Saarna hiljaisuuden (nuorten) messussa 20.8.

Sananlaskut ovat meidän ihmiskunnan yhteistä pääomaa. Vuosituhansien aikana on tiivistynyt elämänviisauksia, joita on harjoitettu. Ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, koska elämänviisauksia on arvostettu.

Alkuviikosta sain kokea elämyksen, jonka tuloksena ajatuksiini nousi vahvasti sananlasku: ”Sinun aarteesi on lähempänä sinua kuin luuletkaan.”
Minulla on pieni aarre kädessäni. Olen kantanut tätä sormusta 27 vuotta. Se on kihlasormukseni. Tällä sormuksella on hyvin suuri tunnearvo. Tämä sormus on kadonnut minulta kaksi kertaa. Sormuksen ensimmäinen katoaminen tapahtui niin, että se putosi kotona kädestäni, eikä sitä sen jälkeen meinannut löytää millään. Sormus teki uskomattoman katoamistempun. Se oli pompannut lattialta ylöspäin ja sujahtanut eteisessä olevaan kauppakassiin. Sieltähän se löytyi vihdoinkin ja vähän vahingossa kassin välipohjan alta.

Viime viikonloppuna jouduin lähtemään töihin ilman sormusta. Kävin kaikki tutut paikat läpi, mutta sormusta ei löytynyt. Olen yleensä ollut tarkka sormukseni kanssa, mutta nyt sitä ei löytynyt mistään. Olin hyvin ihmeissäni. Sitten maanantaina tyhjensin kolikkokukkaroani. Vasta sitten huomasin, että sormus on aivan samanvärinen kuin kolikot. Sieltähän se löytyi ja mieleeni nousi ajatus: ”Sinun aarteesi on sinua lähempänä kuin luuletkaan.”

Näin syksyä kohti tekee mieli aina muistella mennyttä kesää. Itselleni siitä jäi todella hyvät muistot. Teimme vaimoni ja poikani kanssa monta matkaa. Yksi matkoistamme suuntautui Pohjois-Norjaan. Nautimme Norjan mahtavista maisemista. Norjan tietkin ovat kuin vuoristoratoja. Norjan luonnossa on hyvä tehdä vaelluksia, kiipeillä tuntureille, katsella maisemia. Lauri-poikammekin kiipesi yhdelle vuorelle ja hän otti itsestään valokuvan. En muista, milloin hänellä viimeksi olisi ollut niin leveää hymyä kuin tuossa valokuvassa. Tuo valokuva on kuin aarre isän sydämellä. Kuinka hienoa on nähdä läheisten onnea ja onnellisuutta. Onnellisuus läheisen sisimmässä on hieno aarre.  Sinun aarteesi on lähempänä sinua kuin luuletkaan.

Norjasta tultuamme tuli shokkiuutinen Oslon seudulta. Paratiisin kaltaiseen maahan, sen maan sydämeen oli tehty raju hyökkäys. Sananlaskussa sanotaan; syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii sekä joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa. Vahingon tekeminen toisille kielletään hyvin selkeästi jo Vanhan testamentin sivuilla. Raukkamainen on se, joka käy itseään pienemmän ja heikomman kimppuun.

Viime keväänä arvovaltainen yhdysvaltalainen aikakauslehti julkaisi uutisen, jonka mukaan Suomen pääkaupunki, Helsinki on maailman paras paikka asua. Tieto oli hämmentävä. Suomalaiset toimittajat alkoivat penkoa tuon uutisen paikkansapitävyyttä. Erässä toisessa tutkimuksessa samaan aikaan todettiin, että suomalaiset ovat maailman toiseksi onnellisimpia tanskalaisten jälkeen.

Toimittajat löysivät selityksen kyseisille tutkimustuloksille. New Economics Foundationin hyvinvointitutkimus analysoi paremmin meidän suomalaisten onnellisuuden profiilia. Sen mukaan suomalaiset saavat huippupisteet eurooppalaisen joukossa kielteisten tuntemuksien poissaolosta. Tutkimuksen mukaan kyse ei ole siitä, että me suomalaiset olisimme oppineet kätkemään onnemme, niin kuin Eino Leino runossaan kehottaa. Kysymys on siitä, että meidän suomalaisten tapana ei ole ilmaista kielteisiä tunteita toisillemme.

Kysynkin, kuinka monen pinnan alle kätkeytyy pahaa oloa, kipua, joka ei koskaan tule näkyviin. Olemme jostakin syystä oppineet pitämään surumme sisällämme, eikä se ole hyvä asia. Niin paljon pahaa oloa jää piiloon, näkemättä ja tunnistamatta.

Näkemättä meiltä voi myös jäädä onnen hetket. Tuntuu siltä, että onnen hetket ovat todellakin vain hetkiä. Mutta ne ovat tärkeitä hetkiä. Jokainen meistä tarvitsee ainakin kerran päivässä kokea onnellisuutta. Muuten emme jaksa tätä elämää.

Onneni on olla Herraa lähellä, sanotaan tunnetussa nuorten virressä. Olen monta kertaa laulanut tätä laulua hyvin surullisissa hetkissä, kun nuoren ihmisen elämä on katkennut kesken. Suurimmassakin surussa voimme tavoittaa onnen lähteen. Se on Jumalan läheisyys, joka annetaan meille lahjana, aina silloin kun sitä tarvitsemme. Tänä iltana saamme tuoda Jumalalle itsemme, pettymyksemme, huolemme, pelkomme ja ahdistuksemme. Saamme jättää itsemme ja toinen toisemme Kaikkivaltiaan Jumalan haltuun.

Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,
autuas se, joka köyhää säälii. 
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan,
joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. 
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä,
valehtelija johtaa oikeuden harhaan. 
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa,
joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Sananl. 14: 21-22, 25, 31