Muistelen, kuinka nuorisotyön ohjaajamme oli laittanut kerran rippikoululeirillä paidan päälle. Siinä oli teksti: Ei se ole ihmisen vika, jos komialta näyttää! Se oli hauska paita, joka kertoi pohjalaisesta huumorista. Olen sitä itsekseni naureskellut monta kertaa tuon paidan sanomalle jälkeenpäin. Viesti oli hauska, mutta samalla siihen sisältyi syvä viisaus. Olen arvokas Jumalalle ja lähimmäisilleni. Olen komea tai kaunis Jumalan silmissä ja ehkä vähän toistenkin silmissä. Saan tuntea itseni arvokkaaksi kaikista puutteistani ja vioistani huolimatta.

Päivän evankeliumi kertoo Johannes Kastajan tilanteesta. Johannes ei vain julistanut, vaan hän myös kastoi nimensä ja kutsumuksensa mukaisesti parannuksen kasteella. Johannes kastoi Jordan-virrassa, ja myös Jeesus sai häneltä kasteen. Johanneksesta kerrotaan, että hän oli Jeesuksen edelläkävijä, jonka tehtävänä oli valmistaa Jeesukselle tietä. Johannes todisti Jeesuksesta väkevästi Jumalan Karitsana, joka tuli ottamaan pois maailman synnin. Johanneksen kastaessa Jeesuksen heidän tiensä kohtasivat, mutta silti Johannes ei lopettanut työtään, vaan jatkoi toimintaansa aina vankeuteensa ja mestaukseensa asti.

Johannes ja Jeesus toimivat siis hetken aikaa rinnakkain, ja tämä tuntui herättävän kummeksuntaa, jopa ärtymystä joidenkin taholla. Ainakin Johanneksen opetuslapsia asia mietitytti, kuten evankeliumin kohdasta käy ilmi. Oliko syntymässä kilpailutilanne Jeesuksen ja Johanneksen välillä? Kaikki tuntuivat menevän Jeesuksen luo Johanneksen sijaan. Johanneksen ura puolestaan näytti olevan laskussa.

Mutta Johannes ei lähtenyt mukaan kilpailuasetelmaan vaan alkoi päinvastoin puolustaa Jeesusta. Johannes tunnusti avoimesti Jeesuksen aseman ja sen, että hän itse oli etuoikeutettu, kun saa olla ”sulhasen ystävä”, Hänen tehtävänään oli ohjata juhlamenoja, raivata tilaa sulhaselle. Kateuden sijasta Johannes kehotti opetuslapsiaan yhdessä iloitsemaan Jeesuksen kanssa.

Sitten Johannes toteaa viisaat sanansa: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Näihin sanoihin piilee suuri viisaus! Samalla samalla niihin sisältyy myös suuri haaste. Nöyryys ei ole nyky-yhteiskunnan muotisanoja. Sitä olisi hyvä kuitenkin harjoittaa, niin yhteiselämämme olisi paljon laadukkaampaa. Meiltä jää ehkä omaksumatta virren sanoma: Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Inhimillisesti katsottuna Johannes Kastajan lausunto on vaikea. Meillä ole tapana ajatella niin, että minun pitäisi tulla pienemmäksi. Aikamme henkii pikemminkin päinvastaista sanomaa: Minun on tultava suuremmaksi, muiden pienemmiksi. Totta kai ihmisen elämään kuuluu kasvaminen, oman identiteetin löytäminen ja oman paikan hakeminen. On tärkeää oppia tuntemaan omat mahdollisuutensa ja omat vahvuutensa.

Muistelen omaa kouluaikaani, kun äidinkielen opettajamme, Aune Söderman korosti nöyryyden merkitystä kirjoittajan näkökulmasta. Opettajan hyvät neuvot jäivät koulupojan mieleen! On helpompi lukea tekstiä, jos kirjoittajan ylemmyyden tunne ei välity lukijalle. Kirjoittajan itsekorostus luo vastavoiman. On puolestaan hyvin inhimillistä lukea tekstiä, jos kirjoittaja antaa arvon henkilöille, joista hän kirjoittaa. Kirjoittajan tai puhujan nöyryys välittyy myös armollisuuden tunteena inhimillisiä puutteita ja heikkouksia kohtaan.

Ei ole väärin yrittää, osata ja pärjätä, olla siitä ylpeä. Mutta silloin kun tämä kaikki muuttuu itseriittoisuudeksi ja omahyväisyydeksi, ollaan harhatiellä. Kun syntyy vaikutelma, että toinen on muita parempi, niin tilanne on jo vääristynyt. Jokaisella meillä on omat lahjamme. Sellaisen ihmisen lähellä on vaikea elää ja olla, joka kokee olevansa muita parempi. Syntyy kireyttä ja oman arvottomuuden tunnetta. Siksi elämässä tarvitaan asioita, jotka laukaisevat jännitteet meidän ihmisten välillä. Johannes Kastaja onnistui poistamaan oletetut jännitteet hänen ja Jeesuksen väliltä. Nöyryys oli siihen hyvä väline. Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä hänelle taivaasta anneta, toteaa Johannes Kastaja opetuksessaan.

Tarvitsemme monenlaista elämänviisautta tullaksemme hyvin toimeen toistemme kanssa. Huumorilta kuullosti sellainen lausunto ammattilaiselta, joka totesi omasta työstään: ”Tavallista yrittää tehdä, mutta laatua vaan pukkaa tulemaan.” Tuntuu siltä, että varsinkin me suomalaiset olemme herkkiä tunnistamaan toisissamme itsekorostusta. Jos toinen ilmaisee omaa erinomaisuuttaan, niin se helposti myrkyttää ilmapiiriä. Kun alkaa verrata itseään toisiin, löytää kyllä aina asioita, joissa voi tuntea huonommuutta muihin nähden. Vaatimattomuus kaunistaa, niin kuin siinä pohjalaismiehen paidassa, joka välitti sanomaa omasta puolisostaan: Hyvin pärjää, kun ei vertaa.

Johanneksen neuvo; Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi, sopii erityisen hyvin meidän jumalasuhteeseemme. Silloin myös meidän ihmisten keskelle ei synny vääränlaista kilpailuasetelmaa. Me emme elä itseämme vaan toisiamme varten. Voin kyllä kasvaa tiedossa ja ymmärryksessä, mutta samalla minun tulee kasvaa myös nöyryydessä. Kilpailun sijaan voimme aina rohkaista ja kannustaa toinen toistamme.

Johannes viittaa sanoillaan Jeesukseen ja hänen suuruuteensa. Johannes osasi iloita Jeesuksen toiminnan menestyksestä, vaikka heikkoina hetkinä hänkin alkoi epäillä. Siksi Kristuksen on tultava suuremmaksi. Kristus näyttää meille esimerkkiä ja oikeaa tietä. Tästä adventin aikakin meitä muistuttaa. Adventti on valmistautumisen aikaa, valmistautumista jouluun. Valmistautuminen, oman sydämen raivaaminen, on Kristukselle tilan tekemistä oman tahdon ja omien halujen keskellä. Se että Kristus tulee sydämessä suuremmaksi, tarkoittaa että hänen rakkautensa ja armonsa löytää meistä enemmän tilaa. Tulkoon siis Kristus suuremmaksi niin sinussa kuin minussakin!