin voi jokainen muokata itselle sopivaksi.

 

Nykyaikana on käynyt entistä ilmeisemmäksi, että monet vanhat perinteet ovat menettämässä merkitystään ja ovat jopa katoamassa. Kaikki eivät löydä itselle joulun perinteisistä arvoista ja sanomasta riittävästi sisältöä. Jokainen uusi sukupolvi joutuu itse pohtimaan, millaisia perinteitä haluaa noudattaa ja seurata.

 

Joululaulussa todetaan: ”Juhla vanhain perinteiden, saapuu talven hämärään. Hyvän tahdon odotuksen, nostaa mieleen lämpimään:” Vaikka ulkonaisesti olosuhteet muuttuisivatkin entistä epävarmemmiksi, saamme silti etsiä ja rukoilla elämäämme sisältöä ja tarkoitusta. Saamme toivottaa niin itsellemme kuin läheisillemmekin armorikasta joulun juhla­pyhien aikaa!

 

keskiviikko, 28. marraskuu 2018

Uusien kirkollisvaltuutettujen haasteet

Suomen ev.-lut. kirkossa käytiin marraskuun 18. päivänä kirkollisvaalit, jossa valittiin uudet luottamushenkilöt kaikkiin seurakuntiin. Kajaanin konet kokeneet kirkkovaltuuston jäsenet säilyttivät asemansa, mutta myös paljon uusia nousi kirkkovaltuustoon. Uusilla kirkkovaltuustoilla Suomessa on edessään paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Yksi keskeisimmistä haasteista on ilmaistu kirkon kolmannessa tulevaisuusselonteossa Kirkon kasvatus vuonna 2030.
 

Kirkon tänä vuonna julkaistu tulevaisuusselonteko tarkastelee kristillisen uskon välittymistä uusille sukupolville huomioiden kirkon ja yhteiskunnan sirpaloitumisen sekä kirkon roolin yhteiskunnallisena keskustelijana. Yksi keskeinen havainto kirkon nykytilanteesta on se, että tulevaisuudessa uskontoa ei enää saada perintönä omalta suvulta, vaan jokainen luo oman uskonnollisen identiteetin oman etsintänsä kautta.

Kirkon kasvatuksen arjessa syntyy jatkuvasti uusia, luovia ratkaisuja kirkon tehtävän toteuttamisessa. Kristillisen uskon välittyminen uusille sukupolville ei ole vain kasvatuksen kysymys, vaan tehtävä koskettaa kirkkoa kokonaisuudessaan. Seurakuntien täytyy jatkuvasti kehittää uusia tapoja kohdata perheitä niin, että seurakunta pystyy vastaamaan olemassa oleviin perheiden tarpeisiin.

Erityisesti länsimaissa uskonnollisuuden luonne on ollut muutoksessa. Puhutaan niin sanotusti uskonnollisuuden megatrendeistä. Nuoremman ikäpolven heikentynyt sitoutuminen uskonnollisiin instituutioihin yhä enemmän perinteisten kirkkokuntien haasteena. Erityisesti protestanttisen kristillisyyden asema on heikentynyt Euroopassa. Näihin haasteisiin ei ole löydetty mitään määrättyä vastausta, vaan vastausta joudutaan etsimään eri puolella paikallisiin tilanteisiin perehtymällä.

Myös seurakuntien viestinnälle tulevaisuusselonteko on havainnut uusia ja suuria haasteita. Kirkon käyttämä kieli on monelle liian dogmaattista, mikä ei avaudu kovin helposti nuoremmille sukupolville. Mutta kirkon viestinnällä on edelleen myös mahdollisuuksia. Kristinuskon sanomaa on välitettävä niin, että hengellisyys koetaan luonnollisena osana eri sukupolvien elämää.

Kajaanin seurakunta sai vaaleissa paljon uusia luottamushenkilöitä. Myös alle 30-vuotiaiden päättäjien osuus seurakunnassa lisääntyi. Nuorten aikuisten ja nuorten perheiden myönteinen kokemus omasta seurakunnasta kantaa niin vanhempia kuin lapsiakin. Tulevaisuusselonteossa todetaan, että ensisijaisen tärkeää on nähdä perheet kirkon voimavaroina sekä luoda rakenteita, joissa perheet itse pääsevät vaikuttamaan siihen, millaista toimintaa ja tukea heille on tarjolla.

Kajaanin seurakunnan uusien valtuutettujen tehtävänä on toteuttaa seurakunnan laatimia strategioita. Uusi ja pian päätettäväksi tuleva kiinteistöstrategia on merkittävä seurakunnan talouden tasapainon näkökulmasta. Kiinteistöjen ylläpitäminen vie huomattavan osan seurakunnan resursseista, minkä vuoksi kiinteistöjen vähentäminen on jatkossakin tarkoituksenmukaista. Ensi vuoden alussa suunniteltavaksi toteutettava viestintätutkimus kertoo myös seurakuntalaisten odotuksista seurakunnan toimintaa kohtaan. Seurakunnan on kyettävä entistä paremmin vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin.

 

maanantai, 19. marraskuu 2018

Valvomisen sunnuntai

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista. Matt. 24:44

Aina syksyisin lehdistä saa lukea uutisen, kuinka talven tulo oli taas yllättänyt autoilijat. Ei ehkä ole kyse siitä, etteikö meillä olisi tiedossa, milloin liukkaat kelit voivat alkaa. Eikä aina ole kyse siitäkään, etteikö säätiedotuksia osattaisi seurata. Joka syksy ja talvi vie oman aikansa, että liukkaisiin keleihin totutaan. Tämän sunnuntain, eli valvomisen sunnuntain evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan itsestämme ja turvallisuudestamme.

Evankeliumia lukiessa voi herätä monia kysymyksiä, kuten kuinka ihmeessä Jeesus nosti opetuksessaan esille hyvin vanhoja Vanhan testamentin kertomuksia. Niin että eikö tämä Raamatun alkukertomusten esiin nostaminen nykypäivänä herätä vain ihmetystä? Mutta jos tarkemmin ajattelemme, niin kertomus Nooasta on tullut meille entisestä ajankohtaisemmaksi.

Ensinnäkin, entisinäkin aikoina oli tsunameita, hirmumyrskyjä, tulvia ja myrskyjen aiheuttamia tuhoja. Mutta silloin, kun ihmisasutusta oli paljon vähemmän, suuronnettomuuksia ei suuressa mittakaavassa päässyt tapahtumaan. Meidän aikamme yhteiskunnista on entistä enemmän sellaisia esimerkkejä, että suuremmat ihmismassat ja yhteiskunnan infrastruktuurit on rakennettu riskialueille, kuten jokien suistoalueille tai rannikoille, jossa tsunamit ja tulvat voivat pahasti yllättää. Luonnon tuho voi tulla vaikka keskellä yötä, jolloin korkeasti teknisetkään hälytysjärjestelmät eivät toimi riittävän nopeasti ja luotettavasti.

Vanhan testamentin kertomuksessa Nooa rakensi aikanaan arkkia kuivalle maalle. Nooa sai Jumalalta tehtäväksi rakentaa arkin, joka oli vertauskuva elämän pelastamisesta. Tätä ei ymmärretty. Niinpä Nooa sai kokea ivaa ja pilkkaa. Jeesuksen opetuksillekin voi nykyihminen helposti naureskella, mutta nyt kun on kysymys ihmiskunnan tulevaisuudesta, ei kenelläkään olisi varaa naureskella, vaan pohtia vakavasti edessämme olevaa tulevaisuutta.

Me olemme tänä syksynä saaneet entistä vahvempia varoituksia siitä, että ilmastonmuutos on jo pidemmällä kuin mitä tutkijat ovat tähän mennessä osanneet edes arvioida. Suuret luonnonkatastrofit eivät ole vaan mahdollisia vaan entistä todennäköisempiä. Ilmastonmuutos aiheuttaa entistä enemmän yllätyksiä jo meidän aikanamme, ja vakavimmat varoitukset koskevat jo lähivuosikymmeniä.

Pohjoisen jäämeren sulaminen on ollut jo pitkään nähtävissä kuten Grönlannin jäätikön nopeutunut sulaminen. Merenpinta nousee vääjäämättömästi. Tulvat tulevat lisääntymään. Laajoja alueita maapallolla tulee käymään asuinkelvottomaksi muuttuneissa olosuhteissa.

Tämä valvomisen sunnuntai herättää monenlaisia ajatuksia. Kun viranomaiset toteuttavat omaa tehtäväänsä ja valvovat meitä, niin he tuottavat meille turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomessa viranomaiset eivät turhaan anna varoituksia. Mielestäni suurta lähimmäisen rakkautta on pitää esillä varoituksen sanomaa ja valvoa kaikkia yhteiskunnan toimintoja.

Muistelen myös sitä, kun lapsena katselin mustavalko TV:stä luontodokumentteja. Ihailin jo niitä mustavalkoisia maisemia ja luonnon ihmeitä. Silloin,1960-luvulla opin kuuntelemaan luontodokumenttien tekijöiden vakavia varoituksia, jotka koskevat, ei vain meitä ihmisiä, vaan myös kaikkia planeettamme eläviä olentoja ja kasveja. Viidessä vuosikymmenessä on tapahtunut paljon hyviä asioita luonnonsuojelun suhteen, mutta suurimmat huolet ja pelonaiheet ovat valitettavasti vain lisääntyneet.

Minun mielestäni nykykehityksen syynä on ollut hyvin yksipuolinen materialistinen arvomaailma, joka on vienyt meitä pahasti harhaan. Tämä materialismin tuottama harhakuva onnesta meidän olisi hyvä tiedostaa. Emme voi tulla onnellisiksi, jos emme huolehdi tästä yhteisestä sinisestä ja hyvin kauniista planeetastamme.

Varoituksen sanoja voi tulla meille eri tahoilta, esimerkiksi säätiedotuksesta tai juuri tältä paikalta, eli kirkon saarnatuolista. Rakkautta ja välittämistä on se, että tiedostamme ne vaarat, jotka meitä uhkaavat ja varaudumme kaikkiin vaaroihin.

Presidentti Sauli Niinistö totesi kerran, että hänen tehtävänään on omassa virassaan toimia unilukkarina. Se oli varsin kirkollinen vertaus. Kirkossa entisaikoina heräteltiin penkkiin nukahtaneita sanan kuulijoita. Tätä samaa me tämän ajan ihmiset tarvitsemme, eli hengellistä heräämistä ja entistä suurempaa vastuuntuntoa. Heräämisen, valvomisen ja parannuksen sanoman julistaminen tehtävänä on avata silmiämme.

Lopun ajan asioista voidaan myös puhua liikaa ja ohjata ajatuksia väärille urille, jos meille ei jää mitään toivon sanomaa. Mutta toinen ääripää on, että hengellisille asioille vain naureskellaan ja niitä vähätellään. Sellainen asenne juuri on sitä hengellistä uneliaisuutta, josta Raamatussa herätellään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee, toteaa Jeesus päivän evankeliumissa.

Suomessa järjestetään tänään kirkollisvaalit. Kirkon vaalikoneessa käsiteltiin monia ajankohtaisia aiheita sekä myös tämän päivän aihetta, joka liittyy yhteiseen tulevaisuuteemme. Vaalikoneessa oli useampi kysymys koskien ilmastonmuutosta. Varmasti myös te kirkon luottamustehtäviin pyrkijät olette tiedostaneet, että yhteisen tulevaisuuden hyväksi on tehtävissä paljon. Ensimmäiseksi pitäisi vähentää kaikkea turhaa kulutusta, erityisesti turhaa energiankulutusta. Ja lopulta kaikessa on kysymys meidän jokaisen elämän ja kulutuksen valinnoista.

Ilmaston muutos voi herättää meissä kaikissa huolta ja pelkoa. On alettu puhumaan jopa ilmastoahdistuksesta. Se vie meidät kristitytkin ahtaalle paikalle ja rukoilemaan, että älä hyvä Jumala jätä meitä yksin näiden pelottavien näköalojen keskelle. Ohjaa hyvä Jumala meitä kaikissa toimissamme, niin että saisimme ymmärrystä ja viisautta toimia koko ihmiskunnan ja yhteisen maapallon elämän parhaaksi. Suo, että ahdistus muuttuisi hyviksi teoiksi. Tässä Jumala meitä jokaista auttakoon!

torstai, 8. marraskuu 2018

Seurakuntavaalien haaste

Kainuun Sanomat nosti jokin aika sitten esiin uutisen, jonka mukaan Kajaanin ev.-lut. seurakunnalla on hyvin laaja-alaista kerhotoimintaa varhaisnuorille ja suuremmaksi osaksi vielä ilmaista. Moni ei välttämättä tiedä, että seurakunta tekee merkittävää nuorisotyötä, josta niin työntekijät ja vapaaehtoiset kuin myös nuoret itse saavat iloita. Hyvin tehty työ on aina palkitsevaa kaikille osapuolille.

Lokakuussa (13.10.) Kajaanin seurakunta sai myös julkisen tunnustuksen siitä, että Kajaanin seurakuntavaalien ehdokkaista alle 30-vuotiaita on peräti 21 prosenttia. Tällä hetkellä nuoria aikuisia seurakunnan päättäjistä on koko kirkossamme vain 6 prosenttia. Tässä onkin suuri haaste meille kajaanilaisille lähteä ääniuurnille. Koteihin on jo lähetetty vaali-ilmoitus kaikille äänioikeutetuille ja nyt olisi kaikkien syytä etsiä itselleen sopiva ehdokas, jolle haluaa oman äänensä antaa. Valinnan varaa siis löytyy!

Tunnustuksen antoi Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI, joka toimii Nuori kirkko ry:n sekä Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasiat –yksikön kanssa. Nuorten aikuisten ehdokkuuksista ei ole vielä maan laajuista tilastoa, mutta Kajaanin seurakunnan erottuminen aktiivisuudessa seurakuntien keskeltä oli selkeästi havaittavissa. Kajaanin seurakunnan julkisen kuvan kannalta olisi vielä hienoa, jos nuoret aktivoituisivat myös äänestämään.

Marraskuun seurakuntavaaleihin on Suomessa luotu laaja yhteistyöverkosto, jolla pyritään tekemään kampanjaa nuorten innostamiseksi seurakuntavaaleihin. Muita mukana olevia yhteistyötahoja vaaleissa ovat Suomen Partiolaiset, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Nuorisovaltuustojen liitto ja Suomen NNKY-liitto.

Nuorten aikuisten vaikuttamistyöryhmä NAVI pitää syksyn 2018 seurakuntavaaleja evankelisluterilaisen kirkon kohtalon kysymyksenä. Suomessa arvioidaan olevan yksi maailman parhaista nuorisotyöjärjestelmistä, mutta valitettavasti monet nuoret aikuiset vieraantuvat ja katoavat kokonaan kirkon toiminnasta aikuistumisensa jälkeen. Parhaiten vastuuta asiasta voivat ottaa nuoret aikuiset itse ja he voivat olla luomassa uudenlaista ja osallistavaa toimintaa seurakuntiin.

Paljon keskustellaan tänä aikana nuorten tukemisesta. Suomessakin nuorten syrjäytymisvaara on todellinen. Tämän vuoksi on tärkeää, että nuoret itse aktivoituvat ja haluavat toimia toisten nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yksi keskeinen kanava toimimiseen on yhteiskunnan ja kirkon päättävissä elimissä. Jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Nuori ihminen tarvitsee kehityksensä tueksi niin toisten nuorten kuin myös vanhempien tukea. Kun kukaan ei jää ulkopuoliseksi, niin meidän kaikkien elämänlaatu paranee!

keskiviikko, 3. lokakuu 2018

Eikö ole enää mitään pyhää?

Muistan, kuinka omassa lapsuudessani törmäsin aina silloin tällöin otsikon kysymykseen. Nykyisin tuota kysymystä kuulee enää harvemmin. Kokemus pyhän puuttumisesta meidän ihmisten elämästä on tullut entistä jokapäiväisemmäksi. Maallistunut yhteiskuntamme ei enää samalla tavalla arvosta pyhän kokemista, kuten aikaisimmilla sukupolvilla oli omissa elämänpiireissään tapana.

 

Kainuun Sanomissa oli 8.9. laaja kirjoitus uskonnottomien tarpeesta saada käyttöön kirkon tiloja omiin hautajaisiin. Osa seurakunnista myöntää luvan ja osa kieltää esimerkiksi kappelin antamisen uskonnottomien hautajaisten järjestämiseen. Kirjoituksessa ihmeteltiin kovasti sitä, miksi seurakunnat eivät anna tiloja kaikkien käyttöön. Tätä on syytä hieman pohtia.

 

Kirkollisista toimituksista säädetään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Kirkkotilan käyttöä säätelee se, että vihittyä kirkkoa saa käyttää ”vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin” (Kirkkojärjestys 14:2). Jos nykyihmiseltä häviää kokemus pyhyyden tunteesta, niin ei ole ihme, että kirkon säädökset aiheuttavat hämmästelyä.

 

Sakraalien, eli pyhien tilojen luovuttamista eri tarkoituksiin säätelee ainakin se, että seurakunnan tiloissa ei saa järjestää mitään sellaista, mikä on ristiriidassa kirkon arvojen ja pyhyyden kanssa. Luonnollisesti nykyaikana käsitys pyhän ja ei-pyhän rajasta saattaa myös keneltä hyvänsä kadota kokonaan, jolloin on helppoa kummastella sitä, että kirkko pitää kiinni omien tilojensa pyhittämisestä. Kirkolla on kuitenkin oikeus itse määritellä se, millaisia tilaisuuksia seurakunnan tiloissa voidaan järjestää. Tämä oikeus on niin kirkkolaissa kuin perustuslaissa myönnetty kirkolle.

”Onko enää mitään pyhää?” Se on aito kysymys. Jos kokemus Jumalan pyhyydestä katoaa, niin uskonnottomassa maailmassa saattaa vielä humanismiin perustuva elämän pyhyys jäädä vaikuttamaan. Mutta elämän pyhyyskään ei ole nykyihmisille enää itsestään selvyys. Elämän pyhyyden hävittää materialistinen maailmankuva, jossa ihminen on arvokas vain silloin, kun hän on tuottava yhteiskunnan jäsen.

 

Uskonnottomat Suomessa eivät ole mikään yhdenmukainen joukko. Uskonnottomat ovat vain käytännössä profiloituneet vapaa-ajattelijoiden kirkon vastaisena toimintana. Vähintäänkin odottaisi kaikilta nykyajan ihmisiltä jonkinlaista toisten vakaumuksen kunnioittamista. Voi olla, että vielä jälkikristillisessä maailmassa humanismi ja ihmisen arvokkuus säilyy. Mutta miten käy sitten, kun sekä pyhyys, että oppi ihmisen arvosta katoaa. Tulevaisuudessa koetaan entistä enemmän ihmisten välistä vastakkain asettelua. Jäljelle jää helposti vain vahvempien oikeus ja ihmisarvon kadottaminen. Sellainen maailma on pelottava.