Vuosi 2019 on jo päässyt alkuun ja vuoden vaihtuminen saa meidät aina kyselemään, mitä meille alkanut vuosi tuo eteen. Vuoden vaihteessa on käytetty monia puheenvuoroja siitä, miten meidän tulisi suhtautua edessämme olevaan tulevaisuuteen. Elämme epävarmojen aikojen keskellä ja siksi tarvitaan uskoa ja luottamusta siihen, että selviydymme kaikista edessämme olevista haasteista.

 

Lääkintöneuvos Tuomo Pääkkönen otti kantaa Kainuun Sanomissa (8.1.2019) siihen, kuinka tärkeää on meidän jokaisen myönteinen asennoituminen tulevaisuuteen vaikeuksista huolimatta. Tulevaisuuden uskoa tarvitaan erityisesti oman hyvinvointimme suhteen, sillä jokainen meistä voi vaikuttaa omaan terveydentilaansa elintapojaan parantamalla.

 

Kuohuvien aikojen keskellä tapahtuu koko ajan huolestuttavia ilmiöitä, jotka tekevät meidät epävarmoiksi. Entistä enemmän on myös niitä, jotka passivoituvat, eivätkä jaksa ponnistella elämässään eteenpäin, vaan syrjäytyvät yhteiskunnasta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että positiivisia asioita pidetään niin yhteiskunnassa kuin myös kirkossa esillä, koska ne pitävät yllä toivoa ja tulevaisuuden uskoa.

 

Historian ja yhteiskunnan muutosvaiheisiin liittyy usein hyvin vahvasti henkiset muutosprosessit. Kysytään, keitä me oikein olemme ja millaisiksi me haluamme tulla. Tätä tällaista sanotaan identiteetin, eli minäkuvan muodostumiseksi. Identiteettimme muodostuu niistä asioista, joiden keskellä olemme kasvaneet ja johon olemme juurtuneet. Identiteetin etsinnässä palataan usein taakse historiaan, identiteetin syntylähteille.

 

Nykypäivän seurakuntaelämää arvioitaessa todetaan usein, että identiteettikysymykset ovat tärkeitä seurakuntalaisten näkökulmasta. On kysymys siitä, arvostammeko me niitä asioita, joihin meidät on kasvatettu, ja jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Kristillinen usko on omaksuttu ja se on siirtynyt sukupolvelta toiselle myös Kainuussa. Yhtä tärkeää on myös osata soveltaa oppimaansa uusissa olosuhteissa.

 

Identiteetti elää aina muutoksessa. Elämänpiirimme muuttuu. Jatkuvasti joudumme luopumaan monista asioista ja arvioimaan, mikä on säilyttämisen arvoista. Perinne ei kanna silloin, jos emme ymmärrä perinteen merkitystä. Siksi luterilaisina meitä kehotetaan aina uudistumaan, pistämään syrjään sellaista, mistä on aika luopua ja omaksua uutta. Teemme uusia löytöjä niistä asioista, joita Jumala meille kirkastaa. Tämä on meidän toivomme kristittyinä tässä ajassa.