Kirjoitus löytyy osoitteesta http://www.kainuunsanomat.fi/Kolumnit/1194685543548/artikkeli/kaiken+se+kestaa.html

Toimittaja Karoliina Liimatainen otti kantaa Raamatun tulkintaan kirjoituksessaan Kaiken se kestää (KS 2.7.). Kirjoituksen tarkoituksena oli tulkita uudelleen Vanhan testamentin tekstejä nykyajan näkökulmasta käsin. Tämä sinänsä ei ole mikään uusi idea, sillä myös nykyajan raamatuntutkijat harrastavat samaa. Siinä siirretään nykyajan aatemaailma historiaan kunnioittamatta historiaa sinänsä. Aikaisemmin historioitsijat paheksuivat kyseistä menetelmää, mutta nykyään kukaan ei jaksa puuttua kyseisiin anakronismeihin. Se johtuu siitä, että (post-)modernissa aatemaailmassa kaikki ajatukset ovat samanarvoisia riippumatta niiden mahdollisesta totuusarvosta.

 

 

 

Lyhyessä kirjoituksessa on mahdollisuus tarttua vain muutamaan Karoliina Liimataisen esittämään käsitykseen Vanhan testamentin teksteistä. Toimittajan ajatus on se, ettei tarkkaan säädellyissä juutalaisissa avioliittosopimuksissa tunnettu romanttisen rakkauden käsitettä. Tämä on aivan vieras ajatus Vanhan testamentin lukijalle. Sen sijaan Liimataisen motiivina on se, että Raamattua voisi tulkita siten, että nykyajan homo- ja lesborakkauden voisi suoraan siirtää Vanhan testamentin teksteihin. Tässä tehdään suurta väkivaltaa Raamatun tekstien kirjoittajille.

 

 

 

Ruutin kirjan ajatuksena on kiintymyssuhde miniän, Ruutin ja anopin, Noomin välillä. Suvun perheen miesten kuoltua kaikki tunsivat suurta turvattomuuden tunnetta. Niinpä Ruut ilmaisi kiintymyksensä anoppiinsa. Tästä Liimatainen tekee johtopäätöksen, että rakastavaiset olivat anoppi ja miniä nykyajan lesborakkauden merkityksessä. Tällainen tulkinta onnistuu vain nykyajan ihmiseltä, jolta kaikki tabut on rikottu. Vanhan testamentin maailmassa, tai edes juutalaisen uskonnon maailmassa tällaista tulkintaa ei kukaan tekisi.

 

 

 

Liimatainen viittaa myös Joonatanin ja Daavidin liittoon, kuvaten heidän liittoaan osana biseksuaalista rakkautta. Toimittaja myös moittii raamatunkääntäjiä siitä, että nämä ovat tuhonneet uudella käännöksellään vapaamman rakkauden tulkintamahdollisuuden, johon sisältyy myös biseksuaalisuus. Liimatainen moittii Raamatun käännöskomiteaa röyhkeäksi, kun ei suostu jättämään porttia auki vapaalle rakkaudelle. Liimatainen katsookin parhaaksi hylätä koko Raamatun ilmoitus, jos sitä ei saa kukin tulkita oman mielensä mukaan.

 

 

 

Onko 1960-luvulla syntynyt tulkinta vapaasta rakkaudesta pätevä tapa tulkita Vanhan testamentin tekstejä? Tähän voisi joku historioitsija sanoa painavan sanansa. Näyttää kuitenkin siltä, että nykymedia ei tarvitse totuutta, vaan propaganda korvaa alkuperäisen tiedon. Jos toimittaja moittii kirkolliskokouksen asettamaa raamatunkäännöskomiteaa röyhkeäksi, niin samaa voisi todeta toimittaja Karoliina Liimataisen tekstistä. Muutoinkin nykyajan ilmapiiri konservatiivisesti ajattelevia kohtaan alkaa käydä entistä aggressiivisemmaksi, ei vain nettikeskusteluissa vaan myös instituutioita kritisoivien toimittajien taholta.

 

Marko Miettinen