Kouluissamme tehdään arvokasta ja hyvää työtä koko kansakuntamme näkökulmasta. Kesän aikana on käyty paljon keskustelua eri kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan yhteistä ymmärrystä. Uutisotsikoissa pysyvät jatkuvasti eri ihmisryhmien väliset syvät ristiriidat. Pakolaisongelma on kasvamassa. Samalla myös vihapuheet ja -kirjoitukset herättävät huolta. Yhtenä ratkaisuna on vaadittu, että uskontokasvatus tulisi olla eri uskontokuntien välillä yhteistä, jolloin tulisi luopua oman uskonnon opetuksesta. Tilalle tulisi kaikille yhteinen katsomusaine.

Tähänkin asti opetussuunnitelmissa on huomioitu kansojen kulttuurierot. Suomen ekumeenisen neuvoston sivuilla todetaan, kuinka oppilaita Suomessa kasvatetaan vastuullisuuteen ja yhteistyöhön. Heitä kannustetaan toimimaan ihmisten ja kulttuurien välistä suvaitsevaisuutta ja luottamusta herättäen. Opetuksella tuetaan aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Tavoitteena on, että oppilas osaa toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Mikäli oman uskonnon opetuksesta haluttaisiin luopua, se merkitsisi muutosta nykyiseen käytäntöön. Mitä muutos oikein ratkaisisi? Maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt. He työstävät uudessa kotimaassaan omaa identiteettiään. Käytännössä eri katsomusten välinen vuorovaikutus elää jatkuvassa prosessissa. Globaalissa maailmassa ymmärrys toisista kulttuureista lisääntyy jatkuvasti.

Joissakin kunnissa uskonnonopetuksen järjestäminen on aiheuttanut haasteita. Uskonnon opetus auttaa kuitenkin jokaista oppilasta ymmärtämään omaa kulttuuriaan ja historiaansa. Se auttaa myös asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsomaan maailmaa hänen perspektiivistään. Se edellyttää kuitenkin sitä, että oman uskonnon tiedot tulee olla vahvalla pohjalla. Vasta tällöin osataan kuunnella ja oppia toisten näkemyksistä. Vahvalle pohjalle rakennettu oma identiteetti auttaa ymmärtämään, että myös muilla on omat, erilaiset identiteettinsä.

Uskonnon opetuksessa tarvitaan syventymistä oman kulttuuri-identiteetin perusteisiin. Tämän pohjalta voidaan rakentaa vuorovaikutusta vuoropuhelulle ja kohtaamiselle. Kohtaamista tapahtuu jo nyt meidän koulujärjestelmässämme. Kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen sopii hyvin Vanhan testamentin kehotus: rakastakaa muukalaista. Kehotus on paljon enemmän kuin pelkästään toisen suvaitseminen. Siihen sisältyy ajatus, että jokaisen tulee voida asettua toisen asemaan ja sitä kautta ymmärtää ja rakastaa lähimmäistä.